Henrikki Hetemaa
Henrikki Hetemaa
Marko Tyyskä
Ajallinen rikkaus on katoavaa, mutta sydämen usko on aarre, joka antaa toivon ikuisesta elämästä.
Jeesus ohjasi kertomuksellaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta kuulijansa elämän rajallisuuden äärelle. Hän kuvasi kaksi hyvin erilaista elämää ja kuolemaa sekä poikkeuksellisella tavalla raotti ajan ja iankaikkisuuden väliverhoa.
Kuulijoiden joukossa oli rahanahneita fariseuksia, ja Jeesus varoitti palvelemasta kahta herraa: ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (Luuk. 16:13). Puhuessaan seuraamisestaan hän kysyi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26).
Usko on elämän perusta
Rikas oli hyväosainen. Hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Lasarus taas oli ajallisesti köyhä ja sairauksien tuttu. Hän joutui kerjäämään toimeentulonsa.
Jeesus toi kuulijoiden eteen rikkauden ja köyhyyden. Ajallinen varallisuus tai toimeentulon niukkuus eivät vaikuta ihmisen osaan ajan rajan toisella puolella. Toisaalta molemmissa niissä on omat vaaransa. Sananlaskuissa pyydetäänkin: ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ’Mikä on Herra?’ Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.” (Sananl. 30:8–9.)
Jeesus kuvasi puheessaan epäuskoisen ja uskovaisen ihmisen elämää. Rikas rakensi elämänsä katoavan rikkauden varaan vailla Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Hän eli epäuskossa sydän tähän elämään kiinnitettynä. Lasarus oli kuva uskovaisesta, joka oman syntisyytensä tuntien eli Jumalan rakkauden ja armon varassa. Uskon kautta hänellä oli sydämessään ikuisen elämän toivo.
Lasarus sai hyvän osan
Jeesus kertoi, että molempien miesten elämä päättyi. Hän opettaa, että ajallisen elämän jälkeen on oleva kahdenlainen iankaikkisuus. Miesten osat vaihtuivat. Rikas mies joutui tuonelan tuskiin eli kadotukseen. Lasaruksen lähtö oli kaunis. Enkelit noutivat hänet Abrahamin helmaan, jolla Jeesus kuvasi uskovaisen hyvää osaa Jumalan luona taivaassa.
Rikas mies tuonelan tuskissa pyysi armahdusta, mutta Jumalan sana opettaa, että iankaikkisuuskohtaloa ei voi muuttaa, kun silmät tälle ajalle ovat ummistuneet. Jeesuksen opetuksen mukaan näiden kahden iankaikkisuuden välillä on syvä, ylipääsemätön kuilu.
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset saisivat hyvän osan iankaikkisuudessa. Sen ihminen voi saada ainoastaan armosta, Kristuksen ansion tähden. Jeesus sanoi yöllisessä keskustelussa Nikodemukselle: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Anteeksiantamus kuuluu jokaiselle
Jeesuksen kertomuksen opetus on, että ihmisen pitää tehdä parannus elinaikanaan. ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.” (Luuk. 16:29.) Jeesus viittaa pyhiin kirjoituksiin ja niiden pohjalta nousevaan Jumalan sanan opetukseen.
Vielä tänäkin päivänä Jumalan valtakunnasta saarnataan lakia ja evankeliumia. Omalta puoleltaan köyhä ja ansioton saa uskoa evankeliumin lupauksen, kaikkien syntien anteeksiantamuksen ja saa katoamattoman aarteen sydämeensä.
Evankeliumi: Luuk. 16:19–31
Raamattu 1992: Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”
Biblia: Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti. Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia, ja pyysi ravittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa. Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin. Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa. Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä. Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan. Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla. Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon; Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan. Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä. Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät. Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys