Jo­kai­sen ih­mi­sen kuo­le­ma on eri­lai­nen ja ai­nut­laa­tui­nen. Suo­mes­sa kuo­lee vuo­sit­tain noin 60 000 ih­mis­tä, jois­ta noin puo­let elää läpi saat­to­hoi­to­vai­heen. Lu­ki­jat ker­to­vat tä­män leh­den ta­ka­si­vul­la mer­ki­tyk­sel­li­sis­tä het­kis­tään kuo­le­van lä­hei­sen rin­nal­la, ja leh­den haas­tat­te­lu ker­too kuo­le­van lä­hei­sen kans­sa kul­je­tus­ta mat­kas­ta.

Useim­mat kai­paa­vat kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä vie­rel­leen tut­tu­ja, it­sel­le tär­kei­tä ih­mi­siä. Kai­kil­la näi­tä lä­hei­siä ei ole. Jot­kut te­ke­vät ar­vo­kas­ta va­paa­eh­tois­työ­tä kul­ke­mal­la pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­raan rin­nal­la vii­mei­set ajat. Myös hoi­to­työn am­mat­ti­lai­set ovat sekä po­ti­laan et­tä omais­ten tu­ke­na saat­to­hoi­to­vai­hees­sa.

Elä­män lop­pu­vai­he on eri­tyi­nen niin kuo­le­val­le kuin hä­nen lä­hei­sil­leen. Lä­heis­ten mie­leen vii­mei­set yh­tei­set het­ket jät­tä­vät läh­te­mät­tö­mät jäl­jet. Niis­tä kes­kus­tel­laan usein myö­hem­min, ja ne ovat tär­keä osa su­rup­ro­ses­sia.

Lu­ki­joi­den ko­ke­muk­sis­sa ko­ros­tuu evan­ke­liu­min tär­keys elä­män vii­me vai­heis­sa. Se on loh­dut­ta­nut sekä kuo­le­vaa et­tä omai­sia ja tuo­nut tur­vaa eron het­kel­lä. Myös mo­nil­la us­ko­vai­sil­la hoi­to­työn am­mat­ti­lai­sil­la on muis­to­ja täl­lai­sis­ta ti­lan­teis­ta. Eri­tyi­ses­ti tai­vas on kos­ket­ta­nut maa­ta sil­loin, kun epä­us­kos­sa elä­nyt kuo­le­va lä­hei­nen tai po­ti­las on ha­lun­nut us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja saa­nut vii­me het­kil­lä Ju­ma­lan lap­sen osan.

Lu­ki­jat tuo­vat esil­lä myös toi­sen­lai­sia ko­ke­muk­sia, jois­sa lä­hei­sen läh­tö on tul­lut yl­lät­tä­en tai olo­suh­teet ovat es­tä­neet saat­te­le­mi­sen. Ki­pe­ä­nä on jää­nyt mie­leen myös epä­us­kos­sa elä­vän lä­hei­sen vie­rel­lä vie­te­tyt vii­me het­ket, jois­ta on puut­tu­nut toi­vo jäl­leen­nä­ke­mi­ses­tä.

Kuo­le­ma on luon­nol­li­nen asia ja sa­mal­la elä­väl­le ih­mi­sel­le ar­voi­tus, jo­hon ei voi etu­kä­teen tu­tus­tua. Myös us­ko­vai­nen voi ko­kea sii­hen liit­ty­vää pel­koa, mut­ta loh­tu­na ovat lu­pauk­set hy­väs­tä osas­ta Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa.

Kuo­le­van lä­hei­sen rin­nal­la kul­ke­mi­nen he­rät­tää poh­ti­maan elä­män ra­jal­li­suut­ta. Se muis­tut­taa elä­män hau­rau­des­ta ja sii­tä, et­tä kaik­ki mitä tääl­lä ajas­sa on, jää tän­ne.

Moni on ker­to­nut kuo­le­man lä­hei­syy­den avan­neen elä­män lah­jan ar­voa: uu­den aa­mun tai uu­den vuo­de­na­jan ko­ke­mi­nen on he­rät­tä­nyt sy­vää kii­tol­li­suut­ta Ju­ma­laa, elä­män an­ta­jaa koh­taan.