JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Yksin

18.3.2021 7.05

Juttua muokattu:

2.1. 14:51
2025010214510620210318070500

Vesa Kumpula

Vesa Kumpula

Huo­ne oli hil­jai­nen. Huo­neen hä­mä­ryy­des­sä is­tui nuo­ri poi­ka ja tui­jot­ti pu­he­lin­ta. Is­tuim­me vai­mo­ni kans­sa olo­huo­nees­sa ja mie­tim­me, mik­si poi­kam­me elä­mä on noin yk­si­näis­tä. Pel­kä­sim­me, et­tä elä­mä il­man ka­ve­rei­ta voi­si jät­tää sy­vät jäl­jet. Ai­van kuin hil­jai­nen kuih­tu­mi­nen ta­pah­tui­si.

Ylä­as­tei­käi­sen po­jan elä­män­pii­riin kuu­lui kyl­lä sa­ma­ni­käi­siä kou­lu­ka­ve­rei­ta, mut­ta va­ra­ka­ve­ri­na ole­mi­nen ei tun­tu­nut hy­väl­tä. Eh­kä poi­kam­me oli so­peu­tu­nut ti­lan­tee­seen, ei­kä sitä sen kum­mem­min poh­ti­nut. Yri­tim­me hie­no­va­rai­ses­ti oh­ja­ta hän­tä uu­sien ka­ve­rei­den yh­tey­teen, mut­ta luon­te­vaa yh­teyt­tä ei muo­dos­tu­nut.

Kes­kus­te­lim­me hä­nen kans­saan myös sii­tä, mitä ylä­as­teen jäl­keen ta­pah­tuu. Toi­voim­me, et­tä hän läh­ti­si kan­sa­no­pis­toon. Opis­to­vuo­des­ta toi­voim­me sitä, et­tä hän sai­si luo­tet­ta­via ka­ve­rei­ta ja elä­mä sees­tyi­si. Vaih­to­eh­to­na oli myös am­mat­ti­kou­lu. Mo­lem­piin paik­koi­hin poi­kam­me ha­ki­kin. Jän­nit­ty­nei­tä odo­tim­me opis­tos­ta vas­taus­ta.

Yk­sin

Minä olen niin yk­sin, niin yk­sin,

kuin yk­sin vaan ol­la se voi,

joll’ on vaan yk­si aa­tos

ja yk­si sä­vel, mi soi.

Minä olen niin yk­sin, niin yk­sin,

kuin yk­sin on ih­mi­nen,

joll’ oli vaan yk­si on­ni

ja yk­si unel­ma sen.

Minä olen niin yk­sin, niin yk­sin,

kuin yk­sin vaan ol­la se voi,

joll’ on vaan yk­si mur­he

ja yk­si muis­to, mi soi.

Ei­no Lei­no

Asia oli per­hees­säm­me yh­tei­nen. Eräs ty­töis­täm­me oli lä­het­tä­nyt opis­ton reh­to­ril­le vies­tin ja ve­don­nut poi­kam­me puo­les­ta. Kun pää­tös vih­doin tuli, ilo oli suu­ri: hä­net oli hy­väk­syt­ty opis­toon. Ei Tai­vaan Isä ol­lut unoh­ta­nut poi­kaam­me.

Opis­ton al­kuun oli enää muu­ta­ma päi­vä, kun poi­kam­me vie­lä poh­ti, läh­ti­si­kö am­mat­ti­kou­luun vai opis­toon. Kes­kus­te­luis­sa hän ker­toi, et­tä on hä­nel­lä yk­si ka­ve­ri siel­lä am­mat­ti­kou­lus­sa. Muis­tu­tim­me hän­tä ka­ve­ri­suh­teen ai­kai­sem­mis­ta vai­heis­ta. Vai­mo­ni esit­ti, et­tä mene opis­toon ai­na­kin kol­mek­si vii­kok­si ja jos se sit­ten­kään ei tun­nu oi­ke­al­ta pai­kal­ta, voit lo­pet­taa sen. Toi­voim­me, et­tä tuo kol­mi­viik­koi­nen osoit­tai­si hä­nen tien­sä.

Opis­ton au­la oli täyn­nä nuo­ria opis­to­lai­sia, kun saat­te­lim­me poi­kaam­me sin­ne. Oli tur­val­lis­ta kat­sel­la nuor­ten vä­lit­tö­miä ja iloi­sia kas­vo­ja. Opis­ton en­sim­mäi­sen päi­vän il­ta­na saim­me yh­des­sä py­säh­tyä Ju­ma­lan sa­nan al­le. Ajat­te­lim­me, et­tä opis­to on kuin tur­va­sa­ta­ma näil­le nuo­ril­le ja myös mei­dän omal­le po­jal­lem­me.

Jän­nit­ty­nei­nä odo­tam­me en­sim­mäis­tä lo­ma­jak­soa opis­tos­ta. Mikä on poi­kam­me rat­kai­su? Tie­sim­me, et­tä hä­nen so­lus­saan oli rau­hal­li­sia ja toi­set huo­mi­oo­not­ta­via nuo­ria. Mi­tään pit­kiä vas­tauk­sia em­me saa­neet, mut­ta kui­ten­kin sen, et­tä ei­hän hä­nen enää kan­na­ta kes­ken­kään opis­toa jät­tää. Ei­pä niin.

Huo­nees­ta kuu­lui iloi­nen nau­ru ja pu­heen so­ri­na, kuin hil­jal­leen sol­ju­vas­ta ke­väi­ses­tä pu­ros­ta. ”Voi­ko ka­ve­rit tul­la yök­si meil­le? Voin­ko men­nä poi­kien kans­sa sau­no­maan? Voim­me­ko men­nä mei­dän au­tol­la opis­ton tal­vi­päi­vil­le?” Ne oli­vat tosi mie­lui­sia ky­sy­myk­siä! Ää­nes­sä ei ol­lut enää yk­si­näi­sen po­jan kal­va­vaa tus­kaa. Hymy oli pa­lan­nut huu­lil­le ja sy­dän oli saa­nut uu­den soin­nun. Var­jot oli­vat väis­ty­neet, ja ti­lal­le oli tul­lut valo ja au­rin­ko.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi