Eläm­me jou­lu­kuu­ta, jol­loin päi­vä on kai­kis­ta ly­hin. Mar­ras-jou­lu­kuus­sa on usein har­maa­ta. Jos au­rin­ko il­mes­tyy nä­ky­viin, täy­tyy kes­keyt­tää kaik­ki toi­met ja juos­ta ulos, jos se vain on mi­ten­kään mah­dol­lis­ta. Täy­tyy na­pa­ta tal­teen pa­ke­ne­vat au­rin­gon­sä­teet. Eh­kä suo­ma­lai­set sik­si ei­vät juu­ri­kaan nuku ke­säl­lä, et­tä on tar­ve saa­da valo tal­teen, kun toi­nen puo­li vuo­des­ta on niin pal­jon pi­me­äm­pi.

Ei ole lain­kaan epä­ta­val­lis­ta näh­dä jon­kun sou­te­le­van kol­men mais­sa ke­säy­ö­nä. Yö on sees­tei­nen ja vesi tyy­ni. Tai­vas on maa­lat­tu ke­vyin pas­tel­li­sä­vyin, ja lin­nut lau­la­vat yö­kon­ser­tin. Sel­ke­ät vuo­de­na­jat, jo­kai­nen omal­la raa’al­la ta­val­laan kau­nis – eh­kä tämä on yk­si niis­tä omi­nai­suuk­sis­ta, jot­ka te­ke­vät poh­jois­mais­ta niin eri­tyis­laa­tui­sia.

Täs­sä pi­me­äs­sä­kin ajas­sa on pii­lo­tet­tu­na oma siu­nauk­sen­sa. Pi­meys las­keu­tuu kuin peit­to ja an­taa meil­le lu­van het­kek­si hi­das­taa. Eh­kä voim­me lu­kea kir­jaa, joka on jo kau­an odot­ta­nut, tai pyyh­kiä osan me­nois­ta pois ja kes­kit­tyä ym­pä­ril­lä ole­viin lä­hei­siin ih­mi­siin.

Nyt kun ko­ro­nan toi­nen aal­to te­kee tu­lo­aan, use­at meis­tä jää­vät taas ko­tiin. Tä­män vuok­si osa eh­kä ko­kee yk­si­näi­syyt­tä. Ne taas, jot­ka ovat tot­tu­neet me­ne­mään pal­jon, jou­tu­vat hi­das­ta­maan. Ko­deis­sa, jois­sa asuu pal­jon ih­mi­siä, voi vä­lil­lä tun­tua sil­tä, et­tä sei­nät kaa­tu­vat pääl­le ja ti­lat käy­vät ah­taik­si, kun de­si­be­lit nou­se­vat. Tämä ai­ka vaa­tii meil­tä kai­kil­ta so­peu­tu­mis­ta.

Kun mei­dän per­he elää syys­tal­ven ar­kea ja jou­lun ai­ka lä­hes­tyy, mie­he­ni jou­tuu ole­maan pal­jon pois­sa töit­ten ta­kia. Näin on ol­lut koko avi­o­liit­tom­me ajan. Suu­ret so­ta­har­joi­tuk­set jär­jes­te­tään joka vuo­si jou­lu­kuun al­ku­puo­lel­la. Olem­me las­ten kans­sa kek­si­neet muu­ta­mia kei­no­ja löy­tää iloa mar­ras-jou­lu­kuun pi­mey­den kes­kel­lä.

Aloi­tam­me yleen­sä py­häin­päi­vä­vii­kon­lop­pu­na. Jär­jes­täm­me sil­loin en­sim­mäi­set pik­ku­jou­lut. Him­men­näm­me va­lot ja sy­ty­täm­me kynt­ti­lät, mu­siik­ki soi hil­jai­ses­ti taus­tal­la. Nämä pik­ku­jou­lut ovat koko per­heen yh­tei­nen ta­pah­tu­ma. Yh­des­sä teh­dään pi­ka­sii­vous, eli jär­jes­te­tään ylei­set ti­lat, jot­ta kai­kil­la oli­si mu­ka­vam­pi ol­la.

Jos­kus syys­tal­ven pi­ris­tys voi syn­tyä niin­kin yk­sin­ker­tai­sis­ta asi­ois­ta kuin tak­ka­tu­li, hiu­kan pop­cor­nia ja yh­tei­nen lau­ta­pe­li. Toi­si­naan otam­me ja­lal­li­set jäl­ki­ruo­ka­kul­hot esil­le, teem­me jo­tain ker­mais­ta jäl­ki­ruo­kaa ja ka­tam­me pöy­dän oi­kein kau­niis­ti ser­viet­tien kera. Lop­pu­jen lo­puk­si kyse on sii­tä, et­tä py­säh­dym­me het­kek­si viet­tä­mään ai­kaa yh­des­sä. Esi­mer­kik­si erää­nä py­hä­nä saim­me naut­tia ne­tin kaut­ta Reis­jär­ven mu­siik­ki­kah­vi­las­ta ja il­ta­har­tau­des­ta. Tun­tui mel­kein jou­lul­ta.

Jos­kus nämä mei­dän epä­sään­nöl­li­sen sään­nöl­li­set pik­ku­jou­lut ovat sa­mal­la ter­ve­tu­li­ais­juh­la, kun is­kä­kin saa­puu ko­tiin. Nämä pie­net het­ket aut­ta­vat mei­tä kul­ke­maan pi­mey­den läpi juh­laan, joka on täyn­nä va­loa, lu­pauk­sia ja toi­voa. Jou­lu on koh­ta tääl­lä.