Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Luin vas­ti­kään Hel­sin­gin Sa­no­mis­ta Min­na Pöl­kin teks­tin "Päi­vä­ko­din pää­si­äis­po­lul­la esi­tet­tiin kat­kel­mia Raa­ma­tus­ta – Us­kon­not­to­mal­le per­heel­le 1 500 eu­ron kor­vaus". Päi­vä­ko­ti siis jou­tui mak­sa­maan 1500 eu­ron kor­vauk­sen erään päi­vä­ko­ti­lap­sen us­kon­not­to­mil­le van­hem­mil­le, kos­ka hei­dän lap­sel­leen ei ol­lut jär­jes­tet­ty asi­an­mu­kais­ta kor­vaa­vaa toi­min­taa Pää­si­äis­pol­ku-ta­pah­tu­man ajak­si. Yh­den­ver­tai­suus­val­tuu­te­tun mu­kaan päi­vä­ko­din toi­min­ta oli ol­lut syr­ji­vää ja aset­ti lap­sen ja per­heen epä­e­dul­li­seen ase­maan. Teks­ti he­rät­ti mi­nus­sa ris­ti­rii­tai­suu­den ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tun­tei­ta. Se he­rät­ti myös jul­kis­ta kes­kus­te­lua: seu­ra­kun­ta­leh­ti Rau­han Ter­veh­dys jul­kai­si ai­hee­seen liit­ty­en Ee­ro Hyy­ti­sen kir­joit­ta­man mie­li­pi­de­teks­tin, joka oli ot­si­koi­tu "Va­pau­del­la on nyt hin­ta".

Ny­kyi­sin tie­de­tään, et­tä ar­vo­jen vas­tai­nen elä­mä kuor­mit­taa ja voi ai­heut­taa jopa ma­sen­nus­ta. Olen poh­ti­nut, on­ko Suo­mes­sa kai­kil­la ai­dos­ti oi­keus ja mah­dol­li­suus us­kon­non­va­pau­teen ja laa­duk­kaa­seen, omien ar­vo­jen­sa mu­kai­seen elä­mään. Olen poh­ti­nut myös, on­ko tämä vain si­säi­nen on­gel­ma­ni, jos­ta mi­nun pi­täi­si pääs­tä eroon? Var­mas­ti se on myös sitä: voi­sin ko­et­taa ol­la avoi­mem­pi ja läh­tö­koh­tai­ses­ti us­koa, et­tä jos ker­ron us­kos­ta­ni ja ar­vois­ta­ni, mi­nuun suh­tau­du­taan vä­hin­tään­kin asi­al­li­ses­ti.

Tör­mä­sin Iho­sen vuon­na 1999 te­ke­mään tut­ki­muk­seen, joka li­sä­si it­seym­mär­rys­tä­ni: tut­ki­muk­ses­sa oli nous­sut esil­le, et­tä val­ta­vä­es­tön suh­tau­tu­mi­nen les­ta­di­o­lai­siin on et­no­sent­ris­tä. Val­ta­vä­es­tö siis pi­tää omaa ajat­te­lu­aan ja ar­vo­jaan ai­no­a­na oi­ke­a­na ja mui­ta pa­rem­pa­na. Mie­les­tä­ni Päi­vi Rä­sä­sen jou­tu­mi­nen oi­keu­teen si­tee­rat­tu­aan Raa­mat­tua ker­too il­mi­ön ole­van laa­jem­pi. It­se asi­as­sa tör­mään usein ra­di­o­ta kuun­nel­les­sa­ni ja opin­toi­hi­ni liit­ty­vis­sä ai­neis­tois­sa kris­ti­nus­koa par­jaa­viin kom­ment­tei­hin tai sii­hen, et­tä kris­ti­nus­ko näh­dään jo­ten­kin huo­no­na tai syy­nä jo­hon­kin ne­ga­tii­vi­seen ta­pah­tu­maan. Myös sen kes­kei­siä ar­vo­ja ar­vos­tel­laan. Us­kon­not­to­muu­den yli­ver­tai­suu­des­ta ker­too mie­les­tä­ni myös tuo Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa jul­kais­tu mie­li­pi­de­kir­joi­tus.

On­ko si­nun help­po hy­väk­syä ja kun­ni­oit­taa täy­sin eri ar­vot omaa­vaa hen­ki­löä? Et­no­sent­ris­mi voi hel­pos­ti ol­la lä­hel­lä mei­tä kaik­kia, it­se­ä­ni­kin. Raa­ma­tus­sa, jota ajat­te­len kul­tai­se­na oh­je­kir­ja­na, kan­nus­te­taan ja roh­kais­taan ra­kas­ta­maan ja kun­ni­oit­ta­maan ihan kaik­kia ih­mi­siä, myös vi­ha­mie­hiä.

Oli­ko si­nun kou­lu­ai­koi­na­si te­at­te­ri­reis­su­ja, kon­sert­te­ja tai mui­ta ta­pah­tu­mia, joi­hin et oman­tun­non syis­tä voi­nut osal­lis­tua? Muis­tan it­se elä­väs­ti, mi­ten mur­ro­si­käi­se­nä hie­man jän­nit­ty­nee­nä ja vä­lil­lä no­los­tel­len­kin vein lii­kun­na­no­pet­ta­jal­le äi­ti­ni kir­joit­ta­man la­pun, et­tei mi­nun tar­vit­si­si osal­lis­tua tans­si­tun­neil­le. Ru­koi­lin mie­les­sä­ni, et­tei opet­ta­ja sa­noi­si poik­ki­puo­lis­ta sa­naa. Us­ko­vai­nen luok­ka­ka­ve­ri­ni kuu­mot­te­li, et­tä mi­tä­hän muut luok­ka­ka­ve­rit ajat­te­li­vat, kun em­me osal­lis­tu­neet tans­siin. Mie­les­tä­ni jou­duim­me epä­e­dul­li­seen ase­maan niin osal­lis­tu­mat­to­muu­den kuin op­pi­mi­sen­kin nä­kö­kul­mas­ta. Erot­tu­mi­nen muis­ta jän­nit­ti eri­tyi­ses­ti tuon ikäi­se­nä, mut­ta ei se ko­vin help­poa ole ai­na vie­lä­kään.

Kuu­lin täl­lä het­kel­lä kah­dek­san­nel­la luo­kal­la ole­val­ta ty­töl­tä, et­tä heil­lä tans­si­tun­nit ovat al­ka­neet jo ala­kou­lus­sa ja hä­nen on täy­ty­nyt is­tua tun­tien ajan hil­jaa käy­tä­väl­lä. Jo­na­kin vuon­na apuo­pet­ta­ja oli jopa tul­lut pa­kot­ta­maan hä­net lii­kun­ta­sa­liin. Ylä­kou­lus­sa us­ko­vai­sia on ol­lut enem­män, ja siel­lä heil­le on jär­jes­tet­ty muu­ta toi­min­taa.

Ope­tus­suun­ni­tel­maan kuu­luu edel­leen­kin ryt­mil­li­sen lii­kun­nan opet­ta­mi­nen, ja se to­teu­te­taan yleen­sä tans­si­na. Mie­tim­me sis­ko­ni kans­sa, ei­kö ryt­mil­li­sen lii­kun­nan ope­tus­ta voi­si jär­jes­tää sel­lai­sen ryt­mil­li­sen mu­sii­kin ja lii­kun­nan yh­dis­tel­mä­nä, joka so­vel­tui­si kai­kil­le. Täl­lai­nen neut­raa­li­lin­jaus ryt­mil­li­sel­le lii­kun­nan opet­ta­mi­sel­le hel­pot­tai­si myös lii­kun­na­no­pet­ta­jien kuor­maa, kos­ka kuu­lin myös opet­ta­jan nä­kö­kul­man asi­aan: ai­na ei ole help­po jär­jes­tää asi­an­mu­kai­ses­ti kor­vaa­vaa toi­min­taa.

Ny­kyis­ten ja tu­le­vien las­ten ja nuor­ten nä­kö­kul­mas­ta oli­si hyvä, et­tä kou­lut ja päi­vä­ko­dit oli­si­vat yh­den­ver­tai­sia kai­kil­le. Ke­nen­kään ei pi­täi­si jou­tua pel­kää­mään sil­mä­ti­kuk­si jou­tu­mis­ta us­kon­sa tai us­kon­not­to­muu­ten­sa vuok­si. Sen si­jaan, et­tä an­tai­sim­me us­koon ja us­kon­toi­hin liit­ty­vien asi­oi­den tu­kah­tua ja jää­dä ne­ga­tii­vi­sen us­kon­non­va­pau­den var­joon, tie­tä tu­li­si rai­va­ta yh­den­ver­tai­suu­del­le ja oi­keu­den­mu­kai­suu­del­le. Suo­mes­sa on edel­leen us­kon­non­va­paus voi­mas­sa ja soi­sin, et­tä sii­tä pi­det­täi­siin kiin­ni.