Tavaratalon korttihyllyssä on kymmeniä kukkakortteja 50–90-vuotiaille, mutta on yllättävän vaikea löytää kolminumeroista korttia. Tänä keväänä haluan nimittäin onnitella vanhinta tuntemaani ihmistä hänen täyttäessä 100 vuotta! Lopulta korttia löytyy jopa kahta mallia. Toisessa on enemmän, toisessa vähemmän punaisia ruusuja.
Kun onnittelen ja muistan tiettyä henkilöä, saan hänet ainakin tilapäisesti omaan sisäpiiriini. Ajattelen häntä korttia ja onnittelutekstiä valitessani, ja tuntuu, että olen kortin saajan kanssa poikkeuksellisessa vuorovaikutussuhteessa.
Tavallisesti etsin onnittelukorttiin sopivan runon tai laulun säkeistön. Olen lukuisia kertoja todennut, että SRK:n julkaisema kirja Juhlat lähestyvät (1995) ei petä. Siitä on löytynyt runo tai lause hyvin moneen tilanteeseen. Perheen rippilapset, ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat ovat varmasti huomanneet, että samat runot ovat olleet jo monessa kortissa. Joku on opettanut heille, ettei ole sopivaa mainita tuollaisesta. Kaikista onnittelukorteistani löytyy myös arvokas ja kulumaton toivotus: ”Onnea ja Taivaan Isän siunausta”.
Muutamia kertoja olen kirjoittanut onnittelukorttiin omatekoisen runon. Heinäkuisena yönä katselin ilmeisesti englanninkielisiä unia. Alitajuntani valmisteli viestiä saksalaiselle vävylleni. Aamulla Sveitsistä tuli tervehdys: pieni tyttö on syntynyt. Onnitteluruno oli oikolukua vaille valmis.
I am so small, so small
and just like this I have a special right to enjoy
love, care and happines from God, my parents and my sister.
Minä olen niin pieni, niin pieni
ja juuri tällaisena minulla on erityinen oikeus nauttia
Jumalan, vanhempieni ja siskoni rakkaudesta, huolenpidosta ja onnesta.
Erityisesti lapsille on tärkeää, että syntymäpäiväkortissa on oikea numero. Tyttöjen ensimmäisissä korteissa on nukkeja, alakouluikäisillä kiiltäviä keijuja ja prinsessoja. Pienten poikien sinisävyissä korteissa on palloja ja autoja, isommilla erilaisia harrastusvälineitä. Vaikka valikoimaa on paljon, numerokorteista ei aina löydy tietyn lapsen näköisiä kuvia. Silloin voi valita vaikka kuvakortin, joka kertoo lasten ja nuorten harrastuksista ja haaveista. Hienosti kuvatut hevoset, koirat, kissat ja linnut ovat ainakin minun kohdalla ratkaisseet monta korttiostosta.
Jos isäni olisi elossa, antaisin hänelle 100-vuotispäivänä hevoskortin. Isälle saattaisi muistua kuvasta mieleen oma mustanruskea hevonen, Tilli. Kenties isä toteaisi: Lähdetäänkö, Tilli, huomenna puusavottaan?
Korttivalikoiman äärellä herää ajatus, voisivatko erilaiset ammatit ja elämäntehtävät näkyä korttien aiheissa paremmin. Käyn mielessäni läpi erilaisia juhlijoita, joita olen lähiaikoina muistanut ja kuvittelen heidät katsomassa korttejaan. Niissä voisi olla esimerkiksi sähkömiehen, tilintarkastajan, automyyjän, sairaanhoitajan, talonmiehen ja opettajan, mieltä ilahduttavia kuvia. Siinäpä olisi korttien piirtäjille aiheita!
Mistä minä oikeastaan onnittelen? Tietysti on ilon aihe, kun yksivuotias on iso vauva ja 3-vuotias reipas ja omatoiminen touhuaja. On arvokasta nähdä, miten eri asioissa lahjakkaat lapset ja nuoret kehittyvät ja vahvistuvat vuosi kerrallaan. Ajokortin saamiset, erilaiset valmistujaiset ja perhejuhlat jäsentävät aikuistumista. Myös opiskelupaikan, uuden kodin ja työpaikan saajat ansaitsevat omat korttinsa: on saavutettu elämän tärkeitä etappeja.
Tulostustekniikka ja tuoksujentallennus kehittyvät nopeasti. Virtuaalionnittelut liikkuvat jo nyt omissa sfääreissään. Ehkä kortti jää paperiversiona vähitellen pois käytöstä, ja saan jo lähivuosina onnittelukortin sijaan tuoksuvan pullamummon, joka neuloo sinistä sukkaa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys