Tert­tu Myl­ly­lah­ti

Py­hä­jo­ki

Ret­ki Py­hä­jo­en puo­lel­la si­jait­se­val­le Um­pi­lam­mel­le eli Um­pi­siin elo­kuun 23.–24. päi­vä­nä aloit­ti Ka­la­jo­en, Meh­tä­ky­län, Rau­ti­on, Ala­vies­kan ja Me­ri­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tys­ten syys­kau­den yh­tei­set nuor­te­nil­lat. Ret­ke­läi­siä oli noin 80.

Nuor­ten mie­les­tä ret­ki on hyvä aloi­tus vuo­den nuor­te­nil­loil­le. Toi­siin nuo­riin tu­tus­tu­mi­nen on ren­nom­paa luon­non hel­mas­sa, ja ret­kil­lä yh­teis­hen­ki li­sään­tyy.

Puo­let po­ru­kas­ta pa­ti­koi lam­mel­le suun­nil­leen yh­dek­sän ki­lo­met­rin mat­kan Meh­tä­ky­läs­tä. Oli syk­syi­nen, so­pi­van läm­min va­el­lus­sää. Mat­kaan oli va­rat­tu rei­lus­ti ai­kaa, jot­ta voi­tiin pi­tää rau­hal­lis­ta tah­tia ja ru­pa­tel­la sa­mal­la. Nuor­ten mie­les­tä mat­ka ei tun­tu­nut ras­kaal­ta, kun men­tiin yh­des­sä, pi­det­tiin tau­ko­ja ja mai­se­ma ja maas­to vaih­te­li­vat so­pi­vas­ti.

Har­taus kuin juh­la­het­ki

Pe­ril­lä oli tar­jol­la kah­via, pul­laa ja mak­ka­raa. Il­lan ai­ka­na pais­tet­tiin myös muu­rin­poh­ja­lät­ty­jä.

Nuo­ti­on tuli ja lam­men ta­sai­nen pin­ta loi­vat tun­nel­maa hä­mär­ty­vään il­taan. Oli help­poa ju­tel­la ja tu­tus­tel­la tois­ten kans­sa. Pu­he­lin­kin tai­si unoh­tua tas­kun poh­jal­le.

Il­ta­har­taus luon­non kes­kel­lä oli kuin juh­la­het­ki. Eräs nuo­ri ker­toi, mi­ten mu­ka­vaa on, kun lau­le­taan isos­ti.

Noin puo­let osal­lis­tu­jis­ta jäi yök­si: ret­ke­läi­set yö­pyi­vät lam­men ran­nal­la puo­li­jouk­ku­e­tel­tois­sa ja riip­pu­ma­tois­sa. Tel­tas­sa nuk­ku­mi­nen oli mo­nen mie­les­tä lei­rin pa­ras­ta an­tia. Eh­kä­pä jo­ta­ku­ta vä­hän pa­le­li­kin, mut­ta ka­mii­nois­sa ei us­kal­let­tu pi­tää tul­ta läpi yön.

Ju­ma­la joh­taa ris­teys­koh­dis­sa

Jou­ni Myl­ly­lä piti ret­kel­lä il­ta­har­tau­den, jos­sa hän muis­te­li Is­ra­e­lin kan­san kor­pi­va­el­lus­ta ja ver­ta­si po­ru­kan te­ke­mää pa­tik­ka­ret­keä sii­hen:

– Is­ra­e­lin kan­sal­la­kin oli pää­mää­rä niin kuin pa­ti­koi­jil­la­kin. Se on hyvä pi­tää muis­tis­sa. Ris­teys­koh­dis­sa voim­me luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, et­tä osaam­me teh­dä us­kon kan­nal­ta oi­ke­an va­lin­nan.

Us­kon pää­mää­rää ku­vaa hy­vin Hep­re­a­lais­kir­jeen lu­vun 11 jae 1: ”Us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä.”

Myl­ly­lä roh­kai­si luot­ta­maan kai­kes­sa Ju­ma­laan Psal­min 62 mu­kaan: ”Hän yk­sin on mi­nun kal­li­o­ni, mi­nun apu­ni ja tur­va­ni: en minä hor­ju. Ju­ma­las­sa on mi­nun apu­ni ja kun­ni­a­ni. Mi­nun vä­ke­vyy­te­ni kal­lio, mi­nun tur­va­ni on Ju­ma­la.” (Ps. 62:7–8.)

Mo­nia par­hai­ta puo­lia

Ret­keä oli ve­tä­mäs­sä Heik­ki Sauk­ko Meh­tä­ky­läs­tä muu­ta­man muun ai­kui­sen kans­sa. Sauk­ko iloit­si sii­tä, mi­ten jär­jes­tys säi­lyi ja pai­kat py­syi­vät siis­ti­nä näin­kin isol­la po­ru­kal­la.

Il­ta­nuo­tio, mak­ka­ran­pais­to, il­ta­har­taus, yh­des­sä­o­lo ja rau­hal­li­nen il­ma­pii­ri nou­si­vat ret­ken par­haim­mik­si puo­lik­si nuor­ten kom­men­teis­sa. Sun­nun­tai­aa­mun sa­de­kaan ei lan­nis­ta­nut ei­kä pi­lan­nut tun­nel­maa.