Sis­ko Kor­te­nie­mi

Puo­lan­ka

Men­nei­den muis­te­le­mi­nen ja yh­des­sä lau­la­mi­nen tuo­vat voi­maa ar­keen. Puo­lan­ka­lai­set ko­koon­tui­vat lau­lu­seu­roi­hin.

On per­jan­tai-il­ta. Läm­pi­män ke­sän jäl­keen ovat syk­syn mer­kit il­mas­sa. Tuu­li pyö­rit­tää kel­tai­sia koi­vun­leh­tiä as­fal­til­la, tun­tuu vii­le­äl­tä. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen si­säl­lä on kui­ten­kin läm­min­tä. Pu­heen­so­ri­na täyt­tää kah­vi­on, kah­vi­ku­pin ää­res­sä vaih­de­taan kuu­lu­mi­sia. Odo­tet­tuun ta­pah­tu­maan, lau­lu­seu­roi­hin, on ko­koon­tu­nut pie­ni jouk­ko puo­lan­ka­lai­sia. On ilo lau­laa yh­des­sä, ta­va­ta ys­tä­viä ja huo­kais­ta ar­jen kii­reen kes­kel­lä.

Lau­la­jais­ten pe­rin­tö

Lau­lu­seu­ro­jen jär­jes­tä­mis­vuo­ros­sa ovat Tuu­lik­ki ja Mik­ko Moi­la­nen. En­ti­seen ai­kaan var­si­nai­sia seu­ro­ja oli har­voin. Mat­kat oli­vat pit­kiä ja pu­hu­ji­a­kin vä­hem­män. Sik­si py­häin ai­kaan ko­koon­nut­tiin lau­lu­seu­roi­hin ta­loi­hin. Seu­ro­ja pi­det­tiin muun mu­as­sa Ko­vis­tos­sa, Nis­kas­sa, Puis­to­las­sa, Hal­lis­sa ja Taik­ko­las­sa.

– Au­hol­la asu­nut El­sa-täti ker­toi lau­la­jais­ten ol­leen ko­ti­seu­ro­ja. Kah­via tar­jot­tiin, yh­des­sä lau­let­tiin ja sa­mal­la ky­läil­tiin. Ne oli­vat läm­min­hen­ki­siä ta­pah­tu­mia, Tuu­lik­ki Moi­la­nen muis­te­lee.

Kir­kon­ky­läl­lä lau­lu­seu­rois­sa toi­mi seu­ra­kant­to­ri­na kou­lun opet­ta­ja.

– Muis­tan lau­lu­seu­rat yli 90-vuo­ti­aan Jaak­ko Kos­ke­lon ja hä­nen tyt­tä­ren­sä ko­dis­ta, jat­kaa Moi­la­nen.

Pu­hut­te­le­via ta­pah­tu­mia

Hil­ma Kan­ni­ai­sel­la on myös muis­to­ja lap­suu­den lau­lu­seu­rois­ta Au­hon ky­läl­tä.

– Ala­kou­lui­käi­se­nä, al­le 10-vuo­ti­aa­na, me­nim­me äi­din ja isän kans­sa he­vos­reel­lä lau­lu­seu­roi­hin. Seu­ra­ta­lon pi­hal­la saat­toi ol­la usei­ta he­vo­sia. Ke­säl­lä tul­tiin myös pol­ku­pyö­räl­lä. Jos­kus me­nim­me seu­roi­hin luis­te­le­mal­la Au­ho­jär­ven yli He­li­nä-ka­ve­rin kans­sa. Pirt­ti täyt­tyi lau­lu­seu­ra­vie­rais­ta, tun­nel­ma oli ko­toi­sa, kah­vit tar­jot­tiin, saat­toi ol­la ar­vot­ta­vaa­kin.

Sii­o­nin lau­lu­ja lau­let­tiin ul­ko­muis­tis­ta, vaik­ka kir­jo­ja­kin jo tuol­loin oli. Esi­lau­la­ji­na toi­mi­vat Hil­ma Kan­ni­ai­sen äi­ti Hil­da La­pin­lam­pi ja Nis­kan Lyy­ti-emän­tä. Pors­tu­as­sa ja ve­ran­nal­la oli usein ky­län epä­us­koi­sia nuo­ria mie­hiä. He­kin tu­li­vat seu­roi­hin, eh­kä lau­loi­vat­kin mu­ka­na ja kä­vi­vät kah­vil­la.

– Lau­lu­seu­rat ovat pu­hu­tel­leet mo­nia us­ko­vais­ten ko­tien nuo­ria, to­te­aa Kan­ni­ai­nen.

Lau­lu kuin pie­ni saar­na

Kah­vin jäl­keen ko­koon­nu­taan kant­to­ri Sau­li Vai­ti­nie­men joh­dol­la lau­la­maan.

Yh­teis­lau­lu on voi­mal­lis­ta. ”Puo­lan­gal­la kyl­lä osa­taan lau­laa”, ovat to­den­neet mo­net seu­rois­sa vie­rail­leet. Vai­ti­nie­mi on myös sa­maa miel­tä.

– Tääl­lä on hyvä akus­tiik­ka ja in­nok­kai­ta lau­la­jia.

Nyt kant­to­ri on va­lin­nut val­miik­si osan lau­luis­ta lap­sil­le ja osan van­hem­mal­le vä­el­le. Seu­ra­vä­en toi­vo­mat Sii­o­nin lau­lut ja vir­ret va­li­koi­tu­vat kirk­ko­vuo­den ja oman elä­män­ti­lan­teen mu­kaan.

Yh­des­sä lau­le­taan: ”Hän saa­puu koh­ta, Jee­sus, niin mik­si sai­si­kaan miel­täm­me huo­let pai­naa ja maa­han ma­sen­taa? Ja mik­si ar­jen mur­heet täyt­täi­si mie­lem­me, kun ko­tim­me on tai­vas ja Kris­tus aar­teem­me?” (SL 53:2.) Sa­maa Sii­o­nin lau­lua ovat myös ai­em­mat su­ku­pol­vet lau­la­neet. Se on loh­dut­ta­nut hei­tä, an­ta­nut iloa ja voi­maa. Se on kuin pie­ni saar­na.

En­nen ko­tiin­läh­töä väki yh­tyy vie­lä il­ta­vir­teen: ”Oi Her­ra, luok­sein jää, jo il­ta on, ja ka­don­nut on valo au­rin­gon. Ken muu mua mur­heis­sa­ni loh­dut­tais, kelt’ tur­van hä­däs­sän­sä sie­lu sais.” (VK 555:1.)