Päi­vä­mies

Ou­lu

Elä­mä­ker­ta­kir­ja piir­tää hen­ki­lö­ku­van ta­val­li­sen kris­ti­tyn elä­mäs­tä. Seu­ra­lau­lu­ää­nit­teen tee­ma tu­lee lä­hel­le ny­ky­päi­vää.

Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tys ry on jul­kais­sut kak­si uut­ta te­os­ta: elä­mä­ker­ta­kir­jan Vil­pit­tö­mäs­ti tei­dän, Pent­ti Kop­pe­roi­nen sekä seu­ra­lau­lu­ää­nit­teen Rau­ha an­na kai­kil­le.

Us­ko­mat­to­mia sat­tu­muk­sia

Uu­sien jul­kai­su­jen te­ki­jät ava­si­vat ti­lai­suu­des­sa aja­tuk­si­aan te­os­ten ja nii­den työp­ro­ses­sien ta­kaa. Eli­na Heik­ki­lä-Kop­pe­roi­nen ker­toi Vil­pit­tö­mäs­ti tei­dän, Pent­ti Kop­pe­roi­nen -kir­jan piir­tä­vän hen­ki­lö­ku­van Pen­tis­tä.

– Olem­me haas­ta­tel­leet usei­ta hen­ki­löi­tä: Pen­tin su­ku­lai­sia, opis­ke­lu­to­ve­rei­ta, työ­ka­ve­rei­ta, naa­pu­rei­ta. Lem­pe­äs­ti ker­rom­me elä­män sat­tu­muk­sis­ta, jot­ka ovat ai­ka us­ko­mat­to­mi­a­kin, mut­ta jot­ka ker­to­vat hy­vän Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta, hän ku­vai­li te­kop­ro­ses­sia.

Kir­jan toi­nen kir­joit­ta­ja, Sa­mu­el Kop­pe­roi­nen ker­toi isän­sä Pent­ti Kop­pe­roi­sen toi­mi­neen maa­lais­seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra­na, ole­van suu­ren per­heen isä ja elä­neen, ku­ten on opet­ta­nut.

– ”Ol­kaa toi­si­an­ne koh­taan ys­tä­väl­li­siä ja lem­pei­tä” (Ef. 4: 32). Nämä sa­nat tu­le­vat mie­leen, kun ajat­te­lee Pent­tiä.

SRK:n kus­tan­nus­pääl­lik­kö Ari-Pek­ka Pa­lo­la to­te­si jul­kis­ta­mis­pu­hees­saan te­ok­sen osoit­ta­van hy­vin, mi­ten kiin­nos­ta­vaa ta­val­li­sen kris­ti­tyn­kin elä­mä voi ol­la.

Pa­lo­la ku­vai­li kir­jan piir­tä­vän hen­ki­lö­ku­van li­säk­si ajan­ku­vaa suo­ma­lai­ses­ta yh­teis­kun­nas­ta ja suo­ma­lais­ten elä­mäs­tä 1930-lu­vul­ta ny­ky­päi­viin saak­ka.

– Vart­tu­neem­mat lu­ki­jat voi­vat tun­nis­taa mo­nia kir­jas­sa ker­rot­tu­ja ta­pah­tu­mia ja sa­mais­tua nii­hin. Nuo­rem­mil­le teos tar­jo­aa kur­kis­tu­sik­ku­nan lä­hi­men­nei­syy­teen.

Rau­haa huo­ku­vaa mu­siik­kia

– Tou­ko­kuus­sa 2023 ää­ni­tet­tiin Kau­ha­van Su­vi­seu­ro­ja edel­tä­nyt kirk­ko­lau­lu­ti­lai­suus La­pu­an tuo­mi­o­kir­kos­sa. Ti­lai­suu­den tee­ma­na oli ru­kous ja rau­ha, ava­si Pa­lo­la Rau­ha an­na kai­kil­le -seu­ra­lau­lu­ää­nit­teen taus­taa.

Ää­nit­teen suun­nit­te­lus­ta ja lau­lu­ti­lai­suu­den sä­es­tyk­ses­tä vas­tan­nut Maa­rit Ho­si­o­na­ho ker­toi pu­hees­saan kirk­ko­lau­lu­ti­lai­suu­des­ta jää­neen pääl­lim­mäi­se­nä mie­leen se, kuin­ka Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä vas­tuus­sa ole­vat ha­lu­si­vat tul­la kir­kon täy­del­tä lau­la­maan vir­siä ja Sii­o­nin lau­lu­ja, vaik­ka tou­ko­kuun lo­pul­la mo­net vas­tuut ja kii­reet pai­noi­vat­kin pääl­le.

Ho­si­o­na­ho ku­vai­li ää­nit­teen tee­man tun­tu­van suu­rel­ta joh­da­tuk­sel­ta. Hä­nen toi­veen­sa oli, et­tä ää­ni­te voi­si huo­kua rau­haa kaik­ki­al­le, mis­sä sitä kuun­nel­laan.

– Juu­ri nyt maa­il­ma tar­vit­see ru­kous­ta rau­han puo­les­ta enem­män kuin kos­kaan mei­dän eli­nai­ka­nam­me. Maa­il­man­rau­han li­säk­si ää­nit­teen lau­luis­sa ru­koi­lem­me rau­haa ko­tei­him­me, yh­tei­söi­him­me ja sy­dä­miim­me.