Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus

Per­he­su­ku­pol­vien vä­li­ses­sä yh­tey­den­pi­dos­sa ja avu­nan­nos­sa on ta­pah­tu­nut muu­tok­sia vuo­sien 2007–2018 vä­lil­lä.

Tut­ki­mus­ra­por­tin mu­kaan vuo­si­na 1945–1950 syn­ty­neet suu­ret ikä­luo­kat pi­tä­vät ai­em­paa har­vem­min yh­teyt­tä lap­siin­sa ja van­hem­piin­sa. Myös hei­dän ai­kui­set lap­sen­sa pi­tä­vät vä­hem­män yh­teyt­tä iso­van­hem­piin­sa ja si­sa­ruk­siin­sa.

Asi­as­ta tie­dot­taa Vä­es­tö­liit­to.

Käy­tän­nön apua ja ta­lou­del­lis­ta tu­kea lap­sil­leen an­ta­vien osuus suu­ris­ta ikä­luo­kis­ta on myös vä­hen­ty­nyt. Lap­sen­lap­si­aan hoi­ta­vien mää­rä suu­ris­sa ikä­luo­kis­sa on kui­ten­kin kas­va­nut. Käy­tän­nön apua ja ta­lou­del­lis­ta tu­kea van­hem­mil­leen an­ta­vien osuus ai­kui­sis­ta lap­sis­ta on kas­va­nut.

– Muu­tok­set liit­ty­vät osit­tain elä­män­vai­hei­seen. Las­ten­lap­si­aan hoi­ta­vien osuu­den kas­vu ker­too sii­tä, et­tä yhä use­am­mas­ta suur­ten ikä­luok­kien edus­ta­jas­ta on tul­lut tut­ki­muk­sen ai­ka­vä­lil­lä iso­van­hem­pi. Sitä vas­toin yh­tey­den­pi­don vä­he­ne­mis­tä suur­ten ikä­luok­kien ja hei­dän las­ten­sa vä­lil­lä on vai­ke­am­pi se­lit­tää ja sitä tu­li­si tut­kia li­sää, to­te­aa eri­kois­tut­ki­ja ja ra­por­tin en­sim­mäi­nen kir­joit­ta­ja Hans Hä­mä­läi­nen.

Taus­tal­la yh­teis­kun­nal­li­set ti­lan­teet

Psy­ko­te­ra­peut­ti ja per­he­te­ra­peut­ti Ai­no Kan­ni­ai­nen pi­tää tu­los­ta mie­len­kiin­toi­se­na ja to­te­aa sen voi­van ava­ta tär­kei­tä tee­mo­ja yli­su­ku­pol­vi­suu­den ym­mär­ryk­sen, rak­kau­den vah­vis­tu­mi­sen ja an­teek­si­an­non ää­rel­le. Hän poh­tii yh­tey­den­pi­don vä­he­ne­mi­seen voi­van vai­kut­taa van­hem­pien ja iso­van­hem­pien ai­ka­na ole­vat yh­teis­kun­nal­li­set ti­lan­teet sekä eri per­heis­sä ko­e­tut me­ne­tyk­set ja elä­män­koh­ta­lot.

– Esi­mer­kik­si sota jät­ti osaan isis­tä trau­mo­ja, jot­ka eri ta­voin es­ti­vät lä­hei­syy­den, läs­nä­o­lon ja tur­val­li­suu­den ko­deis­sa. Myös so­ta­or­po­jen ti­lan­ne on jää­nyt ai­ka pit­käl­ti yh­teis­kun­nas­sam­me var­joon ja sii­tä ale­taan vas­ta nyt pu­hua. Kai­kel­la täl­lä on ol­lut vai­ku­tus tun­teis­ta pu­hu­mi­seen ja vai­ke­ne­mi­seen sekä vai­kei­den tun­tei­den hu­kut­ta­mi­seen ko­vaan työ­hön.

Kan­ni­ai­nen poh­tii tuon ajan kas­va­tu­soh­jei­den ol­leen myös ny­ky­tie­don va­los­sa osin hai­tal­li­sia. Suo­ma­lais­ten ylei­sin kiin­ty­mys­tyy­li on­kin hä­nen mu­kaan­sa vält­te­le­vä, jos­sa ko­ros­tuu tun­tei­den si­vuun lait­ta­mi­nen ja it­se pär­jää­mi­nen.

– Van­hem­muus le­pää sen van­hem­muu­den pääl­lä, jol­lais­ta on it­se saa­nut. En­nen oh­jeis­tet­tiin esi­mer­kik­si, et­tä las­ta ei saa pi­tää lii­kaa sy­lis­sä, jot­ta hän ei totu sii­hen.

Psy­ko­te­ra­peut­ti to­te­aa­kin, et­tä on tär­ke­ää lä­hes­tyä ym­mär­tä­en ai­em­pien su­ku­pol­vien ko­ke­muk­sia ja sii­tä joh­tu­via asi­oi­ta.

– Jos mei­dät lai­tet­tai­siin sa­maan ti­lan­tee­seen ja niil­lä eväil­lä, oma pää pai­nui­si alas. Tä­män oi­val­ta­mi­nen avaa kii­tol­li­suu­den ja rak­kau­den hei­tä koh­taan.

Tie­to ja tut­ki­muk­set muu­tok­sen avai­mi­na

Jo­kai­sel­la su­ku­pol­vel­la on omat haas­teen­sa ja teh­tä­vän­sä. Kan­ni­ai­nen muis­tut­taa, et­tä nyt on ai­ka ja mah­dol­li­suus kä­si­tel­lä asi­oi­ta ja pyr­kiä lä­hei­sis­sä ih­mis­suh­teis­sa pu­hu­maan avoi­mes­ti sekä osoit­ta­maan kiin­ty­mys­tä ja rak­kaut­ta.

– Meil­lä on enem­män myös tut­kit­tua tie­toa, kuin­ka tu­kea jo pie­nen lap­sen tun­ne­tai­toa, ja kuin­ka tär­ke­ää var­hai­si­na vuo­si­na saa­tu hoi­va ja syli ovat lap­sen kiin­ty­mys­tyy­lin ja ko­ko­nais­ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta. Ai­na kun pi­dät las­ta sy­lis­sä, teet ää­ret­tö­män tär­ke­än teon, jon­ka vai­ku­tus kan­taa su­ku­pol­vil­ta toi­sil­le.

– Ai­em­min yh­tey­den­pi­toa on voi­nut vai­keut­taa myös kul­ku­yh­teyk­sien puu­te ja pu­he­lin­ten vä­häi­syys. Nyt on mah­dol­lis­ta ol­la yh­tey­des­sä kän­ny­köi­den ja mui­den so­vel­lus­ten kaut­ta, vaik­ka asut­tai­siin kau­ka­na toi­sis­taan, muis­tut­taa Kan­ni­ai­nen.

Tut­ki­mus­ra­por­tin mu­kaan yhä use­am­pi suu­riin ikä­luok­kiin sekä hei­dän ai­kui­siin lap­siin­sa kuu­lu­vis­ta vas­taa­jis­ta ko­kee, et­tä iso­van­hem­pien vel­vol­li­suus on hoi­taa pie­niä lap­sen­lap­sia. Li­säk­si ai­em­paa suu­rem­pi osuus suu­ris­ta ikä­luo­kis­ta on sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä iso­van­hem­pien vel­vol­li­suus on edis­tää las­ten­las­ten­sa ja hei­dän per­heen­sä ta­lou­del­lis­ta tur­val­li­suut­ta.

Su­ku­pol­vien suh­teet -tut­ki­mus­ra­por­tin tie­dot pe­rus­tu­vat Su­ku­pol­vien ket­ju -tut­ki­mus­hank­keen vuo­den 2018 ai­neis­toi­hin sekä muu­tok­sia kos­ke­vat tu­lok­set vuo­sien 2007, 2012 ja 2018 ai­neis­toi­hin.

Hank­keen jul­kai­sut ja ky­se­ly­lo­mak­keet löy­ty­vät ko­ti­si­vuil­ta https://blogs.hel­sin­ki.fi/gent­rans/.

Hä­mä­läi­nen Hans, Da­niels­bac­ka Mirk­ka, Häg­g­lund An­na Eri­ka, Rot­kirch An­na ja Tans­ka­nen Ant­ti O. (2021). Su­ku­pol­vien suh­teet. Ikään­ty­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sen muu­tos suur­ten ikä­luok­kien ja ai­kuis­ten las­ten elä­män­ku­lus­sa. Hel­sin­ki: Vä­es­tö­liit­to.