Kävin tässä mennä viikolla kututtuna lukemassa kuusamolaesie murrepakinoeta varttuneelle väelle. Voe että tuntu niin kotosalta taas makustella tätä ommaa murretta. Se niin hyvin soppii minun suuhun ja tuntu ihan luontevalta pakinoija levveästi, se on osa minnuo ihteäni. Aekonaan sattu etteen kirpparilla aarre, murrepakinakirja Kuusamosta. Ku sitä siellä myyntipöyvän ääressä lehteilin, ni heti tuntu, että tämähän on ku mulle luotu. Ei muta ku kassan kaotta kottiin. Ja sehän piti heti yhellä istumalla lukkea läpi ja kuinka monta kertaa senni jäläkeen. Työvuosinaniki se oli mulle jonku sortin työkalu. Pakina- ja porinatuokiot olivat outettuja. Enimmäkseen luin murrepakinakirjaa, josta löyty monellaesie sananpaokaoksie, arvotuksie ja runojaki. Aena ne herättivät muistoja ja hilipeöttäki. Toki joskus luin ommie tekstieki kotosan levveästi.
Nykyään joskus systereijen kans heittäyvytään murremoodiin ja yritämmä raatata niin ku ennen vanahaan ja muistelemma mukavie sanontojaki. Harvakseltaan kuulee ennää sitä mehevätä jutusteluo niin ku aekonaan, koska sen aekaset murretaeturit on poestunu keskuuvestamma ja vieny sen arvokkaan taijon mennessään.
Nuorena opiskelin etelässä ja kerranki pitkän ajan päästä tulin käömään koti-Kuusamossa. Oulusta hyppäsin kapsäkkien kans onnikkaan. Matkan varrelta nousi kyytiin kumiteräsaappaesie ja reppuselekäsie vanahemmanpuoleisie isäntämiehie. Ja kyllä oli lysti kuunnella heijän jutustelluo. Ihan syvänalassa jottae liikahti ja siitä älysin, että minähän olinni kaevannu, ommaa tuttuo koellismaalaesta parranpärinätä. Niin mahottoman mukavalta tuntu kuunnella ja matkaki meni ku korpin selässsä, ja ihan liian äkkie.
Murteet on melekosta rikkaotta meijän kielessä. On mukava välillä kuunnella äänikirjojaki eri murteilla luettuna. Enemmän pitäsi niitä vilijellä ja varjella, että eivät aevan kuolisi sukupuuttoon.
Kotona äeti puhu ylleesä levveätä murretta, ku taas kiertokoulun käöny isä enemmän kirjakieltä. Isä myös kirjotteli lehtiin uutisie, haastatteluja, pakinoeta ja ronikoetaki. Ja pitkän aekaa kaekki aevan mahottoman kaoniilla käsialalla. Jossaen vaeheessa taesi kirjoituskonekin tulla kuvijoehin mukkaan. Totta minä oon hältä saanu jonni sortin kirjotuskärpäsen pureman. Käsiallaani ei voe kummiskaa verrata hänen niin säntillisseen ja viimmesen päälle siistiin käsiallaan. Mutta onneksi tänä päevänä on nämä nykyajan aparaatit siinäki assiessa apuna.
Oon tätä kirjottaessa ahveerannu, että nyt ei muuta ku porinapiirit pystyyn murteijen merkeissä joka puolella armasta isänmaatamme.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?