Jo­en­suun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le ko­koon­tui hel­mi­kui­se­na sun­nun­tai­na sa­lin täy­del­tä mo­ne­ni­käi­siä ih­mi­siä kuun­te­le­maan Erk­ki Pi­rin lu­en­toa Raa­ma­tun en­ke­leis­tä.

Har­va voi ker­toa näh­neen­sä en­ke­lin, ei­kä en­ke­lin näh­nyt vält­tä­mät­tä puhu ko­ke­muk­ses­taan. Piri se­lit­tää, et­tä kyse on tuon­puo­lei­ses­ta il­mi­ös­tä, jos­ta pu­hu­mi­nen voi kum­mas­tut­taa. Kui­ten­kin ih­mi­set ym­pä­ri maa­il­maa ovat näh­neet en­ke­lei­tä, ja läpi Raa­ma­tun kul­kee vah­va to­dis­tus sii­tä, et­tä en­ke­lei­tä on ole­mas­sa. En­ke­li voi il­mes­tyä ke­nel­le ta­han­sa, mis­sä ta­han­sa ja mil­loin ta­han­sa.

Piri ker­too esi­merk­ke­jä Raa­ma­tun en­ke­leis­tä ja hei­dän il­mes­ty­mi­sis­tään. En­ke­lit ovat nä­ky­mät­tö­miä, mut­ta voi­vat ot­taa myös ih­mi­sen muo­don. Var­sin­kin van­has­sa tes­ta­men­tis­sa en­ke­lit ovat hy­vin in­hi­mil­li­siä. Esi­mer­kik­si 1. Moo­sek­sen kir­jas­sa Her­ra tu­lee Ab­ra­ha­min ja Saa­ran luo kol­men mie­hen muo­dos­sa ker­to­maan, et­tä Saa­ra syn­nyt­tää vuo­den ku­lut­tua po­jan. (1. Moos. 18:1–2.)

Uu­den tes­ta­men­tin puo­lel­la en­ke­lit ku­va­taan usein kirk­kaa­na va­lo­na, jota saa­te­taan säi­käh­tää. En­ke­lin en­sim­mäi­set sa­nat ovat­kin usein: ”älä pel­kää”. Esi­mer­kik­si Luuk­kaan evan­ke­liu­min 1. lu­vus­sa en­ke­li Gab­riel il­mes­tyy Sa­ka­ri­aal­le il­moit­ta­maan, et­tä hän ja hä­nen vai­mon­sa Eli­sa­bet saa­vat lap­sen. Myö­hem­min sama en­ke­li ker­too vas­taa­van uu­ti­sen myös Ma­ri­al­le. Nämä ta­pah­tu­mat joh­dat­ta­vat koh­ti jou­lu­yön ih­met­tä. Jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le il­mes­ty­vä en­ke­li lie­nee yk­si Raa­ma­tun tun­ne­tuim­mis­ta en­ke­leis­tä.

Ju­ma­lan hy­vien en­ke­lei­den li­säk­si Raa­ma­tus­sa mai­ni­taan myös lan­gen­neet en­ke­lit. Piri ker­too, mi­ten tai­vaas­sa syt­tyi sota hy­vän ja pa­han vä­lil­lä. Pa­ho­lai­nen nou­si en­ke­lei­neen Ju­ma­laa vas­taan, mut­ta hä­vi­si jouk­koi­neen tais­te­lun, ja hei­dät syös­tiin alas tai­vaas­ta. (Ilm. 12:7–8.) Tämä pi­mey­den en­ke­li jouk­koi­neen on yh­tä tot­ta kuin Ju­ma­la ja hä­nen hy­vät en­ke­lin­sä, ja mo­lem­mat voi­mat te­ke­vät työ­tään maan pääl­lä.

Piri ker­too, et­tä hep­re­a­lais­kir­jees­sä pu­hu­taan Ju­ma­lan po­jan ja en­ke­lei­den suh­tees­ta. Kir­jeen mu­kaan Ju­ma­lan poi­ka on en­ke­lei­tä suu­rem­pi. ”Ei Ju­ma­la ole yh­del­le­kään en­ke­lil­le mil­loin­kaan sa­no­nut: - Sinä olet mi­nun poi­ka­ni, tänä päi­vä­nä minä si­nut syn­ny­tin.” (Hepr. 1:5.) En­ke­lit ovat pal­ve­luk­seen lä­he­tet­ty­jä Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jia. Us­kon koh­de on Jee­sus. En­ke­lit kuu­lu­vat kui­ten­kin us­ko­ne­lä­mään, ja sa­no­ma en­ke­leis­tä on tar­koi­tet­tu kai­ke­ni­käi­sil­le.

Teks­ti ja kuva: Ee­va Es­ko­la