J. L. Ru­ne­ber­gin päi­vää vie­te­tään tä­nään. Kuka oli Ru­ne­berg, ja mi­ten hä­nen pe­rin­tön­sä nä­kyy nyky-Suo­mes­sa?

Suo­men kan­sal­lis­ru­noi­li­ja­na pi­det­ty J. L. Ru­ne­berg loi yh­des­sä ai­ka­lai­sen­sa Eli­as Lön­n­ro­tin kans­sa mer­kit­tä­vän poh­jan suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ril­le ja kir­jal­li­suu­del­le, joka var­sin­kin al­kuun oli hy­vin kris­til­lis-isän­maal­lis­ta.

Ru­ne­berg oli pait­si ru­noi­li­ja ja opet­ta­ja, myös toi­mit­ta­ja, kir­jal­li­suu­den pro­fes­so­ri ja pap­pi, joka on kir­joit­ta­nut ny­kyi­seen vir­si­kir­jaam­me 16 virt­tä. Hä­nen ky­näs­tään ovat esi­mer­kik­si vir­ret Käy köy­hään sy­dä­mee­ni (Vk. 124), Mä sil­mät luon ylös tai­vaa­seen (Vk. 490), On meil­lä aar­re ver­ra­ton (Vk. 183) ja Sun kä­tes, Her­ra, voi­mak­kaan (Vk. 577).

Maam­me-lau­lun, jon­ka kah­des­ta sä­keis­tös­tä tuli myö­hem­min Paa­vo Ca­jan­de­rin suo­men­ta­ma­na ja Pa­ciuk­sen sä­vel­tä­mä­nä kan­sal­lis­lau­lum­me, Ru­ne­berg jul­kai­si Vän­rik­ki Stoo­lin ta­ri­noi­den al­ku­ru­no­na. Hän tar­koit­ti sen jo sil­loin kan­sal­lis­lau­luk­si.

Lue 31.1. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä kah­den ru­noi­li­jan, Teu­vo Ahon ja Nii­lo Rau­ha­lan, aja­tuk­sia J. L. Ru­ne­ber­gin ru­nou­des­ta.