JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Perimmäisiä kysymyksiä osa II

15.7.2014 7.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140715070200

– On­ko kris­ti­nus­kon Ju­ma­la mies?

Tämä ky­sy­mys sai lu­ki­o­lai­set yl­lät­tä­vän hil­jai­sik­si. Ei pas­sii­vi­sen hil­jai­sik­si, jo­hon sii­hen­kin olen tot­tu­nut, vaan miet­te­li­äik­si.

Lo­pul­ta käsi nou­si viit­taa­maan. Nuo­ri vas­ta­si ky­sy­myk­seen myön­tä­väs­ti ja pe­rus­te­li nä­ke­mys­tään muun mu­as­sa Jee­suk­sen su­ku­puo­lel­la sekä sil­lä, et­tä myös Jee­sus pu­hut­te­li Ju­ma­laa ”Isä­nä”, siis mie­he­nä. Jee­suk­sen su­ku­puo­li­suu­den opis­ke­li­jat huo­ma­si­vat kui­ten­kin yh­dis­tää hä­nen ih­mi­syy­teen­sä, kun muis­tu­tin kirk­ko­his­to­ri­an kurs­sil­ta, et­tä Jee­sus oli yh­tä ai­kaa tosi ih­mi­nen ja tosi Ju­ma­la.

Kan­nus­tin opis­ke­li­joi­ta poh­ti­maan Ju­ma­lan fe­mi­nii­ni­siä piir­tei­tä: hoi­va ja huo­len­pi­to nou­si­vat esiin no­pe­as­ti. Joku jopa huo­ma­si, et­tä Pyhä Hen­ki on us­kon syn­nyt­tä­jä. Lo­pul­ta tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, et­tä vas­tak­kai­na­set­te­lu on tur­haa, Ju­ma­la on hen­ki­o­len­to, joka on ih­mi­syy­den ja ruu­miil­li­suu­den ylä­puo­lel­la.

Lap­si nä­kee Ju­ma­lan usein ih­mi­sen kal­tai­se­na. Täs­sä 5-vuo­ti­aan tul­kin­ta Ju­ma­las­ta.

Op­pi­tun­nil­la käy­ty kes­kus­te­lu osoit­taa, et­tä ih­mi­nen hah­mot­taa jär­jel­le kä­sit­tä­mä­tön­tä usein jon­kin tu­tun asi­an avul­la. Kun yk­si­se­lit­tei­set sa­nat ei­vät rii­tä, tur­vau­dum­me myös ver­tauk­siin ja kie­li­ku­viin. Muun mu­as­sa La­es­ta­diuk­sel­le lä­hei­nen tapa pu­hu­tel­la Ju­ma­laa oli kut­sua hän­tä Tai­vaal­li­sek­si Van­him­mak­si. Ju­ma­laa ei ole ku­kaan näh­nyt, hän on sa­lat­tu, sa­no­jen ja ym­mär­ryk­sen ulot­tu­mat­to­mis­sa. En voi kos­kaan ta­voit­taa Ju­ma­laa jär­jen avul­la täy­sin. Sen ta­kia ha­lu­an ol­la nöy­rä, kun pu­hun Ju­ma­las­ta.

Toi­saal­ta op­pi­tun­nil­la käy­ty kes­kus­te­lu osoit­taa myös, et­tä ih­mi­nen on usein kiin­nos­tu­nut Ju­ma­las­ta, tuos­ta suu­res­ta tun­te­mat­to­mas­ta. Silk­kaan tie­tä­mät­tö­myy­teen hä­nen edes­sään ei tar­vit­se jää­dä. Pi­kem­min­kin päin­vas­toin! Ju­ma­la tuli it­se ker­to­maan it­ses­tään Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­ses­sa. Evan­ke­liu­mit ker­to­vat Jee­suk­ses­ta, ja Raa­mat­tu pi­tää si­säl­lään kai­ken sen, mitä mi­nun tar­vit­see Ju­ma­las­ta tie­tää.

Tär­kein­tä on, et­tä Ju­ma­la on saa­vu­tet­ta­vis­sa us­kol­la: Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää hen­ki­lö­koh­tai­sen suh­teen kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan. Täs­tä suh­tees­ta pu­hu­es­sa­ni saan ol­la roh­kea.

ElisaTuukkanen
Keittiön pöydän alla kuusikymmentä varvasta ja sänkyä piirittävät kirjaston kolmekymmentäkuusi lainateosta. Liitutahra hihansuussa ja sydämellä sinapinsiemenen verran lujaa luottamusta.