JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Retkiruokailua Suviseuroissa

Nykyiset blogit
28.5.2025 6.10

Juttua muokattu:

27.5. 14:58
2025052714585720250528061000

Mauno Kinnunen

Mauno Kinnunen

Su­vi­seu­rat siin­tä­vät jo ho­ri­son­tis­sa, vain jo­ku­nen viik­ko enää jäl­jel­lä! Mie­les­sä­ni nii­tä tä­hyi­len ja per­heem­me kent­tä­ruo­kai­lua funt­sai­len. Saa­tan sa­ha­ta ok­san al­ta­ni pois, mut­ta jat­kan­pa sil­ti. Jos tä­män lop­puun luet ja mi­nut ruo­ka­jo­nos­sa tun­nis­tat, pääs­tä ohi. Pliis!

Pie­nem­mäl­lä per­heel­lä su­vis­ruo­kai­lu meni sii­hen tyy­liin, et­tä lomp­sit­tiin näl­käi­se­nä ruo­ka­ka­tok­sen jo­noon, ja sii­tä sit­ten usei­den tar­jot­ti­mien avul­la kii­ku­tet­tiin eväät ul­ko­pöy­tiin. Usein hom­ma toi­mi oi­kein mu­ka­vas­ti, saim­me­han sa­mal­la ol­la hen­gel­li­sen evään kuu­los­sa. Su­vi­seu­ro­jen eri­tyis­piir­re­hän on se, et­tä us­kon sa­no­ma ja tai­vas­lau­lut saa­vut­ta­vat lä­hes joka pai­kan, olet sit­ten ruo­ka- tai ves­san­pön­töl­le jo­not­ta­mas­sa. Ja kun tah­ti on jo­non tah­ti, niin sii­nä on hyvä kuun­nel­la. Vie­ru­sih­mi­sen­kin kans­sa saat­taa au­e­ta hy­vät kes­kus­te­lut, jopa iki­muis­toi­set.

Isol­la per­heel­lä ruo­ka­jo­nos­sa on usein haas­tei­ta­kin. Osal­le is­kee tyl­syys, au­rin­ko kor­ven­taa nis­kaan ja ves­sa­hä­tä­kin saat­taa vai­va­ta. Kun lo­pul­ta ruo­ka­pöy­tä on mat­to­naan tar­jot­ti­mi­am­me, al­kaa mel­koi­nen lah­ja­kää­rei­den avai­lu. Tie­dät­hän, kun on kym­men­kun­ta pil­li­me­hua, juus­to­kää­ret­tä, löt­rö­lau­tas­ta ja voi­nap­pia, ja ke­sä­tuu­li an­taa omaan­sa, niin vaa­tii jo jon­kin­lais­ta lah­jak­kuut­ta, et­tei muo­vi­ros­kien pil­vi tee het­kel­lis­tä au­rin­gon­pi­men­nys­tä seu­ra­kan­san yl­le.

On­han se toki meil­lä­kin osa ruo­kai­lus­ta ta­pah­tu­nut vau­nus­sam­me. Su­vi­seu­rois­sa­han on lit­ra­myyn­ti­pis­teet, jois­ta on mah­dol­lis­ta os­taa use­am­paa ruo­ka­la­jia ja pik­ku­äm­pä­rei­tä. Kun höy­ry­ä­vän li­ha­saa­vin ää­reen pää­set, näy­tä sitä sor­mel­la ja sano:

–Tota kol­me lit­raa.

Kas­san kaut­ta vau­nul­le, ja keit­toa lau­ta­sel­le. Toi­mii.

On mo­nia ko­ke­muk­sia sii­tä, kun mat­ka vau­nul­ta isol­le­tel­tal­le on ol­lut pit­kä ja vai­hei­kas. Lä­hin­nä suu­rin syy mat­kan hi­tau­des­sa ovat vas­taan tu­le­vat tut­ta­vat. Ei­hän sitä mal­ta ol­la py­säh­ty­mät­tä, jos vii­me ta­paa­mi­ses­ta on ties kuin kau­an. Kun vii­mein on pääs­ty kes­ku­sa­lu­eel­le, on nä­län merk­ke­jä jo il­mas­sa. Läh­de­pä sii­nä sit­ten jo­not­ta­maan tar­jo­tin­ver­si­o­ta. Ei kii­tos. En­tä äm­pä­ri­ver­sio, ja po­ru­kan kans­sa ta­kai­sin vau­nul­le syö­mään? Mil­loin­ka­han ol­laan pe­ril­lä? Ei kii­tos.

Näl­kä­nurk­kaan tois­tu­vas­ti än­get­ty isäih­mi­nen saat­taa yl­lät­tää kek­se­li­äi­syy­del­lään ma­haan­sa miel­lyt­tääk­seen. Niin­pä Su­vi­seu­ro­jen päi­vä­oh­jel­mam­me on kul­ke­nut vuo­sien ajan hel­pom­paa la­tua. Ruo­kai­lum­me on ren­toa hen­gai­lua vail­la jo­no­tus­ta – ai­na­kin mel­kein – ja rus­kea nuh­ju ol­ka­lauk­kum­me ko­mei­lee kai­ken kes­ki­ös­sä. Kur­ka­taan­ko sin­ne? Joo, koh­ta!

Tu­le­vien Su­vi­seu­ro­jen päi­vät me­ne­vät meil­lä jäl­leen tä­hän ta­paan, jos Ju­ma­la suo: Aa­mul­la pie­nes­sä vau­nus­sam­me ja sitä pii­rit­tä­vis­sä useis­sa tel­tois­sa al­kaa maan ve­to­voi­ma hä­vi­ä­mään, ja po­ruk­ka köm­pii aa­mu­toi­mia ja -pa­laa koh­ti. Eri­lais­ten seu­ra­kuu­lu­mis­ten ja läh­tö­sel­vi­tys­ten jäl­keen po­ruk­ka al­kaa ha­jaan­tua uu­teen päi­vään. Saat­taa ol­la jo kes­ki­päi­vä, kun vai­mo­ni ja kou­ral­li­nen pie­nim­piä seu­ra­na­ni aloi­tam­me mat­kam­me seu­ra­telt­taa koh­ti. On­han rus­kea kas­si mu­ka­na?

Seu­ra­kent­tä on usein mel­ko var­jo­ton, jo­ten pys­ty­täm­me sin­ne pie­nen laa­vun. 2x3-met­ri­nen muo­vip­res­su, tai jos­kus isom­pi­kin, vi­ri­tel­lään rat­tai­den ja kep­pien avul­la lo­koi­sak­si le­po­pai­kak­si. Maa­kii­loik­si tai­vu­te­tut rst-har­ja­te­räk­set. Olet eh­kä jos­kus näh­nyt sen. Ruma kuin mikä, suo­ras­taan ri­su­ma­ja yrt­ti­tar­has­sa! Vaan sii­nä­pä on hyvä ai­kui­sen­kin ol­la var­jos­sa, le­vä­tä, pi­tää koi­pia vaa­te­ris­sa, kuun­nel­la pu­hei­ta ja ju­tut­taa tut­ta­via.

Kun näl­kä on, ote­taan rus­kea kas­si esiin. Siel­tä kai­ve­taan ker­ta­käyt­töi­set lau­ta­set, lu­si­kat ja mu­kit. Kau­haa myös tar­vi­taan ja pa­pe­ria rois­kei­den kui­vaa­mi­sek­si. Las­ten­rat­tais­ta na­pa­taan me­hu­ka­nis­te­ril­li­nen vet­tä, ja kun mu­ka­na on myös kui­vat­tua lei­pää, niin ei kun pik­ni­kil­le! Het­ko­nen, mis­tä ruo­ka? Jo­not­ta­mat­ta?

Suur­per­heen ruo­ka­het­ki on kum­min­kin vaa­ti­nut muu­ta­man val­mis­te­le­van sa­nan. Aa­mu­kes­kus­te­lul­la ja What­sap­pin per­he­ryh­mäl­lä on ta­voi­tel­tu näl­käi­siä:

"Ruo­ka on klo 14 laa­vul­la sii­nä pi­ka­kah­vin vie­res­sä. Ket­kä tu­lee? Mitä syö­dään?"

Kun tu­li­jat, ruo­ka­la­jit ja lit­ra­mää­rät on sel­vi­tet­ty, hom­ma on ruo­kaa vail­le val­mis. Usein joku nuo­ris­tam­me on iha­nas­ti aut­ta­nut sii­nä koh­taa, käy­nyt äm­pä­ri­kei­kan ja ruo­ka on tul­lut pie­niä kait­se­vien van­hem­pien ää­rel­le kuin man­na tai­vaas­ta! Toi­si­naan jo­noon on men­nyt joku ala­kou­lu­lai­nen ja kun si­jais­jo­not­ta­ja on eden­nyt lit­ra­myyn­nin suu­au­kon lie­peil­le, joku meis­tä isom­mis­ta on men­nyt hoi­ta­maan hom­man lop­puun.

Pik­ni­kis­sä on se etu, et­tä po­ruk­ka­jo­not­ta­mis­ta ei ole lain­kaan, ei­kä tar­vit­se ram­pa­ta vau­nun ja ken­tän vä­liä. Aa­mu­päi­väl­lä ken­täl­le, siel­lä ruu­miin ra­vin­to ja il­lal­la vau­nul­le nuk­ku­maan. Vi­pel­tä­vät kin­tut saa­vat sän­täil­lä omaan tah­tiin­sa ja kun ruo­ka on, he tu­le­vat luok­sem­me syö­mään. Jos jol­lain kaa­tuu mai­to tai lo­hi­keit­to, kui­va maa imee. Ah, mikä huo­let­to­muus!

Seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­o­ta täy­tyy kyl­lä ke­hua, et­tä pa­laut­tei­den ja ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la ovat ke­hit­tä­neet lit­ra­myyn­te­jä­kin. Siel­tä on jo vuo­sia saa­nut os­tet­tua ruo­kai­lu­vä­li­nei­tä, mai­toa ja niin edel­leen, jol­loin mi­tään ei tar­vit­si­si raa­ha­ta mu­ka­na. Nuu­ka ot­taa kum­min­kin ko­toa ja vara ei ve­net­tä kaa­da, jos Su­vik­sis­sa tu­li­si toi­mi­tus­kat­ko. Vaik­ka it­sel­lä­ni on glu­tee­ni­ton ruo­ka­va­lio, sii­tä­kään ei tule mur­het­ta – lit­ra­myyn­ti toi­mii ja myy lau­ta­sel­li­si­a­kin. Jos muu per­he ha­lu­aa spa­get­tia, it­se voin os­taa lau­ta­sel­li­sen rii­si­puu­roa. Sii­nä se hy­vin kul­kee ruo­ka­äm­pä­rin kan­te­na!

Räks! Mikä on se ok­sa, jon­ka sa­ha­sin al­ta­ni poik­ki? No, tuos­sa­pa sen sul­le ker­roin! Kat­sos, jos tätä lu­kee ko­vin moni per­heel­li­nen ja su­vis­kent­tä on täs­tä eteen­päin täyn­nä laa­vu­ja ja pik­nik­po­ru­koi­ta, niin on­han mi­nun han­ka­lam­pi käys­ken­nel­lä siel­lä. Ja jos äm­pä­ri­ruo­kai­lu li­sään­tyi­si, al­kai­si­ko it­se­ä­ni jopa har­mit­ta­maan, jos jat­kos­sa lit­ra­myyn­tien lie­peil­lä oli­si ih­mi­siä kuin hyt­ty­siä Vii­ta­saa­ren ju­han­nuk­ses­sa kon­sa­naan?

Han­ka­loi­tin­ko siis omaa ke­sä­reis­su­a­ni? Auts ;)

MaunoKinnunen
Mies, lähemmäs yksinkertainen. Isä, lähemmäs kakskytkertainen. Röntgensäde, mulle keskinkertaista tutumpi juttu. Ei näy eikä tunnu. Taivaantuike, elämän tärkein juttu. Näyttää tien perille. Tuntuu jo matkalla sisusonnena ja toivona Kotiin. Palautetta blogista voi laittaa osoitteeseen manukinu(a)gmail.com
30.5.2025

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys