Pixaby
Pixaby
Päivämiehen toimitus
Perhesukupolvien välisessä yhteydenpidossa ja avunannossa on tapahtunut muutoksia vuosien 2007–2018 välillä.
Tutkimusraportin mukaan vuosina 1945–1950 syntyneet suuret ikäluokat pitävät aiempaa harvemmin yhteyttä lapsiinsa ja vanhempiinsa. Myös heidän aikuiset lapsensa pitävät vähemmän yhteyttä isovanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
Asiasta tiedottaa Väestöliitto.
Käytännön apua ja taloudellista tukea lapsilleen antavien osuus suurista ikäluokista on myös vähentynyt. Lapsenlapsiaan hoitavien määrä suurissa ikäluokissa on kuitenkin kasvanut. Käytännön apua ja taloudellista tukea vanhemmilleen antavien osuus aikuisista lapsista on kasvanut.
– Muutokset liittyvät osittain elämänvaiheiseen. Lastenlapsiaan hoitavien osuuden kasvu kertoo siitä, että yhä useammasta suurten ikäluokkien edustajasta on tullut tutkimuksen aikavälillä isovanhempi. Sitä vastoin yhteydenpidon vähenemistä suurten ikäluokkien ja heidän lastensa välillä on vaikeampi selittää ja sitä tulisi tutkia lisää, toteaa erikoistutkija ja raportin ensimmäinen kirjoittaja Hans Hämäläinen.
Taustalla yhteiskunnalliset tilanteet
Psykoterapeutti ja perheterapeutti Aino Kanniainen pitää tulosta mielenkiintoisena ja toteaa sen voivan avata tärkeitä teemoja ylisukupolvisuuden ymmärryksen, rakkauden vahvistumisen ja anteeksiannon äärelle. Hän pohtii yhteydenpidon vähenemiseen voivan vaikuttaa vanhempien ja isovanhempien aikana olevat yhteiskunnalliset tilanteet sekä eri perheissä koetut menetykset ja elämänkohtalot.
– Esimerkiksi sota jätti osaan isistä traumoja, jotka eri tavoin estivät läheisyyden, läsnäolon ja turvallisuuden kodeissa. Myös sotaorpojen tilanne on jäänyt aika pitkälti yhteiskunnassamme varjoon ja siitä aletaan vasta nyt puhua. Kaikella tällä on ollut vaikutus tunteista puhumiseen ja vaikenemiseen sekä vaikeiden tunteiden hukuttamiseen kovaan työhön.
Kanniainen pohtii tuon ajan kasvatusohjeiden olleen myös nykytiedon valossa osin haitallisia. Suomalaisten yleisin kiintymystyyli onkin hänen mukaansa välttelevä, jossa korostuu tunteiden sivuun laittaminen ja itse pärjääminen.
– Vanhemmuus lepää sen vanhemmuuden päällä, jollaista on itse saanut. Ennen ohjeistettiin esimerkiksi, että lasta ei saa pitää liikaa sylissä, jotta hän ei totu siihen.
Psykoterapeutti toteaakin, että on tärkeää lähestyä ymmärtäen aiempien sukupolvien kokemuksia ja siitä johtuvia asioita.
– Jos meidät laitettaisiin samaan tilanteeseen ja niillä eväillä, oma pää painuisi alas. Tämän oivaltaminen avaa kiitollisuuden ja rakkauden heitä kohtaan.
Tieto ja tutkimukset muutoksen avaimina
Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa ja tehtävänsä. Kanniainen muistuttaa, että nyt on aika ja mahdollisuus käsitellä asioita ja pyrkiä läheisissä ihmissuhteissa puhumaan avoimesti sekä osoittamaan kiintymystä ja rakkautta.
– Meillä on enemmän myös tutkittua tietoa, kuinka tukea jo pienen lapsen tunnetaitoa, ja kuinka tärkeää varhaisina vuosina saatu hoiva ja syli ovat lapsen kiintymystyylin ja kokonaiskehityksen kannalta. Aina kun pidät lasta sylissä, teet äärettömän tärkeän teon, jonka vaikutus kantaa sukupolvilta toisille.
– Aiemmin yhteydenpitoa on voinut vaikeuttaa myös kulkuyhteyksien puute ja puhelinten vähäisyys. Nyt on mahdollista olla yhteydessä kännyköiden ja muiden sovellusten kautta, vaikka asuttaisiin kaukana toisistaan, muistuttaa Kanniainen.
Tutkimusraportin mukaan yhä useampi suuriin ikäluokkiin sekä heidän aikuisiin lapsiinsa kuuluvista vastaajista kokee, että isovanhempien velvollisuus on hoitaa pieniä lapsenlapsia. Lisäksi aiempaa suurempi osuus suurista ikäluokista on samaa mieltä siitä, että isovanhempien velvollisuus on edistää lastenlastensa ja heidän perheensä taloudellista turvallisuutta.
Sukupolvien suhteet -tutkimusraportin tiedot perustuvat Sukupolvien ketju -tutkimushankkeen vuoden 2018 aineistoihin sekä muutoksia koskevat tulokset vuosien 2007, 2012 ja 2018 aineistoihin.
Hankkeen julkaisut ja kyselylomakkeet löytyvät kotisivuilta https://blogs.helsinki.fi/gentrans/.
Hämäläinen Hans, Danielsbacka Mirkka, Hägglund Anna Erika, Rotkirch Anna ja Tanskanen Antti O. (2021). Sukupolvien suhteet. Ikääntyminen ja vuorovaikutuksen muutos suurten ikäluokkien ja aikuisten lasten elämänkulussa. Helsinki: Väestöliitto.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys