Ihmisen tärkeimpiä aineettomia tarpeita on olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tämä tarve on voimassa koko ihmisen eliniän, ja siksi sen ajatteleminen ja siitä puhuminen on hyödyllistä. Usein ihmisten välinen vuorovaikutus liittyy puhumiseen ja kuuntelemiseen, mutta myös lukemiseen ja kirjoittamiseen. Omassa työssäni tapaan ihmisiä, joiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa kuvien, kommunikaatioapuvälineiden ja viittomien, joskus myös ilmeiden ja eleiden sekä fyysisen kosketuksen välityksellä.
Kesän alussa en viikkoon mennytkään varsinaisiin töihini, vaan olin kanttorina rippikoulussa. Vuorovaikutusta, sen alukkeita ja loppuun vietyjä dialogeja, oli viikon aikana paljon, sillä meitä oli leirillä yhteensä noin sata. Heti kesäjakson alussa tehtiin koko joukko puhuttelevia keskustelunavauksia, kun opettaja pyysi vanhempia kirjoittamaan nimettömän kirjeen rippikoululaiselleen ja rippikoululaisia vastaavasti kirjoittamaan omille vanhemmilleen. Kirjeet laitettiin rippikoulun ajaksi käytävälle kaikkien luettaviksi. Kirjeet olivat puhuttelevia ja liikuttavia, sillä ne oli kirjoitettu suurella rakkaudella. Tässä muutama laina vanhempien kirjeistä:
Rakas pienimmäiseni, iso tyttö. Itken tätä kirjoittaessani, niin että silmät sumenee. Olet tärkeä ja rakas ja toivon, että uskosi vahvistuisi ja jaksaisit kulkea Taivastietä, vaikka en ole osannut omalla esimerkilläni sinua opastaa.
Sinä kauan odotettu rakas lapseni olet meille ihan mahdottoman rakas. Olen onnellinen, kun saan olla sinun isä.
Aikuistumisesi kynnyksellä toivon ennen kaikkea, että ajattelet rippileirisi aikana, mitä sinulle usko merkitsee. Nyt ei tarvitse miettiä, miten omat vanhempani haluaisivat minun uskovan, vaan mitä oma sydän sanoo. Kuuntele itseäsi, tutkiskele itsesi, kuuntele sydäntäsi!
Olemme kiitollisia sinusta. Olet meille rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet.
Haluan sanoa sinulle, että olet minulle isänä ja äitillesi todella rakas! Olet valtavan reipas ja tulet hyvin toimeen toisten kanssa. Sinulla on vahva oikeudentunto, mistä me vanhemmat olemme ylpeitä! Siitä olemme myös iloisia. Sinuun olemme aina voineet luottaa.
Rippikoululaisten kirjeet olivat lyhyitä ja niissä kaikissa oli pääsääntöisesti aiheena kiitos:
Ootte rakkaita, kiitos.
Kiitos elämästäni. Ja kiitos että jaksat minua. Joo, muistan käytöksen ja vaatteitten vaihdon.
Kiitos kaikesta mitä olette tehneet ja tulette tekemään.
Kiitos äiti ja isä, kun olette minua hyvin elättäneet 15 vuotta. Olette antaneet rakkautta ja rajat. Kai ne rajat sitten olivat hyviäkin, ehkä joskus itsekin sen tajuan.
Nämä kirjeet puhelivat itsekseen seinällä viikon ajan. Uskon, että meistä jokainen luki niistä ohi kulkiessaan aina jonkun ja jäi pohtimaan kirjoitettua. Voi vain toivoa, että vanhemmilla ja nuorilla olisi mahdollisuus palata kirjeisiin ja käydä vuoropuhelua niistä omassa arjessaan, niin tärkeitä ajatuksia niissä oli.
Vuorovaikutuksen yksi haara on dialogi, keskustelu. Se on yhdessä ajattelua. Sen avulla on mahdollista oppia tai ratkoa ongelmia, viihtyä tai pitää hauskaa. Vuorovaikutteisen keskustelun tarkoitus ei useinkaan ole taistella erilaisten näkemyksien puolesta tai niitä vastaan, vaan löytää yhteinen mielekäs tapa käsitellä niitä. Keskustelu on kuitenkin altis kaikenlaisille virheille, sillä ainakin minä tulen osallistuneeksi keskusteluihin tunteineni, ennakkoluuloineni ja oman missioni kanssa. Dialogissa on silloin kaikkien hyvä olla, kun se perustuu toisen kunnioittamiseen ja kuuntelemiseen.
Vastuu dialogin ja keskustelun sujumisesta on molemmilla tai kaikilla siihen osallistuvilla. Toisin on esimerkiksi niin kutsutussa voimauttavassa vuorovaikutuksessa, jossa vastuu dialogin sujumisesta on sillä, joka on taitavampi tai vahvempi kommunikoija. Voimauttava vuorovaikutus on menetelmä, jonka avulla kommunikoidaan varhaisten taitojen varassa viestivien ihmisten kanssa.
Yksinkertaisimmillaan se muistuttaa tilannetta, jossa vanhempi on vuorovaikutuksessa pienen lapsen kanssa, joka ei vielä osaa puhua. Voimauttavaan vuorovaikutukseen tarvitaan kykyä havainnoida erilaisia aloitteita sekä taitoa vastata ja mukautua niihin. Sen ensisijaisena tavoitteena on läsnäolo, ei niinkään tiedon vaihto tai jonkun asian edistäminen. Voimauttavan vuorovaikutuksen muistisääntö – ole läsnä, odota, vastaa, mukauta ilmaisu – sopii minusta mihin tahansa dialogiin. Näiden toimintatapojen avulla tulisi vähemmän ohihuutelua tai päälle puhumista. Keskustelu olisi kaikille miellyttävämpää.
Ystäväni kertoi kerran, että asiakaspalvelussa työskenteleviä neuvotaan antamaan haastavasti ja uhkaavasti käyttäytyvälle asiakkaalle kunniakas tie poistumiseen. Ajattelen, että se on hyvä neuvo kaikenlaiseen keskusteluun ja dialogiin. Jokainen meistä, olipa minkä ikäinen tahansa ja missä tilanteessa tahansa, kaipaa kunniakasta irtipääsyä asiasta, jossa on mahdollisesti toiminut kömpelösti tai jopa väärin. Jokainen keskustelija hyötyy armollisesta kuuntelemisesta ja kunniallisesta loppuratkaisusta. Sellaisen jälkeen voi palata huojentuneena toimiinsa ja ajatella, kuten eräs rippikoululainen kirjeessään äidilleen ja isälleen: Megaforce kiitos!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys