– Jeesus on ihmeellinen -- Mää en usko, että Jeesus on oikeesti olemassa.
Joulukuisen arjen keskellä 5-vuotiaani yllätti. Raamatun kertomukset joulun ajan tapahtumista ja tarinat joulupukista mietityttivät tytärtämme. Kun 5-vuotiaamme alkoi kaupassa epäillä joulupukin aitoutta – punaisen hiipan alta pilkottavien lenkkareiden ja farkun lahkeiden myötä – seurasi tästä muutakin epäilyä. Syntyi epävarmuus myös joulun ihmeen, Jeesus-lapsen, todenperäisyydestä.
Kerroin, että aikuisistakin Jeesus tuntuu ihmeelliseltä asialta. Mahtoivat paimenetkin olla ihmeissään! Jeesuksen olemukseen liittyvät pohdinnat eivät vielä jättäneet 5-vuotiasta rauhaan. Illalla nukkumaan mennessä keskustelu jatkui pikkuveljen kanssa:
– Miten se Jeesus voi olla joka paikassa, meiän huoneessa ja joka paikassa?
– Reppiiköhän se itteä? ehdotti pikkuveli.
Lasten pohdintoja on mielenkiintoista seurata. Lapset uskaltavat ”uskoa suu auki” niin kuin kaanaankielinen sanonta kuuluu. Lapsille uskoon liittyvä epäily näyttää olevan kevyt kantaa. Minua aikuista lasten esimerkki rohkaisee. Oma sisäinen puheeni ristiriitojen keskellä helpottuisi, kun sille antaisi desibelejä alleen. Elävään uskoon saa kuulua epävarmuus, viestittävät lapset. Epävarmuuden kohtaaminen voi johdattaa vaikkapa rakentavaan keskusteluun ja syvempään uskon kokemukseen.
Jumala kestää ihmisen ihmettelyt ja kysymykset. Epäilevää Tuomasta ylösnoussut Jeesus vahvisti osoittamalla naulanjälkiä ruumiissaan. Mekin saamme nähdä epäilyksien yli kiinnittäessämme katseemme ristinnaulittuun ja ylösnousseeseen joulun lapseen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys