Heinäkuisena maanantaina sähköpostiin ilmestyy viesti: ”Jämsän opiston kesäkurssit 2019 viikolla 30 on peruutettu”. Minua harmittaa ihan oikeasti. Olin odottanut käsillä tekemistä samanhenkisten seurassa, iltaohjelmia, uimaretkiä viileään veteen, erohetkiä omasta arjesta. Joku tuttu saattaa tätä lukiessa ajatella, että eikö minulla ole lähes kaikkeen tuohon mahdollisuus kotona. On ja ei ole.
Jämsän opiston merkitys minulle alkoi tiettyjen opistoseurojen jälkeen. Oli alkukesä, kaksi viikkoa ennen juhannusta. Jämsän maakunnalliset seurat pidettiin tuohon aikaan kesän alussa. Minä yövyin siskojen kanssa pienessä teltassa. Oli aika kylmä, mutta en antanut sen häiritä. Olin jäämässä seurojen jälkeen rippikoululeirille. Mielessä oli valtava odotus, jännitys ja pieni pelkokin.
Maakunnallisten seurojen ja rippikoululeirin välinen maanantai oli talkoopäivä. Me kesän 1972 rippikoululaiset osallistuimme seurojen purkutyöhön monella tavalla. Minä olin yhtenä silloisen majoitustoimikunnan apulaisena. Tehtävänä oli kerätä ja tuulettaa seuramajoituksessa käytettyjä tyynyjä.
Rippikoululeiri kesti kaksi viikkoa, ja meitä rippikoululaisia oli yli 80. En ollut koskaan ollut niin kauan poissa kotoa enkä nähnyt niin paljon ikäisiäni uskovaisia. Majapaikkani oli opiston vanhan puolen kolmannessa kerroksessa. En päässyt samaan huoneeseen tuttujen tyttöjen kanssa. Olin seinän takana ja toki vähitellen tutustuin huonekavereihini.
Rippikoulun välitunneilla kävelimme usein opiston pihamaalla. Muistan vieläkin tarkasti, minkälaiset vaatteet ystävälläni Pirjolla oli: ruudullinen hame ja siihen sopiva, hieman punertavanruskea paitapusero. Kun puhuimme leiriajan huolisistamme, Pirjo lohdutti minua tuoreella rippikouluopetuksen lauseella: ”Hän antaa murheisiimme lohdutuksen”. Lause on tullut mieleen monta kertaa kuluneiden vuosikymmenien aikana sekä Pirjon että oman elämän vaiheissa. Murheitakin on ollut monenlaisia.
Rippikouluviikkojen jälkeen Jämsän kristillisen kansanopiston rakennuksia ja pihapiiriä on remontoitu ja uudistettu merkittävästi. Opistoseurat on jo kauan sitten siirretty alkukesästä heinäkuulle. Muistelen kuulleeni yhtenä perusteluna juuri kylmyyden, jota aikanaan koin pikkuteltassa. Vähitellen opistoseurat ovat laajentuneet ja levittäytyneet moninkertaisiksi. Kerkesin asua kasvavan perheeni kanssa monella pellolla, ennen kuin maakunnalliset seurat siirrettiin Keuruulle.
Jämsän opiston rakennuksella ja pihapiirillä on minulle edelleen iso merkitys. Olen kokenut sen joka kerta, kun olen kääntynyt opiston koivukujalle. Kurssit ovat alkaneet viimeistään siinä.
Kevättalvella 1988 Jämsän opistolla pidettiin kasvattajakurssi. Muistan ajankohdan silloisen asuinpaikan ja silloisen kuopuksen perusteella. Lisäksi minulla on tallessa kurssista melko hyvät muistiinpanot. Kasvattajakurssilla puhuttiin mm. itsetunnosta, perheen merkityksestä työmotivaation lähteenä, erilaisten lasten hyväksymisestä ja kannustamisesta sekä lasten kasvattamiseen tarvittavasta ajasta. Kurssin aineisto on mielestäni edelleen ajankohtainen. Voisikohan myös kurssin nimen, Kasvattajakurssi, ottaa uudelleen käyttöön? Nimi vaihdettiin aikanaan äidit ja isät -leiriksi ja myöhemmin Aviopuolisoleiriksi.
Minä aloitin Jämsän kesäopistolaisena vuonna 2005. Nuorimmainen oli silloin vasta 4-vuotias. Perheen toiseksi vanhin poika lupasi huolehtia pienimmistä ja rohkaisi minua lähtemään. Olin kahtena kesänä aikuisten englannin kielen kurssilla. Kurssien tauolla kuulostelin, mitä rinnakkaiskursseilla tehtiin. Kipinä toisiin kursseihin syntyi uteliaisuudesta ja vähän kateudestakin siihen, että toiset tuntuivat tekevän niin hienoja juttuja. Kun sitten olen ollut Jämsän opistolla kirjoittajakurssella, olen kurkistellut kädentaitajien suuntaan. Yhtenä kesänä opettajat olivat kehittäneet yhdistelmäkurssin, jossa sain kokeilla käsitöiden tekoa ja sanoittaa taidekurssilaisten tauluja. Se oli hieno kokemus.
Tänäkin kesänä ohjelmassa oli houkuttelevia rinnakkaiskursseja. Valitettavasti kurssit jouduttiin perumaan. Minulle Jämsän opiston kesäkursseilla on ollut todella iso merkitys jo 14 vuoden ajan. Toivon kovasti, että myös ensi kesänä monet kurssien opettajat ja oppilaat löytävät Jämsän opistolle kesälläkin, vaikka opistoseurat ovat muuttaneet Keuruulle.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys