Ter­mi sie­lun­hoi­to ei ny­ky­päi­vä­nä ole kai­kil­le tut­tu kä­si­te. Jo sana sie­lu ker­too sie­lun­hoi­don kuu­lu­van ih­mi­sen hen­gel­li­sen elä­män alu­eel­le. Sie­lun­hoi­dos­sa on kyse ih­mi­sen ju­ma­la­suh­teen hoi­ta­mi­ses­ta. Ku­ten ih­mi­sen keho ja mie­li tar­vit­se­vat huo­len­pi­toa, sa­moin ih­mi­sen sie­lu tar­vit­see hoi­toa.

Sie­lun­hoi­to on ih­mi­sen ko­ko­nais­val­tais­ta koh­taa­mis­ta. Täs­sä leh­des­sä haas­ta­tel­laan sai­raa­la­pap­pia, jon­ka teh­tä­vät si­säl­tä­vät pal­jon sie­lun­hoi­toa. Sie­lun­hoi­toa eli toi­sen ih­mi­sen aut­ta­mis­ta kuun­te­le­mal­la ja kes­kus­te­le­mal­la voi­vat teh­dä muut­kin kuin seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät. Kris­til­li­syy­des­sä on tut­tua puhe saat­ta­jis­ta, saat­to­mie­his­tä sekä rip­pi-isis­tä ja -äi­deis­tä

Sai­raa­la­sie­lu­hoi­to Suo­mes­sa täyt­tää tänä vuon­na 100 vuot­ta. Sai­raa­la­ym­pä­ris­tös­sä ta­pah­tu­vis­sa koh­taa­mi­sis­sa elä­män kipu on läs­nä. Sai­ras­tu­mi­nen tai lä­hes­ty­vä kuo­le­ma saa­vat ih­mi­sen usein poh­ti­maan us­kon­ky­sy­myk­siä. Kirk­ko tar­jo­aa sie­lun­hoi­toa myös muun mu­as­sa Puo­lus­tus­voi­mis­sa ja van­ki­lois­sa.

Sie­lun­hoi­to si­säl­tää kes­kus­te­lua sie­lun­hoi­ta­jan ja sitä pyy­tä­vän ih­mi­sen vä­lil­lä. Aut­ta­mi­nen ta­pah­tuu apua pyy­tä­vän eh­doil­la, ku­ten leh­des­sä haas­ta­tel­ta­va sai­raa­la­pap­pi to­te­aa. Seu­ra­kun­ta­työs­sä sie­lun­hoi­to on usein pa­pin tai di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jän teh­tä­vä.

Laa­jas­ti ym­mär­ret­ty­nä sie­lun­hoi­toon kuu­luu muu­ta­kin kuin kes­kus­te­lua. Sie­lun­hoi­toa on Ju­ma­lan sa­nan lu­ke­mi­nen ja kuu­le­mi­nen, sak­ra­ment­tien käyt­tö, ru­kous ja hen­gel­li­set lau­lut. Myös laa­jem­pi ih­mi­sen elä­män­ti­lan­teen huo­mi­oi­mi­nen ja ko­ko­nais­val­tai­nen aut­ta­mi­nen eli di­a­ko­nia voi­vat ol­la osa sie­lun­hoi­toa.

Kun kris­til­li­syy­des­sä pu­hu­taan saat­ta­jis­ta tai rip­pi-isis­tä ja -äi­deis­tä, on kyse toi­sis­ta us­ko­vai­sis­ta, jot­ka kuun­te­le­vat, neu­vo­vat ja roh­kai­se­vat kes­kus­te­luil­la ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la. Täl­lai­nen lä­him­mäi­nen on ar­vo­kas Ju­ma­lan lah­ja.

Sie­lun­hoi­ta­ja voi löy­tyä omas­ta per­hees­tä, ys­tä­vä­pii­ris­tä tai omas­ta ko­ti­sii­o­nis­ta. Ih­mi­sel­lä on lupa lä­hes­tyä tois­ta us­ko­vais­ta, tur­val­li­sel­ta ja luo­tet­ta­val­ta tun­tu­vaa ih­mis­tä omis­sa asi­ois­saan. Elä­vä us­ko te­kee jo­kai­ses­ta omis­ta­jas­taan myös Py­hän Hen­gen pa­pin.