Apos­to­li Paa­va­li opet­ti Roo­ma­lais­kir­jees­sä, et­tä sy­dä­men us­ko tuo ih­mi­sel­le van­hurs­kau­den. Hän va­kuut­ti, et­tä yk­si­kään Ju­ma­laan us­ko­va ei jou­du hä­pe­ään. Ju­ma­lal­la riit­tää an­net­ta­vaa kai­kil­le, jot­ka huu­ta­vat hän­tä avuk­seen.

Paa­va­li kui­ten­kin jat­koi ky­sy­mäl­lä, kuin­ka voi­si huu­taa avuk­seen Ju­ma­laa, jo­hon ei us­ko. Kuin­ka ku­kaan voi­si us­koa Ju­ma­laan, jos­ta ei ole kuul­lut? Apos­to­li tii­vis­ti ope­tuk­sen­sa, et­tä us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta ja kuu­le­mi­nen Kris­tuk­sen sa­nan kaut­ta.

Us­ko syn­tyy ja saa voi­man­sa saar­na­tus­ta evan­ke­liu­min sa­nas­ta. Voi­man läh­tee­nä on sa­lat­tu kol­miyh­tei­nen Ju­ma­la, joka on il­moit­ta­nut it­sen­sä ih­mi­sil­le py­häs­sä sa­nas­saan, Raa­ma­tus­sa. Voim­me tie­tää Ju­ma­las­ta ja hä­nen tah­dos­taan vain sen, mitä hän on sa­nas­saan il­moit­ta­nut ja ym­mär­tää sii­tä vain sen ver­ran, mitä hän Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta avaa.

Mikä on Ju­ma­lan sa­nan ase­ma ko­dis­sam­me ja elä­mäs­säm­me? Et­sim­me­kö neu­vo­ja mei­tä as­kar­rut­ta­viin ky­sy­myk­siin Ju­ma­lan sa­nas­ta vai ih­mis­ten mie­li­pi­teis­tä? Ju­ma­lan sana ei ole ai­ka­si­don­nais­ta vaan ai­na ajan­koh­tais­ta. Sen si­säl­tö ja pe­rus­sa­no­ma ei muu­tu maa­il­man muut­tu­mi­sen myö­tä.

Vaik­ka Raa­ma­tun ai­ka­na ei tun­net­tu mo­nia il­mi­öi­tä, jot­ka ny­kyi­sin ovat ar­ki­päi­vää, Ju­ma­lan sa­nan neu­vot ovat pä­te­viä tien­viit­to­ja myös nii­tä poh­dit­ta­es­sa. Kris­ti­no­pin mu­kaan mei­dän tu­lee tut­kia Raa­mat­tua niin, et­tä ru­koil­len et­sim­me sii­tä elä­vää Ju­ma­laa ja olem­me kuu­li­ai­sia hä­nen ää­nel­leen.

Ih­mi­sen elä­män tär­kein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen sekä hä­nen lap­sek­seen pää­se­mi­nen ja hä­nen lap­se­naan säi­ly­mi­nen. Sen rin­nal­la kaik­ki muut asi­at ovat toi­sar­voi­sia, vaik­ka ne oli­si­vat­kin si­nän­sä tär­kei­tä. Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon hil­jen­ty­mi­nen on jo­kai­sel­le kris­ti­tyl­le tar­peen us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­sek­si.

Muo­dos­tuu­ko kii­re – ai­kam­me suu­ri vit­saus – es­teek­si Ju­ma­lan sa­nan kuun­te­le­mi­sel­le? Kris­ti­tys­tä­kin saat­taa tun­tua, et­tei ole ai­kaa läh­teä Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Kyse on kui­ten­kin myös ar­vo­va­lin­nois­ta: sa­maan ai­kaan saat­taa löy­tyä ai­kaa osal­lis­tua muu­hun toi­min­taan.

Ju­ma­lan sana roh­kai­see et­si­mään en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan. Se oh­jaa luot­ta­maan ja tur­vau­tu­maan Ju­ma­laan kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Ju­ma­lan sa­naa kan­nat­taa lu­kea ja kuun­nel­la ai­na, kun sii­hen on mah­dol­li­suus.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.5.2016.