KUVA: JARMO MääTTä
KUVA: JARMO MääTTä
Mitä sinä olet elämänmatkasi varrella kaivannut? Psalmirunoilija kuvaa erästä kaipuutaan: "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala" (Ps. 42:2). Tämän kaipuun ikkunoita avaa myös kirkkoisä Augustinus todetessaan: "Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon Sinussa, Jumala" (Augustinus).
Raamatun mukaan suurin onni ihmisen elämässä on oppia tuntemaan Jumala. Luther valottaa: "Mutta sen, joka tahtoo kohdata oikean, ainoan Jumalan, on välttämättä etsittävä häntä yksinomaan Herrasta Kristuksesta, sillä ei totisesti ole olemassa muuta Jumalaa kuin se, joka on lähettänyt Kristuksen."
Profeetta Jeremia julisti omana aikanaan: "Näin sanoo Herra: älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon.” (Jer. 9:23–24.)
Sapatin lepo
Jokaviikkoinen sapatti ei sinänsä kuulu vanhan liiton juhliin, mutta se on jo kolmannen käskyn kautta merkityksellistä käsitellä. Ensinnäkin Jeesus lepäsi haudassaan seitsemäntenä päivänä, sapattina (Mark. 15:42–46). Toisekseen Vapahtaja tahtoo lahjoittaa meille sapatin levon, kun hän sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt. 11:28.) Kolmanneksi heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" (Hepr. 4:9).
Lisäksi joka seitsemäs vuosi on sapattivuosi. Silloin maa saa levätä, silloin ei kylvetä eikä korjata. Herra siunaa kuudennen vuoden sadon niin, että se riittää seitsemänneksikin vuodeksi. (2. Moos.)
Israelilaiset, jotka lähtivät Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla kohti Kaanaan maata, saivat lupauksen, että he pääsevät lepoon, perille. Tottelemattomuutensa ja epäuskonsa tähden he eivät kuitenkaan siihen päässeet (Hepr. 3,4). Siksi kirjeen kirjoittaja kehottaakin: "Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle" (Hepr. 4:11). Tästä sapatinlevosta, jonka Jumala on omilleen valmistanut, sanotaan: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9).
”Ole kumppanini tiellä, jota vaellan”
Voimme rukoilla vanhaa, keskiaikaista kirkkorukousta mukaillen: ”Herra Jeesus, ole sinä minun turvani ja ainoa lohtuni. Ole läheinen ystäväni, sillä kaikki muut ystäväni ovat minut jättäneet. Ole toivoni, sillä turhaa on panna toivoa ihmisiin. Ole iloni ja sydämeni riemu, sillä kaikki maallinen ilo on turha. Ole kumppanini tiellä, jota vaellan, sillä ihmiset uupuvat pian ja häipyvät luotani. Sinussa on ylistykseni, sinussa lohdutukseni ja sinussa täysi luottamukseni. Ole pelastukseni ja kunniani, rakkauteni ja ihanuuteni. Suo minun rakastaa ristiäsi ja seurata kärsimyksiesi jälkiä. Kirjoita haavasi sydämeeni. Suo minun olla kaltaisesi elämässä ja kuolemassa. Ole minun elämäni, ja olkoon kuolema sinun vuoksesi minulle suuri voitto.”
Risto Räihä
Julkaistu Päivämiehessä 3.8.2016
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys