Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Onnistumisten huomaaminen lisää niiden huomaamista.

Riikka Linnanmäki

Koen las­ten van­hem­pa­na mo­nes­ti pai­net­ta omas­ta riit­tä­vyy­des­tä ja tai­dois­ta toi­mia oi­kein. Ko­et­ko sinä hel­pos­ti pai­nei­ta? Ny­kyi­sin on pal­jon hy­vää tie­toa saa­ta­vil­la, ja nau­tin­kin esi­mer­kik­si asi­an­tun­te­vis­ta kas­va­tus­pod­cas­teis­ta tai -net­ti­si­vuis­ta. Toi­saal­ta vä­lil­lä huo­maan omas­sa käy­tök­ses­sä pal­jon puut­tei­ta, vaik­ka on­nis­tu­mi­si­a­kin on to­del­la pal­jon!

Ih­mi­sen mie­li voi ol­la ko­vin kriit­ti­nen. Koen, et­tä joi­na­kin päi­vi­nä olen ke­rän­nyt it­seä kuor­mit­ta­via ki­viä sel­kä­rep­puu­ni pai­na­maan. Mo­nia asi­oi­ta kyl­lä tie­dos­tan, mut­ta to­del­li­suu­des­sa en pys­ty ai­na toi­mi­maan ihan­tei­de­ni mu­kaan.

Pai­neet ei­vät ai­na­kaan mi­nul­le ole ai­na se jut­tu, joka sai­si mi­nut toi­mi­maan par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. Olen ko­et­ta­nut kar­toit­taa ti­lan­tei­ta ja te­ki­jöi­tä, jot­ka tiu­koit­ta­vat nut­tu­raa­ni. Sel­lai­sia ovat esi­mer­kik­si kii­re ja ul­koi­set tai si­säi­set odo­tuk­set. Mikä te­ki­si mi­nus­ta on­nel­li­sem­man van­hem­man sil­loin, kun nut­tu­ra al­kaa ki­ris­tää? Mu­siik­ki ja edes het­kek­si las­ten leik­kei­hin heit­täy­ty­mi­nen on voi­nut tuo­da hie­man ke­veyt­tä ja li­sä­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja sitä kaut­ta myös yh­teis­työ­ha­luk­kuut­ta.

Mi­nua vin­kat­tiin tai oi­ke­as­taan ke­ho­tet­tiin aloit­ta­maan on­nis­tu­mis­päi­vä­kir­ja. Teh­tä­vä­nä­ni on kir­ja­ta omat pie­net­kin on­nis­tu­mi­set nä­ky­väl­le pai­kal­le, vaik­ka­pa jää­kaa­pin oveen. Olen ot­ta­nut omak­si on­nis­tu­mi­sen tee­mak­se­ni tun­ne­tai­dot ja nii­den hal­lin­nan. Eri­tyi­sen tär­ke­äl­tä on­nis­tu­mis­päi­vä­kir­ja on tun­tu­nut nii­nä päi­vi­nä, jol­loin oman toi­min­nan nä­kee pel­käs­tään ne­ga­tii­vi­ses­sa va­los­sa. Mil­lä osa-alu­eel­la sinä ha­lu­ai­sit huo­ma­ta it­ses­sä­si enem­män hy­viä puo­lia?

Vaik­ka ky­nään ei lä­hes­kään ai­na saa tar­tut­tua, omas­sa mie­les­sä voi hok­saut­taa it­se­ään miet­ti­mään, mis­sä on­nis­tuin­kaan. Opet­te­le­mal­la huo­maa­maan oman toi­min­nan hy­vät puo­let nii­tä myös huo­maa jat­kos­sa hel­pom­min. Mo­nes­ti mi­nua on hel­pot­ta­nut, et­tä alun kriit­ti­sen mie­len py­säyt­tä­mi­sen jäl­keen olen huo­man­nut­kin osan­nee­ni teh­dä esi­mer­kik­si ra­ken­ta­via ja kor­jaa­via liik­kei­tä ja asi­at on saa­tu käy­dä läpi ja pyy­tää ja an­taa an­teek­si.

Asi­oi­den lä­pi­käy­mi­nen on voi­nut ava­ta myös omia sil­miä – lap­si ei ole­kaan pa­hoit­ta­nut omas­ta toi­min­nas­ta­ni miel­tään niin pal­jon kuin it­se olin pe­län­nyt. Omiin mo­kiin ei tar­vit­se jää­dä vel­lo­maan. Ne voi käy­dä re­hel­li­ses­ti läpi ja iloi­ta myös on­nis­tu­mi­sis­ta.

Olen myös huo­man­nut, et­tä hy­vän huo­maa­mi­nen ruok­kii li­sää hy­vää toi­min­taa. Tun­tuu pal­kit­se­val­ta huo­ma­ta edis­ty­neen­sä. It­se­syy­tök­sis­sä vel­lo­mi­sen si­jaan saa har­joi­tel­la ar­mah­ta­vam­paa kat­se­lu­kan­taa. Us­kon, et­tä tar­koi­tam­me toi­mies­sam­me yleen­sä hy­vää, mut­ta vä­lil­lä ta­pam­me tai kei­nom­me vaa­ti­vat hi­o­mis­ta.