JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Talvikalastusta

Nykyiset blogit
18.3.2025 6.10

Juttua muokattu:

17.3. 11:57
2025031711571120250318061000
Kalastusvälineet ylhäältä alas: mummopinni, rautalanka ja vanupuikko. Saalis kuvassa ylimpänä.

Kalastusvälineet ylhäältä alas: mummopinni, rautalanka ja vanupuikko. Saalis kuvassa ylimpänä.

Kinnunen Mauno

Kalastusvälineet ylhäältä alas: mummopinni, rautalanka ja vanupuikko. Saalis kuvassa ylimpänä.

Kalastusvälineet ylhäältä alas: mummopinni, rautalanka ja vanupuikko. Saalis kuvassa ylimpänä.

Kinnunen Mauno

Tätä saat­taa­pi lu­kea joku mi­nua to­ti­sem­pi tal­vi­ka­las­ta­ja, mut­ta ilo on mi­nul­la­kin ol­lut ve­tää saa­lis­ta rei­än täy­del­tä! En nyt ha­lua mi­ten­kään leuh­kia, mut­ta niin sii­nä on vii­me ai­koi­na pääs­syt käy­mään. La­ji­han on mi­nul­le upou­u­si, eh­kä vain ker­ran ai­kai­sem­min ja vuo­sia sit­ten olen sa­moil­la apa­jil­la ol­lut. Nyt kuu­kau­den ai­ka­na kui­ten­kin jo use­am­man ker­ran, jo­ten var­si­nai­nen in­nos­tus siis. Luu­len­pa, et­tä use­am­pi lu­ki­ja­kin on saat­ta­nut viih­tyä pit­kiä to­ve­ja saa­liin toi­vos­sa. Jos ak­tii­vi­a­jat ovat jo taak­se jää­nei­tä, pää­set eh­kä tä­män ju­tun kaut­ta mu­ka­viin muis­toi­hin. Sen olen pan­nut mer­kil­le, et­tä kun saa­liin saa tart­tu­maan, niin mur­heet jää!

En siis ole alan am­mat­ti­lai­nen, mut­ta omaa ko­ke­mus­ta täs­sä hiu­kan ja­ke­len, jos vaik­ka si­nä­kin alat jos­sain vai­hees­sa pilk­ki­jän­vim­maa tun­te­maan. No, mikä sai mi­nut in­nos­tu­maan? Ei­kös ole­kin niin, et­tä moni har­ras­tus läh­tee sii­tä, kun kuu­lee jo­tain sel­lais­ta, mikä saa si­säi­sen jou­sen vä­rä­jä­mään ja ha­lun ojen­tau­tua la­jin pa­riin. Näin kävi mi­nul­le­kin.

Oli ta­val­li­nen tam­mi­kuun ar­ki­päi­vä, kun kuu­lin kut­sua ka­las­tuk­sen pa­riin. Puo­li­tois­ta­vuo­ti­as Hil­ma sen ker­toi, tai oi­ke­as­taan hä­nen ne­nän­sä. Tuk­koi­nen ää­ni ja ai­vas­te­lu vih­ja­si­vat, et­tä kaik­ki ei ole ihan hy­vin. Fluns­san al­ka­mi­nen se tu­lee näis­sä ti­lan­teis­sa en­sim­mäi­se­nä mie­leen. Mi­nul­le on­kin ol­lut lä­hes kun­nia-asia pi­tää taa­pe­roi­den röö­rit au­ki ja sa­to­ja ker­to­ja lie­nen ol­lut imu­pil­li­ni kans­sa pie­nen ne­nän jat­kee­na.

Nyt tuli tun­ne, et­tä tämä ti­lan­ne täy­tyy tar­kis­taa ot­sa­va­lon kans­sa. Voi mi­ten vä­ri­käs ka­la­paik­ka siel­tä avau­tui­kin, oli saa­lis­ta ihan mo­lem­mis­sa rei'is­sä. Pilk­ki­vim­ma is­ki si­suk­sii­ni: nuo kyl­lä ran­nal­le saan!

Mum­mo­pin­ni tuli äkis­ti mie­leen. Tie­dät­hän tuon kak­sin ker­roin tai­vu­te­tun me­tal­li­lan­gan. Sen toi­ses­sa pääs­sä on sil­muk­ka, jol­la on mah­dot­to­man hyvä on­kia vaik­ka­pa vaik­ku­kök­kä­rei­tä kor­vas­ta. Muis­te­taan­han va­ro­vai­suus! Jos siis jol­lain näet oi­kein kau­niin mum­mo­pin­neil­lä pys­ty­te­tyn hius­nut­tu­ran, älä nyt en­sim­mäi­se­nä läh­de epäi­le­mään hä­nen on­ki­tai­to­jaan. No, mi­nun ka­la­paik­ka­ni oli täl­lä ker­taa sie­väs­sä pik­ku­ne­näs­sä. Vi­at­to­man nä­köis­ten täh­ti­sil­mäin tuik­keen al­la kä­vin pyyn­ti­hom­miin, ja mel­ko hel­pos­ti sain saa­liik­si kak­si Hama-hel­meä.

Toi­nen ka­la­paik­ka oli­kin pal­jon keh­nom­pi. Saa­lis oli niin sy­väl­lä, et­tä vai­mon tar­vit­sin avuk­si. Hän ot­ti tiu­kan ot­teen koko on­git­ta­vas­ta ole­muk­ses­ta ja minä yri­tin saa­da ohuil­la, pyö­re­ä­päi­sil­lä pin­se­teil­lä nis­ka­o­tet­ta saa­liis­ta. Ei on­nis­tu­nut, oli sen ver­ran liu­kas ja ah­taas­sa pai­kas­sa.

Hama-hel­mes­sä on on­nek­si rei­kä. Niin­pä ohu­e­no­hut virk­kuu­kouk­ku tuli mie­lee­ni. Sen kun työn­täi­si rei­äs­tä läpi, niin kou­kul­la sai­si saa­liin ran­nal­le. Tes­ta­sin ti­lan­net­ta en­sin kä­des­sä ole­vaan hel­meen, mut­ta virk­kuu­kouk­ku osoit­tau­tui­kin lii­an pak­suk­si. Kar­kai­si koh­de pian ta­ka­rai­voa koh­ti.

Al­koi jo tul­la sai­raa­lan päi­vys­tys mie­leen, kun­nes kek­sin ohu­en rau­ta­lan­gan, jek­ku­lan­gak­si toi­set sitä sa­no­vat. Tait­te­lin sen so­pi­vas­ti, kään­te­lin pin­se­tin kär­jel­lä saa­lis­ta­ni otol­li­seen asen­toon ja mo­nen va­ro­vai­sen yri­tyk­sen jäl­keen sain on­ki­lait­teen rei­än läpi, nos­to ja veto – von­ka­le seu­ra­si kil­tis­ti pe­räs­sä pie­nen py­kä­län pi­tä­mä­nä. Koko ka­la­seu­rue yh­tyi rie­muun, kun ne­nän muo­vi­pi­toi­suus oli jäl­keen en­tis­tä luok­kaa!

Tai­si ol­la jo heti seu­raa­va päi­vä, kun kuun­te­lin pie­nen nei­tom­me ään­tä. Jo­ten­kin tuk­ko­sel­ta kuu­los­taa, on­ko­han taas työn­tä­nyt jo­tain ne­nään­sä, ih­met­te­lin vai­mo­ni suun­taan. Ot­sa­va­lo, tuo isäih­mi­sen us­kol­li­nen ys­tä­vä, ker­toi pie­nen sor­men käy­neen taas ne­nän seu­dul­la. Iha­nan vä­ri­nen rei­kä­hel­mi hä­din­tus­kin nä­kyi pie­nen on­ka­lon sy­vyy­des­sä.

Em­min ko­vas­ti uut­ta ka­la­reis­sua. Saa­lis­tus­vä­li­ne löy­tyi me­tal­li­jät­tees­tä ja vai­mo­kin oli val­mis ka­la­pai­kan hal­lit­si­jak­si. Ai­em­min har­joi­tel­tu kei­no tep­si ja pie­nen tu­hi­nan ja täh­täi­lyn jäl­keen saim­me taas rie­haan­tua on­nis­tu­nees­ta reis­sus­ta.

Ko­ke­muk­ses­ta olen hok­san­nut, et­tä saa­liin koko ei ai­na ker­ro rie­mun mää­rää. Kyl­lä tuo vii­mei­sim­män hel­men on­ki­mi­nen meni hy­vin lä­hel­le sitä tun­net­ta, kun pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten sain vir­ve­lil­lä ison hau­en. Ei se to­si­ka­las­ta­jan mie­les­tä ol­lut kuin pik­kui­nen puik­ko, mut­ta mi­nul­le 76-sent­ti­nen tun­tui jo suu­rel­ta, tai ai­na­kin Hama-hel­men ko­koi­sel­ta.

Ar­va­ta saa­tat, et­tä nuo ka­la­reis­su­ni vie­lä uu­siu­tui­vat. Erää­nä aa­mu­na töi­hin läh­ties­sä kor­va­ni ker­toi jo­tain huo­nos­ta hen­gi­tyk­ses­tä. Hel­mi­hil­ma oli taas jem­man­nut jo­tain ja tosi sy­väl­le! Ei sil­ti aut­ta­nut kuin pai­nel­la töi­hin. Asia oli pit­kin päi­vää mie­les­sä. Ne­tis­tä löy­sin uu­den kons­tin ja eh­dot­te­lin vai­mol­le­ni suu­kot­te­lua.

Ei aut­ta­nut, ta­va­ra jäi edel­leen röö­riin. Pyy­sin vai­mo­a­ni tu­le­maan pik­ku­mim­min kans­sa sai­raa­laan työ­ai­ka­ni päät­ty­es­sä, jot­ta ko­kei­li­sin it­se tätä uut­ta ka­las­tus­kik­kaa. Sai­raa­lan au­las­sa työ­he­pe­neis­sä­ni pu­hal­te­lin puo­li­tois­ta­vuo­ti­aan suu­hun ihan to­si­mie­les­sä. Saat­toi joku ohi­kul­ki­ja to­de­ta, et­tä on­pa am­mat­tiel­vyt­tä­jä, kun lap­si niin äk­kiä to­ke­ni elä­väi­sen oloi­sek­si. Vaan ta­va­rat py­syi­vät ne­näs­sä. Us­kon kyl­lä tuo­hon suu­ko­tus­tek­niik­kaan, mut­ta se toi­mi­nee sil­loin par­hai­ten, kun saa­lis ei ole noin sy­väl­lä. Siel­lä kau­ka­na kun ne­nä­on­te­lo on laa­jem­pi, niin il­ma pää­see vir­taa­maan kap­pa­leen ohi ja tu­kok­sel­le ei saa kyy­tiä.

Tyt­tö kai­na­los­sa läh­din päi­vys­tyk­seen ky­se­le­mään, mit­kä kei­not siel­lä oli­si käy­tös­sä. Eräs hoi­ta­ja ker­toi mi­nul­le uu­des­ta kons­tis­ta. Hän ot­ti noin 15 sent­tiä pit­kän me­tal­li­var­ti­sen va­nu­pui­kon, tait­toi sen kah­tia ja pyö­räyt­ti sil­mu­kak­si. Tik­ku näyt­ti ole­van jo­tain alu­mii­ni­se­os­ta tai muu­ta peh­me­äm­pää ma­te­ri­aa­lia, kun niin hel­pos­ti oli muo­toil­ta­vis­sa. Muu­ta­man yri­tyk­sen jäl­keen sain röö­rin tyh­jäk­si. Saa­lik­si sain klön­tin, jos­sa oli kak­si si­li­tys­rau­dan li­tis­tä­mää Hama-hel­meä yh­des­sä. Oli­pa ilo vie­dä uu­si ka­las­tus­vä­li­ne ko­tiin tu­le­via on­ki­mi­sia hel­pot­ta­maan!

Sitä täs­sä olem­me ko­vas­ti ih­me­tel­leet, kuin­ka pie­ni nei­tom­me on­kaan ol­lut niin ah­ke­ra muo­vit­ta­maan ne­nään­sä. Hän on muu­ta­mas­sa vii­kos­sa kun­nos­tau­tu­nut asi­as­sa pa­rem­min kuin vii­si­tois­ta si­sa­rus­taan yh­teen­sä 24 vuo­den ai­ka­na. Te­ki­jä­ai­nes­ta!

MaunoKinnunen
Mies, lähemmäs yksinkertainen. Isä, lähemmäs kakskytkertainen. Röntgensäde, mulle keskinkertaista tutumpi juttu. Ei näy eikä tunnu. Taivaantuike, elämän tärkein juttu. Näyttää tien perille. Tuntuu jo matkalla sisusonnena ja toivona Kotiin. Palautetta blogista voi laittaa osoitteeseen manukinu(a)gmail.com