Vuok­ko Kan­gas

Kirk­ko­num­me­lai­nen, Ypä­jäl­lä vii­kot opis­ke­le­va 18-vuo­ti­as Ruut Kan­gas huo­ma­si jo var­hain, et­tä rat­sas­tus­har­ras­tus toi hä­nel­le mo­ti­vaa­ti­o­ta op­pia yhä enem­män sitä. Li­säk­si hän huo­ma­si, et­tä naut­ti opet­taa rat­sas­tus­ta si­sa­ruk­sil­leen.

Opis­to­vuo­den jäl­keen Kan­gas sai­kin ide­an ha­kea Ypä­jän he­vo­so­pis­toon. Saa­tu­aan pai­kan hän in­nos­tui asi­as­ta oi­ke­as­ti.

– Ypä­jä on pie­ni paik­ka­kun­ta, jos­ta löy­ty­vät tär­keim­mät pal­ve­lut, ja siel­lä on pal­jon he­vo­sih­mi­siä ja he­vo­sia. Muu­ta siel­lä ei sit­ten ole­kaan, mut­ta se on to­del­la rau­hal­li­nen ja tur­val­li­nen paik­ka asua, hän ker­too.

En­sim­mäi­se­nä opis­ke­lu­vuon­na Kan­gas opis­ke­li he­vo­sen­hoi­ta­jak­si. Nyt, toi­se­na opis­ke­lu­vuo­te­naan hän opis­ke­lee rat­sas­tuk­se­noh­jaa­jak­si.

– Par­hain­ta opis­ke­lus­sa on rat­sas­ta­mi­nen päi­vit­täin eri he­vo­sil­la, rat­sas­tuk­ses­sa ke­hit­ty­mi­nen sekä es­tei­den ja maas­to­es­tei­den hyp­pää­mi­nen. Tot­ta kai myös pie­net on­nis­tu­mi­set he­vo­sen kans­sa teh­tä­vis­sä, mit­kä ai­em­min ovat ol­leet haas­ta­via, tuo­vat iloa.

– Myös rat­sas­ta­jien ja var­sin­kin las­ten opet­ta­mi­nen on haus­kaa!

Vaik­ka Kan­kaal­la on rat­sas­tuk­se­noh­jauk­ses­ta vas­ta vä­hän ko­ke­mus­ta, hän ko­kee sen it­sel­leen mie­lui­sak­si ja alan unel­mak­seen.

Huo­no­ja puo­li­a­kin opis­ke­luun liit­tyy: Ypä­jäl­lä ei ole us­ko­vai­sia ys­tä­viä. Li­säk­si päi­vät ovat to­del­la pit­kiä ja päi­vit­täis­ten tal­li­hom­mien vuok­si fyy­si­ses­ti ras­kai­ta.

– Opin­toi­hin kuu­lu­vas­sa vii­kon­lop­pu­tal­lien har­joit­te­lus­sa teh­dään kaik­ki vii­kon­lo­pun tal­li­vuo­rot pa­rin muun opis­ke­li­jan ja opet­ta­jan kans­sa. Päi­vät ovat niin täy­siä, et­tä juu­ri ja juu­ri eh­tii kuun­nel­la seu­rat jos­sa­kin vä­lis­sä. On­nek­si vii­kon­lop­pu­tal­le­ja on vain ker­ran kuus­sa tai har­vem­min.

He­vo­siin ja var­sin­kin rat­sas­ta­mi­seen kuu­luu myös kil­pai­le­mi­nen, ja kaik­kien täy­tyy ol­la jär­jes­tä­mäs­sä nii­tä. Kan­gas it­se ei pidä kil­pai­le­mi­ses­ta ei­kä ha­lua us­ko­vai­se­na ol­la niis­sä mu­ka­na.

– Kil­pai­lu­jen jär­jes­tä­mi­ses­sä op­pii on­nek­si pal­jon asi­oi­ta, ku­ten vaik­ka es­tei­den ra­ken­ta­mis­ta, hän hy­myi­lee.

He­vo­sa­laa Kan­gas suo­sit­te­lee ak­tii­vi­sel­le ja reip­paal­le ih­mi­sel­le, joka on ai­dos­ti kiin­nos­tu­nut he­vo­sis­ta ja joka on val­mis te­ke­mään nii­den hy­vin­voin­nin eteen kaik­ken­sa.

– Ai­em­mas­ta rat­sas­tus­har­ras­tuk­ses­ta on var­mas­ti opis­ke­lus­sa hyö­tyä, mut­ta ei se ole ai­van vält­tä­mä­tön, mi­kä­li on roh­kea ja in­no­kas op­pi­maan.

He­vo­sa­lal­la on hy­vät tu­le­vai­suu­den­nä­ky­mät ja työl­li­syys­ti­lan­ne. Kan­gas sai jo töi­tä ny­kyi­ses­tä har­joit­te­lu­pai­kas­taan.