Rau­no Saar­nio

”Oot sie sai­ras?” ky­syi äi­ti­ni, kun eräs lä­hei­nen eh­dot­ti su­vi­seu­ro­jen kuun­te­lua etä­nä. Äi­tim­me oli hei­kos­sa kun­nos­sa rank­ko­jen syö­pä­hoi­to­jen seu­rauk­se­na. Äi­ti jat­koi: ”Mie ai­na­kin läh­den, Hel­ga on lu­van­nut ma­ja­pai­kan asun­to­vau­nus­saan.” Ja äi­ti läh­ti, mut­ta mat­kal­la ta­pah­tu­neen kaa­tu­mi­sen seu­rauk­se­na pää­nah­ka rul­lau­tui ta­ka­rai­vol­le. Sai­raa­las­ta löy­tyi apua, ja mat­ka koh­ti su­vi­seu­ro­ja ja Hel­gan asun­to­vau­nua jat­kui tur­baa­ni pääs­sä. Näi­den su­vi­seu­ro­jen ko­ho­koh­ta oli oman po­jan mah­dol­lis­ta­ma eh­tool­li­sen viet­to asun­to­vau­nus­sa.

Lap­suu­den ja nuo­ruu­den ko­ke­muk­sii­ni kuu­lui su­vi­seu­ra­mat­kat lin­ja-au­tol­la. Ison per­heen ta­va­rat, pat­jat, pei­tot, vaat­teet, tel­tat ja muut kus­kat­tiin rat­tail­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pi­hal­le odot­ta­maan mat­kan al­ka­mis­ta. Seu­ra-alu­eel­le saa­vut­tiin yöl­lä, ja siel­lä oli sa­mo­jen ta­va­roi­den kus­kaa­mi­nen telt­ta-alu­eel­le. Tai­val­lus­ta su­vi­seu­ra­ken­täl­lä ”hel­pot­ti”, kun mu­ka­na oli kym­men­kun­ta vä­sy­nyt­tä las­ta tai nuor­ta. Sil­loin oli juh­laa, kun ko­tiin­päin tul­les­sa kul­jet­ta­ja kouk­ka­si ko­tim­me lä­hel­tä – nuk­ku­vien lap­sien ja ta­va­ra­mää­rän saa­mi­nen tur­val­li­ses­ti ko­tiin oli hel­pom­paa.

Muis­tii­ni piir­tyi ta­pah­tu­ma, jol­loin eräs us­ko­nys­tä­vä lä­hes­tyi van­hem­pi­a­ni ja su­jaut­ti kir­je­kuo­ren kä­teen to­de­ten: ”jos tämä hel­pot­tai­si su­vi­seu­roi­hin läh­te­mis­tä”. Oli­si­ko sil­loin ol­lut ener­gi­ak­rii­sin ai­ka, ja ison per­heen läh­te­mi­nen su­vi­seu­roi­hin vaa­tii ra­haa. Van­hem­mil­le­ni oli it­ses­tään sel­vää, et­tä seu­roi­hin läh­de­tään. Reis­jär­ven su­vi­seu­rat vuon­na 1968 jäi­vät vä­liin, mut­ta meil­le kah­del­le ”isol­le” eli kou­lus­sa ole­vil­le jär­jes­tet­tiin su­vi­seu­ra­mat­ka. Mie­lui­sa­na muis­to­na­ni on mat­ka Ilo­lan Tau­nuk­sen ta­ka­kon­tis­sa.

Me­nim­me puo­li­so­ni kans­sa nai­mi­siin ju­han­nu­saat­to­na 1980, jo­ten oli luon­nol­lis­ta, et­tä hää­mat­kam­me suun­tau­tui Ke­min­maan su­vi­seu­roi­hin. Mat­kan­te­ko oli help­poa ja juh­lal­lis­ta, kos­ka meil­lä oli oma au­to. To­sin vä­lil­lä piti pyy­tää apua, kun akun vir­ta ei riit­tä­nyt au­ton start­taa­mi­seen. Tel­tan olim­me saa­neet lai­nak­si, mut­ta oven ve­to­ket­ju piti kor­ja­ta en­nen seu­ra-alu­eel­le saa­pu­mis­ta. Yh­tei­nen kil­voit­te­lum­me sai al­kaa hy­vis­sä mer­keis­sä, kun yh­tei­sel­le tai­pa­leel­lem­me toi­vo­tet­tiin on­nea ja Tai­vaan Isän siu­naus­ta.

Aa­to­lan Al­po to­te­si nuo­rel­le mie­hel­le: ”Joh­to­kun­nan jä­se­ne­nä si­nun tu­lee osal­lis­tua pu­hu­jien- ja seu­ra­kun­ta­van­hin­ten ko­kouk­seen. Men­nään­kö yh­des­sä?” En men­nyt yh­des­sä, en­kä yk­sin. Seu­raa­vien su­vi­seu­ro­jen al­la Al­po to­te­si: ”Lai­ta il­moi­tus­tau­lul­le vies­ti, mis­sä ker­rot ma­ja­paik­kan­ne. Tu­len ha­ke­maan si­nua ko­kouk­seen, men­nään yh­des­sä.” En lait­ta­nut vies­tiä, mut­ta löy­sim­me toi­sem­me lin­ja-au­to­jen las­taus- ja pur­ku­pai­kal­ta. Ko­kouk­ses­ta jäi läm­min ja tur­val­li­nen mie­li. Las­tem­me ol­les­sa pie­niä sain tun­tea, et­tä mi­nut lä­he­tet­tiin ko­kouk­seen ison per­heen kes­kel­tä. Puo­li­so­ni jäi ken­täl­le hoi­ta­maan lap­si­am­me. Myö­hem­min olem­me osal­lis­tu­neet ko­kouk­siin yh­des­sä vai­mo­ni kans­sa. Jos Ju­ma­la suo, osal­lis­tum­me tä­nä­kin ke­sä­nä yh­des­sä ko­kouk­seen.

Kai­kis­ta tii­viim­min seu­ra­tel­tas­sa tuli is­tut­tua sinä vuon­na, kun mi­nut oli siu­nat­tu sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­vään. Tuli tar­ve kuul­la lu­et­tua ja se­li­tet­tyä Ju­ma­lan sa­naa. Teh­tä­vä oli mu­ka­va aloit­taa, kun moni oli kuul­lut ta­pah­tu­mas­ta – sai kuul­la on­nen ja siu­nauk­sen toi­vo­tuk­sia.

Ru­kouk­set ovat kan­ta­neet. Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään, jot­ta ih­mi­set kaik­ki­al­la saa­vat kuul­la elä­vää Ju­ma­lan sa­naa. Ny­ky­ään kuun­te­lu­mah­dol­li­suu­det ovat lois­ta­vat sekä seu­ra­ken­täl­lä et­tä etä­nä. Su­vi­seu­ra­tel­tan tun­nel­maa ei kui­ten­kaan ta­voi­ta kuin su­vi­seu­ra­tel­tas­sa.

Jos Ju­ma­la suo osal­lis­tum­me ke­säl­lä kuu­li­ja­na ja te­ki­jä­nä Lo­pen Su­vi­seu­roi­hin. Al­ku­ke­säs­tä oli tur­val­lis­ta ko­koon­tua suun­nit­te­le­maan vuo­den 2025 Su­vi­seu­ro­ja. Nyt on työn ai­ka.