JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Talvipäivillä keskustelua kipeistäkin asioista

Uutiset
14.2.2022 14.05

Juttua muokattu:

14.2. 14:22
2022021414224620220214140500

Säde Mer­ta­la ja Tuu­li Hint­sa­la

Ra­nua

Us­ko luo yh­teyt­tä, mut­ta us­ko­vais­ten­kin kes­kel­lä voi ol­la yk­si­näi­syyt­tä ja syr­jin­tää.

Ra­nu­an opis­ton tal­vi­päi­vil­lä alus­tuk­sen pi­tä­nyt Il­po Sip­po­la to­te­si, et­tä us­ko­vais­ten yh­teys on ai­na ol­lut olen­nai­nen osa kris­ti­tyn elä­mää. Vaik­ka em­me ole pan­de­mi­a­vuo­sien ai­ka­na pääs­seet to­tut­tuun ta­paan yh­del­le kool­le, olem­me saa­neet ko­kea hen­gen yh­teyt­tä.

– Kun ko­koon­tu­mi­sen ai­ka taas tu­lee, em­me saa lyö­dä lai­min seu­ra­kun­tam­me ko­kouk­sia. Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen on tär­ke­ää, sil­lä sie­lun­vi­hol­li­sen ta­voi­te oli­si, et­tem­me jak­sai­si us­koa, muis­tut­ti Sip­po­la.

Myös pa­nee­li­kes­kus­te­lu al­koi yh­tei­sen ko­koon­tu­mi­sen poh­din­nal­la. Ai­no Ris­to­lai­nen ker­toi, mi­ten hä­nel­lä oli lä­hi­seu­ro­jen puut­tu­es­sa ikä­vä tois­ten kes­kel­le lau­la­maan ja kuun­te­le­maan.

– Jos­sa­kin vai­hees­sa tuli olo, et­tä oli­si iha­na pääs­tä pit­käs­tä ai­kaa myös eh­tool­li­sel­le, Ris­to­lai­nen jat­koi.

Sy­dä­mes­tä tut­tu­ja

Sip­po­la to­te­si us­ko­vais­ten jou­kos­sa ole­van eri­lai­sia per­hei­tä. Esi­mer­kik­si kai­kil­la rip­pi­kou­luun tai opis­toon tu­le­vil­la nuo­ril­la ei ole eh­jää tai ko­ko­naan us­ko­vais­ta ko­tia.

– Kaik­ki ovat kui­ten­kin sa­ma­nar­voi­sia ja ter­ve­tul­lei­ta, hän muis­tut­ti.

Alus­tuk­sen­sa Sip­po­la poh­ja­si raa­ma­tul­li­seen avi­o­liit­to- ja per­he­kä­si­tyk­seen, jos­sa per­heen muo­dos­ta­vat isä, äi­ti ja lap­set.

– Isä on sa­nas­saan osoit­ta­nut meil­le oh­jeet ian­kaik­ki­seen elä­mään. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta äi­ti­nä oh­jaa mei­tä oi­ke­aan. Si­sa­ri­na ja vel­ji­nä olem­me tois­tem­me tu­ke­na us­ko­ne­lä­mäs­sä.

Pa­nee­lis­sa Ris­to­lai­nen ku­va­si, mi­ten puhe si­sa­ris­ta ja vel­jis­tä hiu­kan är­syt­ti hän­tä sil­loin, kun oma us­ko oli hei­koil­la ja us­ko­vais­ten jouk­koa kat­soi kuin ul­ko­puo­li­sen sil­min.

– Kes­kus­te­lun ja us­kon sel­kiy­ty­mi­sen myö­tä ym­mär­sin taas, et­tä olem­me si­sa­ria ja vel­jiä us­kon kaut­ta. Ha­lu­am­me kuu­lua tä­hän jouk­koon ja olem­me sy­dä­mes­tä tut­tu­ja.

Yh­den­ver­tai­si­na Ju­ma­lan per­hees­sä

Alus­tuk­sen mu­kaan us­ko­vai­sil­la voi ol­la ajal­li­sis­sa asi­ois­sa eri mie­li­pi­tei­tä, mut­ta us­ko ja op­pi on sama. Ju­ma­lan per­hees­sä kaik­ki ovat yh­den­ver­tai­sia ja kai­kil­la on lah­jan­sa ja teh­tä­vän­sä. Tä­män oli­vat myös pa­ne­lis­tit ko­ke­neet.

– Us­ko­vais­ten kes­ken on help­po ol­la se, mitä oi­ke­as­ti on, Mii­ka Man­ki­nen ku­va­si.

Vil­ja Kal­ta­ka­ri nos­ti esil­le, mi­ten esi­mer­kik­si eri­tyis­nuo­ret ovat sa­mal­la ta­val­la us­ko­mas­sa, vaik­ka ei­vät vält­tä­mät­tä ym­mär­rä­kään asi­oi­ta ku­ten muut.

Ris­to­lai­sen mu­kaan min­kään­lais­ta us­ko­vais­ten ydin­po­ruk­kaa ei voi­da ra­ja­ta, kos­ka em­me voi sa­noa jon­kun ole­van tois­ta enem­män tai vä­hem­män us­ko­vai­nen.

Nuo­ret kes­kus­te­li­vat sii­tä, et­tei­vät maa­il­mal­li­set ta­vat­kaan vält­tä­mät­tä ker­ro suo­raan, et­tei joku ole enää us­ko­mas­sa.

– Se voi ol­la myös avun­huu­to, et­tä aut­ta­kaa, Kal­ta­ka­ri to­te­si.

– Jos on huo­lis­saan toi­sen us­kos­ta, hän­tä ei kan­na­ta lä­hes­tyä ylem­pää vaan enem­män­kin ala­puo­lel­ta ja va­ro­vas­ti, Kas­pe­ri Sa­ra­järvi poh­ti.

Ter­veh­di ja kut­su mu­kaan

Alus­ta­jan mu­kaan myös ki­pei­tä asi­oi­ta on tär­keä kä­si­tel­lä Ju­ma­lan per­hees­sä. Sip­po­la ker­toi esi­merk­ke­jä yk­si­näi­syy­des­tä ja suo­ra­nai­ses­ta kiu­saa­mi­ses­ta us­ko­vais­ten nuor­ten jou­kos­sa.

– Pie­nes­tä kiu­sas­ta voi ke­hit­tyä val­ta­va po­ruk­ka­kiu­saa­mi­nen, jos­sa yk­si jou­tuu uh­rik­si. Meil­lä van­hem­mil­la on suu­ri vas­tuu, mi­ten kä­sit­te­lem­me täl­lais­ta. Em­me voi ohit­taa asi­aa ke­ve­äl­lä kuit­tauk­sel­la. To­te­am­me kiu­saa­mi­sen ole­van syn­tiä, joka tu­lee kor­ja­ta. Kun asia so­vi­taan evan­ke­liu­mil­la ja an­ne­taan an­teek­si, kiu­sat­tu voi al­kaa ehey­tyä.

– On­nek­si nämä ta­pauk­set kai­kes­sa ki­pey­des­sään ovat har­vi­nai­sem­pia kuin het­ket, jol­loin te nuo­ret saat­te iloi­ta yh­des­sä, to­te­si alus­ta­ja.

Eräs pa­ne­lis­ti pa­hoit­te­li, et­tä kun it­sel­lä on haus­kaa, sil­loin ei ai­na ym­mär­rä, et­tä joku voi ol­la ar­ka. Pa­ne­lis­tit miet­ti­vät­kin, mi­ten ar­ko­ja nuo­ria tu­et­tai­siin.

– On tär­keä saa­da ko­kea, et­tä on toi­vot­tu ih­mi­nen jouk­koon. Jo ter­veh­ti­mi­nen osoit­taa, et­tä huo­maa toi­sen. Toi­nen on elä­mäs­sä­si het­ken, ja se voi mer­ki­tä hä­nel­le pal­jon, Son­ja Iko­nen poh­ti.

– Jos ai­em­min on ko­ke­nut, et­tei kuu­lu jouk­koon, on tär­keä saa­da myön­tei­siä ja vah­vis­ta­via ko­ke­muk­sia, Sa­ra­jär­vi täy­den­si.