JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215093620221216060000

Vesa Kum­pu­la

Kuun­te­lin Kree­ta Haa­pa­sa­lon jou­lu­lau­lua:

Tuli tuik­kaa pä­re­hes­sä, ei oo sii­nä pe­re­hes­sä lam­pun lois­toa.

Sy­dä­mel­lä toi­vo­val­la, alas­ton­na, pal­ja­hal­la,

viet­tää lap­set lat­ti­al­la, jou­lun aat­toa.


"Jou­lu­juh­lan kal­lis aat­to taa­sen meil­lä on nyt, taat­to, vaan ei syö­tä­vää",

lau­sui lap­set isäl­len­sä pyyh­kein poi­es kyy­ne­len­sä,

su­rui­sas­ti sy­dä­men­sä, vie­lä ty­kyt­tää.


Isä ko­hot­ta­vi pään­sä, sa­nat hä­nen sy­dän­tän­sä ko­vin lii­kut­taa.

Sa­noo: "Eh­kä Luo­ja suo­pi, et­tä äi­ti koh­ta tuo­pi lei­pää meil­le,

jol­la saam­me näl­jän sam­mut­taa."


Äi­ti si­säl­le jo as­tuu, ilon kyy­ne­lis­tä kas­tuu sil­mät kaik­kien,

kun hän heil­le lei­pä­pa­lan ja­kaa kul­le­kin ja ka­lan.

Mi­hin, mi­hin ver­ra­ta­han ilo lap­sien?


Kat­sos, kuin­ka pol­vil­lan­sa ylis­tä­vät Ju­ma­laan­sa vii­si pie­nois­ta.

Van­hem­mat­kin kas­voil­len­sa lan­kee­vat ja Luo­jal­len­sa

kan­ta­vat he kii­tok­sen­sa kaik­ki ilos­ta.


Lau­lu he­rät­ti mo­nen­lai­sia muis­to­ja elä­mä­ni var­rel­ta ja var­sin­kin jou­luis­ta. Eh­kä nuo­rem­man pol­ven on vai­kea ym­mär­tää, kuin­ka vaa­ti­ma­ton­ta elä­mä oli vii­si­kym­men­tä­lu­vul­la ja myö­hem­min­kin. Olem­me saa­neet elää pit­kään yl­tä­kyl­läi­syy­den ai­kaa, ja saat­taa ol­la, et­tä mo­nil­ta meis­tä on unoh­tu­nut köy­hyys ja puu­te.

Jos­kus olen poh­ti­nut, vai­kut­taa­ko elin­ta­so jo­ten­kin on­nel­li­suu­teen. Tätä voi poh­tia tä­nään­kin, ja on eh­kä ai­het­ta­kin, kos­ka olem­me kul­ke­mas­sa koh­ti tiu­kem­pia ai­ko­ja.

En­sim­mäi­siä lap­suu­te­ni jou­lu­muis­to­ja sä­vyt­tä­vät Ko­ti­lie­den Kum­mi­ker­hol­ta tul­leet jou­lu­pa­ke­tit. Kum­mi­ker­ho vä­lit­ti ta­va­raa myös ame­ri­kan­suo­ma­lai­sil­ta. Il­man nii­tä jou­lu­lah­jat ja jot­kut her­kut oli­si­vat jää­neet saa­mat­ta. Vaik­ka pirt­tiä va­lai­si ai­no­as­taan Til­ley-lamp­pu, va­loa riit­ti ja jou­lun odo­tus oli sa­man­lais­ta kuin per­heis­sä ny­ky­ään­kin. Jou­lu­kuu­si tuo­tiin pirt­tiin aa­to­naat­to­na, ja sen ko­ris­teet ki­mal­si­vat. Mo­nis­sa jou­lu­kuu­sis­sa saat­toi tuol­loin ol­la ko­ris­tei­na ka­ra­mel­lien vä­rik­käät kää­re­pa­pe­rit.

Mie­lee­ni nou­si erään vel­jen ker­to­mus hei­dän per­heen­sä ti­lan­tees­ta vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Hän ker­toi:

”Maa­ti­lan os­ton al­ku­vai­hees­sa oli pal­jon me­no­ja, muun mu­as­sa lan­noit­tei­den ja sie­men­ten hank­ki­mi­nen. Tu­lo­ja ei ol­lut kuin vas­ta myö­hem­min. Pu­he­lin vai­mol­le­ni, et­tä tai­taa tämä mei­dän maan­vil­je­ly lop­pua jo al­ku­vai­hees­sa. Hän sa­noi, et­tä on­han mei­dän mah­dol­lis­ta ru­koil­la Ju­ma­laa. Mi­nul­la kyl­lä oli epäi­lyk­siä. Il­lal­la me koko per­he ru­koi­lim­me yh­des­sä, et­tä Tai­vaan Isä mei­tä aut­tai­si. Seu­raa­van aa­mu­na kuu­lui ko­pu­tus­ta ovel­ta. Me olim­me vie­lä nuk­ku­mas­sa, mut­ta nou­sin au­kai­se­maan oven. Siel­lä oli mi­nul­le tun­te­ma­ton mies. Hän esit­te­li it­sen­sä ja sa­noi kuul­leen­sa, et­tä meil­lä on so­ra­maa­ta. Hä­nel­lä on tar­koi­tus ra­ken­taa ke­sä­paik­ka, mut­ta en­sin sin­ne pi­täi­si ajaa so­raa tiel­le. Ajoim­me naa­pu­rin kans­sa kah­del­la trak­to­ril­la so­raa tien­poh­jak­si kah­den vii­kon ajan. Tuos­sa vai­hees­sa mies to­te­si, et­tä odo­te­taan syk­syä ja jat­ke­taan sit­ten so­ra­na­joa ke­sä­mö­kin poh­jal­le. Tuo kesä oli eri­tyi­sen sa­tei­nen ei­kä työn jat­ka­mi­nen ol­lut jär­ke­vää. Mies il­moit­ti, et­tä nyt mak­san so­ran ja so­ra­na­jon. Yh­teis­sum­ma oli sel­lai­nen, jol­la saa­tiin las­kut mak­set­tua ja ra­haa jäi vie­lä elä­mi­seen. Mei­tä pu­hut­te­li voi­mak­kaas­ti se, et­tä tämä hen­ki­lö kuo­li ke­sän ai­ka­na ei­kä sil­le ton­til­le kos­kaan ra­ken­net­tu.”

Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Tä­män­kin jou­lun al­la voim­me kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen kii­tok­seen ja ru­kouk­seen. Kree­ta Haa­pa­sa­lon jou­lu­lau­lun sa­nat me­ne­vät sy­väl­le sy­dä­meen. Oli­si­pa meil­lä­kin sama mie­li, kun noil­la jou­lu­lau­lus­sa mai­ni­tuil­la ih­mi­sil­lä: "Kat­sos, kuin­ka pol­vil­lan­sa ylis­tä­vät Ju­ma­laan­sa vii­si pie­nois­ta. Van­hem­mat­kin kas­voil­len­sa lan­kee­vat ja Luo­jal­len­sa kan­ta­vat he kii­tok­sen­sa kaik­ki ilos­ta.”


– –


On ai­ka kii­tok­sen!

Kol­mi­vuo­ti­nen blo­gi­vuo­ro­ni päät­tyy. Ha­lu­an kiit­tää kaik­kia lu­ki­joi­ta, pa­laut­teen an­ta­jia, Päi­vä­mie­hen verk­ko­toi­mi­tuk­sen toi­mit­ta­jia ja blo­geis­sa­ni esiin­ty­viä ys­tä­viä tu­es­tan­ne ja kan­nus­tuk­ses­tan­ne. Kol­mi­vuo­ti­nen jak­so on ol­lut an­toi­sa, ja koen saa­nee­ni enem­män kuin mitä olen it­se pys­ty­nyt an­ta­maan.

Olen saa­nut ja­kaa oman elä­mä­ni iloi­sia ta­pah­tu­mia ja so­pi­vas­ti myös elä­män ro­soi­suut­ta. Toi­von, et­tä blo­gi­ni ovat avan­neet myös us­kon tuo­maa iloa, toi­voa ja rak­kaut­ta.

Toi­vo­tan kai­kil­le lu­ki­joil­le Siu­nat­tua Jou­lua.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi