JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Usko on kaikki, mitä minulla lopulta on

25.2.2022 6.00

Juttua muokattu:

24.2. 19:00
2022022419003620220225060000

An­na Ma­ju­ri


Is­tun Rans­kas­sa yli­o­pis­ton kir­jas­tos­sa ja ajau­dun miet­ti­mään men­nyt­tä ja tu­le­vaa. Poh­din­ta­ni kes­keyt­tää il­moi­tus pu­he­li­men näy­töl­lä. What­sApp-ryh­mäs­sä on huo­no­ja uu­ti­sia, yh­den ys­tä­vän veli on kuol­lut. Ryh­mä täyt­tyy no­pe­as­ti vies­teis­tä, jois­sa toi­vo­te­taan Ju­ma­lan siu­naus­ta ja rau­haa kuol­leen sie­lul­le. Suu­rin osa ryh­män ka­ve­reis­ta on mus­li­me­ja. Li­sään omat osa­not­to­ni ja lai­tan het­ken pääs­tä kä­det ris­tiin: “Ju­ma­la au­ta ym­mär­tä­mään, mik­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan jouk­ko on niin pie­ni.”

Olen ta­van­nut ih­mi­siä mo­nis­ta eri kult­tuu­reis­ta, mais­ta ja maa­no­sis­ta. Yl­lät­tä­vän usein ja yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti kes­kus­te­lut ovat kään­ty­neet sii­hen, mil­tä ke­nen­kin si­säi­nen maa­il­ma näyt­tää. Us­ko, tai se, et­tei us­ko mi­hin­kään, on vas­taus mo­neen ky­sy­myk­seen. Kes­kus­te­luis­sa olem­me to­den­neet, mi­ten us­ko saa ih­mi­sis­sä ai­kaan hy­vää: se ko­ko­aa us­ko­vai­set yh­teen, an­taa tar­koi­tuk­sen elä­mäl­le ja ke­hot­taa mei­tä koh­te­le­maan hy­vin toi­si­am­me. Kes­kus­te­lui­hin on mah­tu­nut mu­kaan myös se, mi­ten us­kon­non var­jol­la voi­daan ai­heut­taa maa­il­maan pal­jon pa­haa.

Kes­kus­te­lut ovat an­toi­sia ja ras­kai­ta. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tais­ta, en­kä osaa sa­noa, kuka kes­kus­te­lu­kump­pa­neis­ta us­koo eni­ten tai vä­hi­ten. Se, mi­hin us­koo, vaih­te­lee. Omas­ta us­kos­ta pu­hu­es­sa sa­no­ja on vä­hän. Us­ko on kaik­ki, mitä mi­nul­la lo­pul­ta on: se on rau­ha elä­män ja kuo­le­man kans­sa. Mi­ten pu­hui­sin sii­tä?


Kä­ve­len ko­tiin pi­me­ne­viä ka­tu­ja pit­kin ja kuun­te­len kuu­lok­keis­ta Sii­o­nin lau­lua:


“Le­vol­le käyn nyt, Luo­ja­ni,

ar­mi­as ole suo­ja­ni.

Vuo­teel­ta jos en nou­si­si,

tai­vaa­seen ota luok­se­si.


Jos vie­lä uu­den päi­vän saan,

lap­se­nas au­ta kas­va­maan.

Var­je­le Her­ran lau­mas­sa,

siel­lä saan ol­la tur­vas­sa.


Lap­se­na hoi­da tai­va­han

kes­kel­lä vie­raan maa­il­man.

Tääl­lä jo tai­vas rin­taan luo,

nuk­kua hel­maas nyt mun suo.”


(SL 312)


Olen lau­la­nut tätä il­ta­lau­lua pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Sil­ti täs­sä il­ta­het­kes­sä tun­tuu kuin kuu­li­sin sa­nat en­si ker­taa. Joka päi­vä on mah­dol­li­suus kas­vaa Ju­ma­lan lap­se­na. Joka il­ta voi nu­kah­taa tur­vas­sa. Kun on kau­ka­na muis­ta us­ko­vai­sis­ta, vie­ras maa­il­ma on lä­hem­pä­nä.


Kun olin pie­ni, en­kä saa­nut un­ta, hip­sin äi­din ja isän ma­kuu­huo­nee­seen. Isä lait­toi pat­jan lat­ti­al­le ja sa­noi, et­tä ajat­te­le jo­tain mu­ka­vaa, niin uni tu­lee hel­pom­min. Ajat­te­lin usein su­vi­seu­ro­ja. Nyt, kun olen kau­ka­na ja edel­li­sis­tä su­vi­seu­rois­ta on ai­kaa, kai­puu pel­loil­le Ju­ma­lan sa­nan ää­reen on eri­lais­ta kuin ai­em­min. Ko­ro­na-ai­ka­na seu­rois­sa on tul­lut käy­tyä vä­hem­män. Ko­ro­na-ajan pit­kit­ty­es­sä on huo­man­nut, et­tä yk­sin ei jak­sa us­koa. On tul­lut huo­mat­tua myös, et­tä siel­lä, mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tuu, on myös Ju­ma­la.


En­si ke­sän Su­vi­seu­rat, jos Ju­ma­la suo, et­tä ne jär­jes­te­tään, tun­tu­vat eri­tyi­sen tär­keil­tä. Epäi­lys­ten jäl­keen kai­paa evan­ke­liu­mia. Vä­li­mat­kan pääs­tä kai­paa mui­ta us­ko­vai­sia.


“Jo­kin suu­rem­pi

lem­pe­äm­pi, vii­saam­pi

las­ki etee­ni sen,

min­kä olin ka­dot­taa;

kai­ken tar­koi­tuk­sen.


Kes­kel­le se­ka­sor­toa,

pel­koa, myrs­ky­ä­vää mus­taa

il­mes­tyi käsi.

Se tart­tui mi­nun

Tai­vas­ta koh­ti ko­ho­tet­tuun


Muis­tin

Siel­lä, mis­sä hätä on suu­rin

on ai­na suu­rin voi­ma.

Siel­lä mis­sä ky­syy ki­pei­ten,

on lä­him­pä­nä myös rau­ha.


Luja ote,

kan­ta­va käsi

se muis­tut­ti luot­ta­muk­ses­ta.

Ko­ho­tin kat­see­ni

tai­vaan­ran­to­jen taa.”


(An­na Ma­ju­ri)

Kohti Lopen Suviseuroja
Jos Jumala suo, Suviseuroja vietetään Lopella 1.–4.7.2022. Tässä suviseuraorganisaation blogisarjassa pääset mukaan suviseuratunnelmiin järjestelyihin osallistuvien ja suviseuravieraiden ajatusten myötä.
9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys