Riikka Linnanmäki
Olen monenlaisen taiteen ystävä, niin sanallisen, kuvallisen kuin äänellisen, mutta myös niiden yhdistelmien. Kuuntelin eilen SRK:n kustantamaa runokirjaa Äidit avaavat ikkunoitaan Kuule-sovelluksesta. Runot ilmaisivat kauniisti lasten arvon ja merkityksen elämässä ja ilontuojina. Harvemmin tulee kuunneltua runoja, vaikka kirjoittelen niitä silloin tällöin itsekin. Runot voivat ilmaista niin paljon lyhyestikin, tuoda kielikuvin uusia tuulia ajatuksiin ja sitä kautta myös keveyttä arkiajatteluun. Pidätkö sinä runoista?
Runoihin voi sisältyä hienoja oivalluksia: ”Kiihkeässä onnen tavoittelussa puoli maailmaa on väärillä jäljillä. Ihmiset luulevat onnen olevan omistamista ja vastaanottamista, palvelusten saamista toisilta. Todellisuudessa onnellisuus saavutetaan antamalla ja toisia palvelemalla.” Henry Drummond (1851–1897) osasi kuvata onnen punaisen langan jo vuosisatoja sitten.
Ihmismielellä on taipumus takertua huoliin ja vaikealta tuntuviin asioihin. Mieli voi jopa jäädä koukkuun negatiivisiin uutisiin. Asiasta perillä oleminen voi tuoda hetkellisesti turvallisuuden tunnetta, mutta pidemmän päälle se voi käydä raskaaksi. Huonoja uutisia on koko ajan tarjolla, ja ihminen tarvitsee vastapainoa huoliensa ja kenties raskaidenkin elämänvaiheiden keskelle.
Oletko sinä jo keksinyt omaan elämäntilanteeseesi sopivia tuuletuskeinoja? Taide on mielestäni yksi erittäin hyvä paineita purkava ja uusia ikkunoita avaava väylä ajatusten tuulettamiselle. Käsitän taiteen laajasti, ja luvattakoon, että myös liikunta tai jokin aivan muukin voi toimia yhtä hyvin!
Itse maalaaminen ja toisten tekemän taiteen ihastelu tekevät mielelleni hyvää. Värit ovat minulle vahvoja tunteiden tulkkeja. On todella mukava huomata, jos saa tehtyä jotain kaunista, vaikkakaan ei töistäni sellaisia tule, millaisiksi ne alun perin olen kuvitellut. Maalaaminen on minulle matka, jossa ei ole liian vakavia tavoitteita ja odotuksia. Välillä taiteillessa epäonnistumisen tunne voi ärsyttää, mutta jostain syystä olen saanut taiteiluun sellaisen armollisen ja luovan otteen, että lopulta ajattelen, että jos ”virhe” ei ole korjattavissa, niin sen kuuluukin olla siten, tai se on minun tulkintani tai näkemykseni. Saisinpa siirrettyä samaa armollisuutta myös muille elämän osa-alueille!
Kuuntelen musiikkia todella paljon ja olen aloittanut itsekin huilunsoiton. Suosittelen muitakin toteuttamaan soittamisen unelman, missä iässä hyvänsä. On palkitsevaa huomata edistysaskeleita! Lisäksi soittaminen tekee monella tapaa hyvää niin aivoille kuin myös fyysisesti. Tavoitteeni olisi osata joskus soittaa siten, että siitä olisi iloa myös muille. Nautin ja liikutun itse kauniin musiikin kuuntelusta, välillä voimakkaastikin.
Kirjojen lukeminen on minulle aika koukuttavaa puuhaa, ja se avartaa maailmaa. Tietysti silläkin on merkitystä, mitä lukee. On mielenkiintoista hypätä hetkeksi jonkun toisen saappaisiin ja kenties oppia toisen kokemasta jotain – tai ainakin kehittyä empatiassa, kun toisen henkilön ajatus- ja tunnemaailma avautuvat ainakin joltakin osin. Ehditkö sinä lukea? Onneksi nykyisin on myös äänikirjoja!
Voisinko minäkin huomata samoja kiitollisuuden aiheita kuin alussa mainitsemassani runokirjassa: lasten naurun, joka nousee kattoon? Raamattukin kehottaa iloitsemaan. Olen kokenut, että syvintä sisäistä iloa tuo omantunnon puhtaus: rauha Jumalan ja ihmisten välillä. Sitä rauhaa kannattaa vaalia.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys