”Sit­ten kor­va koh­ti ol­ka­pää­tä, an­na nis­kan ve­nyä omal­la pai­nol­laan. Kään­nä nyt leu­ka koh­ti kau­la­kuop­paa, ve­ny­tys tun­tuu toi­ses­sa pai­kas­sa”, kuo­ron­joh­ta­ja sa­noo. Kaik­ki sei­so­vat hil­jai­si­na ja kes­kit­ty­vät ve­nyt­te­le­mään. Kah­vi­on rap­pu­sis­ta kuu­luu ään­tä, siel­tä on joku vie­lä tu­los­sa. Koh­ta tä­mä­nil­tai­nen kuo­ro on ka­sas­sa ja ry:n kuo­ron lau­lu­har­joi­tuk­set voi­vat al­kaa.

Kuo­ros­sa lau­la­mi­nen on mer­kil­li­nen asia. Kuo­ro­har­joi­tuk­siin raa­hus­taa poik­keuk­set­ta kuo­le­man­vä­sy­nee­nä ja pon­net­to­ma­na, mut­ta siel­tä läh­tee ai­na täyn­nä elä­mää ja tar­moa. Kuo­ron jäl­keen aja­tuk­sis­sa sin­koi­lee kat­kel­mia eri stem­mois­ta ja ne sa­mat kat­kel­mat il­maan­tu­vat kor­va­ma­toi­na eri ti­lan­tei­siin vii­kon ai­ka­na. Seu­raa­vis­ta har­joi­tuk­sis­ta ko­tiin läh­tee taas eri kor­va­ma­dot.

Kuo­ros­sa lau­la­mi­nen on mer­kil­lis­tä yh­teis­toi­min­taa. Pa­ras­ta on, kun jouk­ko ih­mi­siä kes­kit­tyy sa­maan aja­tuk­seen yh­tä ai­kaa, kun hen­gi­tys ja fraa­si ovat yh­tä, kun kaik­ki lau­la­jat rau­hoit­tu­vat kuun­te­le­maan toi­si­aan ja kun oma rin­ta­ke­hä re­so­noi vie­rus­ka­ve­rin lau­lun kans­sa. Kuo­ro­lau­la­mi­nen on ku­ri­na­lais­ta jouk­ku­e­pe­liä. Sii­nä ei tar­vit­se teh­dä omia pää­tök­siä, ei­kä sii­nä ei ole va­raa soo­loil­la tai tul­ki­ta asi­oi­ta omin päin. Tä­mä­kin tun­tuu mu­ka­val­ta.

Tut­ki­muk­sen mu­kaan kuo­ro­lau­lu kult­tuu­ri­har­ras­tuk­se­na li­sää sub­jek­tii­vi­ses­ti ko­et­tua ter­veyt­tä ja hy­vin­voin­tia sekä pa­ran­taa elä­män­laa­tua. Vaik­ka tut­ki­muk­sen pää­pai­no on­kin ikään­ty­nei­den ih­mis­ten kuo­ro­har­ras­tuk­ses­sa, ar­ve­len kuo­ro­lau­la­mi­sen vai­kut­ta­van sa­mal­la ta­val­la myös nuo­rem­piin ih­mi­siin. Kuo­ros­sa lau­la­mi­nen on mu­sii­kin opis­ke­le­mi­sen ja sen esit­tä­mi­sen li­säk­si so­si­aa­lis­ta lii­maa, joka luo yh­teen­kuu­lu­vuut­ta, ver­kos­to­ja ja yh­tei­siä muis­to­ja. Se voi kiin­nit­tää ha­jal­laan ole­vaa elä­mää tai kan­na­tel­la han­ka­lan elä­män­ti­lan­teen yli, se voi ol­la väy­lä tun­tei­den pur­kuun ja il­men­tä­mi­seen tai kei­no tu­tus­tua omaan ke­hoon soi­va­na inst­ru­ment­ti­na. Kuo­ro­lau­la­mi­nen voi hoi­taa ra­sit­tu­nut­ta ään­tä tai se voi aut­taa se­lät­tä­mään esiin­ty­mis­kam­moa.

Min­kä­lai­nen li­sä­ar­vo kuo­ros­sa lau­la­mi­seen vie­lä tu­lee­kaan sil­loin, kun siel­lä lau­le­taan maa­il­man kau­neim­pia lau­lu­ja maa­il­man tär­keim­mäs­tä asi­as­ta? Yk­si ke­vään vai­kut­ta­vim­pia het­kiä oli, kun is­tuin tu­han­sien mui­den kans­sa Se­naa­tin­to­ril­la ja tu­hat kuo­ro­lais­ta lau­loi tuo­mi­o­kir­kon ra­puil­ta Hän­de­lin Mes­si­a­so­ra­to­ri­o­ta so­lis­tien ja or­kes­te­rin kans­sa. Olin ti­pah­taa pen­kil­tä, kun kuo­ro lau­loi rap­pu­jen le­vey­del­tä Je­sa­jan sa­noin: And the go­vern­ment shall be upon His shoul­der and His name shall be cal­led Won­der­ful, Coun­sel­lor, the migh­ty God, the Ever­las­ting Fat­her, the Prin­ce of Pe­a­ce. Kai­ku ker­ta­si mu­sii­kin val­ti­o­neu­vos­ton, yli­o­pis­ton, Ki­se­lef­fin ta­lon ja tuo­mi­o­kir­kon ra­jaa­mal­la to­ril­la niin, et­tei huo­no­kuu­loi­sin­kaan tu­ris­ti voi­nut ol­la kuu­le­mat­ta sitä.

Tie­dän, et­tä val­ta­viin ko­ke­muk­siin ei ai­na tar­vi­ta edes kuo­ro­lau­lua – ai­van ta­val­li­nen yh­teis­lau­lu riit­tää. Jos­kus vir­ren tai lau­lun sa­nat tu­le­vat niin koh­ti tai lau­la­mi­nen on niin voi­mal­lis­ta, et­tä oma lau­la­mi­nen lak­kaa ja kuun­te­le­mi­nen al­kaa. Vii­mek­si täl­lai­nen voi­ma­kas läi­käh­dys kävi sy­dä­mes­sä­ni, kun täy­si se­naa­tin­to­ril­li­nen kan­saa lau­loi omil­la ää­nil­lään vir­ren sä­keis­töä: Et­hän, Isä tai­vaan, unoh­da lap­si­a­si so­dan ja­lois­sa. Rau­ha an­na, viha sam­mu­ta. Siu­naa koko maa­il­maa. Lau­lun sa­nat tu­li­vat ää­ret­tö­män konk­reet­ti­sik­si, sil­lä naa­pu­ri­to­ril­la oli koko ajan kool­la ih­mi­siä, joi­den pi­täi­si pa­la­ta omaan ko­ti­maa­han­sa, mut­ta jot­ka ko­ke­vat, et­tei­vät voi sin­ne pa­la­ta, mut­ta siel­lä oli myös hei­tä, joi­den mie­les­tä noi­den ih­mis­ten on pa­lat­ta­va, kos­ka ovat sel­lai­sen käs­kyn saa­neet.

Lau­la­mi­ses­sa ih­mi­sen aja­tus ja tun­teet yh­dis­ty­vät sa­nois­sa ja sä­ve­lis­sä. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus (354-430) sa­noi ai­ka­naan: Joka lau­laa, ru­koi­lee kah­des­ti. Täl­lai­nen kah­teen ker­taan ru­koi­le­mi­nen oli­si hyö­dyk­si meil­le kai­kil­le tä­nään­kin. No­pe­a­tem­poi­ses­sa, pii­pah­ta­mi­seen pe­rus­tu­vas­sa elä­mäs­sä ja mul­ti­tas­kaa­mi­sen ar­jes­sa vaa­tii har­joi­tus­ta, et­tä pys­tyy hil­jen­ty­mään ja kes­kit­ty­mään mo­ni­sä­keis­töi­seen yh­teis­lau­luun, mo­neen lau­luun pe­räk­käin tai jopa har­joit­te­le­maan uu­sia lau­lu­ja. Rau­hat­to­muus ja le­vot­to­muus seu­raa­vat hel­pos­ti seu­ra­penk­kiin­kin, ja on vai­kea ol­la hil­jaa ja jut­te­le­mat­ta, jos ei jak­sa lau­laa. Kui­ten­kin esi­mer­kik­si seu­ro­jen lau­lut tu­ke­vat päi­vän raa­ma­tu­nai­het­ta ja nii­den sa­nat ja sä­ve­let pu­hut­te­le­vat kuun­nel­tui­na­kin.

Kuo­ro on nyt ke­sä­tau­ol­la. En­nen ke­vään vii­meis­tä esiin­ty­mis­tä käy­tiin What­sAp­pis­sa pe­rin­teek­si käy­nyt kes­kus­te­lu esiin­ty­mi­sa­sus­ta ja ke­vät­ret­kes­tä. Kuo­ron­joh­ta­ja kir­joit­taa ryh­mäl­le: ”Asu va­paa, mut­ta täy­sin ha­ju­ton ole­mus. ää­ne­na­vaus kah­del­ta.” Tä­män jäl­keen vies­te­jä pulp­pu­aa ti­he­äs­ti. Toi­nen kes­kus­te­lu­lin­ja kul­kee mah­dol­li­sen ke­vät­ret­ken suun­nit­te­lus­sa. Joku ky­syy: ”Mi­ten olis Vuo­saa­ren huip­pu tai pe­rin­tei­nen Lam­mas­saa­ri?” Ke­vät­kau­si koo­taan yh­teen niin, et­tä kes­kus­te­luun ja­e­taan har­joi­tuk­sis­sa otet­tu vi­deo. Ke­vät­ret­ki on täl­tä kau­del­ta tois­tai­sek­si vie­lä te­ke­mät­tä…

Tut­ki­mus: Kuo­ro tuot­taa hy­vin­voin­tia ja ter­veyt­tä