Maas­sa ma­kaa ta­ju­ton mies. Joku on soit­ta­nut hä­tä­nu­me­roon. Hä­tä­kes­kus on lä­het­tä­nyt pai­kal­le pe­las­ta­jat ja en­si­hoi­to­yk­si­kön. Mo­lem­mat saa­pu­vat yh­tä ai­kaa. En­si­hoi­to ot­taa vas­tuun asi­ak­kaas­ta: mitä on ta­pah­tu­nut, hen­git­tää­kö, tun­tuu­ko puls­si tai on­ko nä­ky­viä ul­koi­sia ta­pa­tur­man merk­ke­jä? Sa­mal­la ky­sel­lään pai­kal­la­o­li­joil­ta, mitä on ta­pah­tu­nut.

”Nie­lu­tuu­bi”, pyy­tää en­si­hoi­ta­ja. Pois­sul­ke­mis-me­ne­tel­mäl­lä yri­te­tään no­pe­as­ti saa­da kar­toi­tet­tua asi­ak­kaan ti­lan­ne, eli on­ko to­den­nä­köi­sen jat­ko­hoi­don paik­ka Kuu­sa­mon ter­veys­kes­kus vai Ou­lun yli­o­pis­tol­li­nen sai­raa­la. Epäil­lään ai­vo­ve­ren­vuo­toa. Asi­a­kas nos­te­taan va­ro­vas­ti paa­reil­le ja siir­re­tään vä­lit­tö­mäs­ti am­bu­lans­siin, jol­la mat­ka va­lot vilk­ku­en Ou­luun al­kaa. Ti­lan hei­ke­tes­sä hoi­ta­ja il­moit­taa, et­tä saat ajaa niin lu­jaa kuin voit. Mat­kal­la ti­la­taan he­li­kop­te­ri, joka ot­taa asi­ak­kaan kyy­tiin jos­sa­kin Kuu­sa­mon ja Ou­lun vä­lil­lä. Eh­dit­tiin­kö ajois­sa?

Am­ma­tin­va­lin­ta sel­kiy­tyi ajal­laan

Edel­lä ole­va ku­vaus on ol­lut 36-vuo­ti­aan en­si­hoi­ta­ja Kal­le Oi­ka­rai­sen erään työ­vuo­ron työ­teh­tä­vä.

– Jo pik­ku­poi­ka­na haa­vei­lin työs­tä am­bu­lans­sis­sa. Pe­rus­kou­lun jäl­keen me­nin am­mat­ti­kou­luun säh­kö­lin­jal­le ja heti sen jäl­keen ar­mei­jaan. Olen ol­lut nuo­res­ta as­ti va­paa­pa­lo­kun­nan toi­min­nas­sa mu­ka­na. Ar­mei­jan jäl­keen yri­tin sai­raan­hoi­ta­ja­kou­luun, mut­ta en pääs­syt.

Työ­e­lä­mä säh­kö­puo­lel­la al­koi. Oi­ka­rai­nen meni nai­mi­siin, ja per­he al­koi kas­vaa. Sit­ten työ­ta­pa­tur­man vuok­si tuli säh­kö­töi­hin ra­joi­te. Vuo­den sai­ras­lo­man ai­ka­na sel­vi­si, et­tei hän pys­ty enää kiin­nit­tä­mään kaa­pe­lei­ta kat­toi­hin. Piti miet­tiä uu­des­taan, mitä te­kee iso­na.

– Pää­sin lä­hi­hoi­ta­ja­kou­lu­tuk­seen Kuu­sa­mos­sa, jota jat­koin toi­se­na vuon­na en­si­hoi­toon suun­tau­tu­nei­na eri­kois­tu­mi­so­pin­toi­na Ou­lai­sis­sa. Sit­ten olin yh­den vuo­den keik­ka­lai­se­na ja tein pit­kiä si­jai­suuk­sia.

Nyt Oi­ka­rai­nen on ol­lut kol­me vuot­ta va­ki­nai­se­na pe­rus­ta­son en­si­hoi­ta­ja­na Kuu­sa­mos­sa. Täl­lä het­kel­lä hän opis­ke­lee työn ohes­sa sai­raan­hoi­ta­ja­tut­kin­toa mo­ni­muo­to-opis­ke­lu­na La­pin am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa Ro­va­nie­mel­lä. Vuo­den 2023 alus­ta mie­hen työ­nan­ta­ja on ol­lut Poh­jois-Poh­jan­maan Hy­vin­voin­ti­a­lue, POH­DE / OYS En­si­hoi­to, ase­ma­paik­ka­na Kuu­sa­mon pa­lo­a­se­ma.

Työ­vuo­rot ovat eri­lai­sia

Yk­si­kään en­si­hoi­ta­jan työ­vuo­ro ei ole sa­man­lai­nen. Yk­si työ­vuo­ro kes­tää 12–24 tun­tia, jos­kus yli­kin riip­pu­en sii­tä, mitä Kuu­sa­mos­sa vuo­ro­kau­den ai­ka­na ta­pah­tuu.

– Töi­hin on mu­ka­va tul­la. Työ on kieh­to­vaa ja työ­ka­ve­rit ovat lois­ta­via per­soo­nia, Oi­ka­rai­nen ku­vai­lee.

Hä­tä­kes­kuk­sen an­ta­ma en­si­hoi­to­teh­tä­vä voi ol­la sai­ras­koh­taus, ko­la­ri-, tu­li­pa­lo- tai vä­ki­val­ta­ti­lan­ne. Nii­hin käy­tet­tä­vä ai­ka vaih­te­lee suu­res­ti pie­nes­tä avu­nan­nos­ta asi­ak­kaan luo­na use­am­paan Ou­lun keik­kaan. Ase­mal­la ol­laan val­miu­des­sa, jol­loin huo­leh­di­taan au­ton, vä­li­neis­tön ja tar­vik­kei­den huol­to sekä yh­teis­ten ti­lo­jen huol­to­teh­tä­vät pe­las­tus­mie­his­tön kans­sa. Mat­kai­lu tuo li­sä­vä­rin­sä aut­ta­mis­teh­tä­viin. Avun­tar­ve voi yl­lät­tää mi­hin vuo­ro­kau­den ai­kaan ta­han­sa ja vaih­te­le­vis­sa ke­li­o­lo­suh­teis­sa; aja­maan pi­tää läh­teä myös hy­vin huo­nol­la ke­lil­lä.

En­si­hoi­ta­jan toi­men­ku­va on ny­ky­päi­vä­nä muut­tu­nut: en­nen am­bu­lans­sis­sa is­tui­vat sai­raan­kul­jet­ta­jat, joi­den teh­tä­vä oli vie­dä asi­a­kas avun ää­rel­le. Ny­ky­ään hoi­to tuo­daan asi­ak­kaan luok­se.

– Jos­kus ih­mis­hen­ki on mi­nuu­teis­ta ja se­kun­neis­ta kiin­ni. Tämä jär­jes­te­ly pe­las­taa ih­mis­hen­kiä, kun hoi­to aloi­te­taan heti en­nen kul­je­tus­ta. Lie­vis­sä ta­pauk­sis­sa en­si­hoi­ta­jan tuo­ma apu riit­tää, ei­kä ter­veys­kes­kuk­seen tar­vit­se läh­teä, Oi­ka­rai­nen ker­too.

En­si­hoi­to on työ­pa­ri­työs­ken­te­lyä

En­si­hoi­ta­ja työs­ken­te­lee ai­na pa­rin kans­sa. Hä­tä­kes­kuk­sen an­ta­mas­sa teh­tä­väs­sä suo­ri­te­taan asi­ak­kaal­le pai­kan pääl­lä pe­rus­tut­ki­muk­set: ky­sel­lään, mik­si on pyy­det­ty apua, mitä on ta­pah­tu­nut ja haas­ta­tel­laan mui­ta pai­kal­la­o­li­joi­ta.

Toi­nen en­si­hoi­ta­ja hoi­taa asi­a­kas­ta toi­sen kir­ja­tes­sa ta­pah­tu­maa tie­to­ko­neel­le. Pai­kan pääl­lä voi­daan mu­ka­na tuo­duil­la pe­rus­tar­vik­keil­la ja -lait­teil­la mi­ta­ta ve­ren­pai­net­ta, lu­kea sy­dän­fil­miä (EKG), el­vy­tys­ti­lan­teis­sa käyt­tää de­fib­ril­l­laat­to­ria (sy­dä­nis­ku­ri), mi­ta­ta sor­men pääs­tä hap­pi­sa­tu­raa­ti­o­ta, so­ke­rei­ta, si­toa haa­vo­ja, tark­kail­la ta­jun­nan­ta­soa ja an­taa li­sä­hap­pea sekä rau­hoit­taa asi­a­kas­ta. Sa­mal­la yh­des­sä ar­vi­oi­daan vä­li­tön hoi­don­tar­ve, tar­vit­ta­es­sa kon­sul­toi­daan päi­vys­tä­vää lää­kä­riä ja val­mis­tel­laan asi­a­kas siir­ret­tä­väk­si am­bu­lans­sil­la jat­ko­hoi­toon. Siir­ros­sa toi­nen ajaa ja toi­nen tark­kai­lee sekä hoi­taa asi­a­kas­ta am­bu­lans­sin ta­ka­ti­las­sa.

En­si­hoi­ta­jal­la tu­lee ol­la hyvä pe­rus­kun­to ja hen­ki­nen ter­veys. Sii­nä aut­ta­vat ter­veet elä­män­ta­vat ja lii­kun­ta­har­ras­tus. Työs­sä tar­vi­taan yh­teis­työ­ky­kyä työ­pa­rin kans­sa, toi­min­ta­val­miut­ta, roh­keut­ta ja rau­hal­li­suut­ta, ky­kyä koh­da­ta asi­a­kas em­paat­ti­ses­ti. Jo­kai­nen asi­a­kas koh­da­taan sa­ma­nar­voi­se­na ih­mi­se­nä ja hän­tä py­ri­tään aut­ta­maan niin hy­vin kuin hä­nen ti­lan­tees­saan pys­ty­tään.

– Jo­kai­seen teh­tä­vään läh­de­tään nöy­räl­lä mie­lel­lä. Pi­tää pys­tyä asen­noi­tu­maan hy­vin vaih­te­le­viin ti­lan­tei­siin.

Yh­teis­työ­ky­kyä ja -tai­to­ja har­joi­tel­laan myös pe­las­tus­toi­men ja po­lii­sin kans­sa. Kou­lu­tus­päi­viä on sään­nöl­li­ses­ti sekä verk­ko­kou­lu­tus­ta it­se­näi­ses­ti. Hä­ly­ty­sa­jos­sa kul­jet­ta­jal­ta edel­ly­te­tään hy­vää ajo­neu­von hal­lin­taa.

Ih­mi­sen apu ei ai­na au­ta

– Kei­kal­le läh­ties­sä ei kos­kaan tie­dä, mitä on vas­tas­sa. Kaik­keen pi­tää va­rau­tua ja ol­la ko­ti­hä­ly­tyk­sis­sä valp­paa­na vä­ki­val­lan va­ral­ta. Asi­a­kas­kin voi ol­la vä­ki­val­tai­nen. Sik­si ky­sel­lään ja pu­hu­tel­laan pai­kal­la­o­li­jat.

Tar­vit­ta­es­sa pai­kan pääl­le men­nään­kin po­lii­sin ja so­si­aa­li­päi­vys­tyk­sen kans­sa ja joi­hin­kin osoit­tei­siin il­man ni­mi­lap­pu­ja oman tur­val­li­suu­den vuok­si.

Oma ra­jal­li­suus voi tul­la vas­taan huo­no­kun­tois­ten asi­ak­kai­den kans­sa, ku­ten en­sim­mäi­ses­sä esi­mer­kis­sä: en­si­hoi­ta­jat ei­vät eh­ti­neet ajois­sa.

– Keik­ko­ja käy­dään ai­na työ­pa­rin kans­sa läpi. Tar­vit­ta­es­sa voi­daan käy­dä pur­ku­kes­kus­te­lua myös am­mat­ti­aut­ta­jan kans­sa.