Li­min­ka

Meri Ala­ran­ta-Sauk­ko

Li­min­gas­sa teh­tiin erään­lais­ta his­to­ri­aa, kun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä jär­jes­tet­tiin mar­ras­kuus­sa en­sim­mäis­tä ker­taa las­ten ja nuor­ten omat myy­jäi­set.

Idea eri­tyi­ses­tä myy­jäis­ta­pah­tu­mas­ta syn­tyi vii­me ke­vää­nä Ra­nu­an opis­tol­la jär­jes­te­tys­sä poh­jois­ten alu­ei­den yh­teis­työ­se­mi­naa­ris­sa.

– SRK:n ta­hol­ta il­mais­tiin huo­li sii­tä, et­tä lap­set ja nuo­ret jää­vät ny­ky­ään hel­pos­ti ul­ko­puo­lel­le rau­ha­nyh­dis­tys­ten tal­koo­vuo­rois­ta. Sii­nä tuli mie­leen, et­tä jär­jes­te­tään täl­lai­set myy­jäi­set. Ker­roin sa­man tien ide­as­ta vie­res­sä is­tu­neel­le Sari Kur­til­le, joka in­nos­tui myös, Ul­la Kal­li­o­kos­ki ker­too.

Näin alet­tiin suun­ni­tel­la myy­jäi­siä, jois­sa lap­set ja nuo­ret ovat työn­tou­hus­sa joka sek­to­ril­la. Ai­kui­sia oli toki mu­ka­na aut­ta­mas­sa, mut­ta ”nuo­ri­so-osas­to” huo­leh­ti myy­jäi­sis­sä kai­kes­ta suun­nit­te­lus­ta to­teu­tuk­seen. Etu­kä­teen ko­koon­nut­tiin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le val­mis­te­le­maan myy­jäi­siä: lei­po­maan, pus­sit­ta­maan kark­ke­ja ja pop­cor­ne­ja, as­kar­te­le­maan sekä har­joit­te­le­maan myy­jäis­ten lau­lu­het­ken oh­jel­mis­toa.

Nä­kö­a­la avau­tui hy­tis­tä

Myy­jäis­päi­vä­nä toi­mi­ta­lol­la kävi mel­koi­nen vils­ke. Yh­teen nurk­kaan vi­ri­tel­tiin hat­ta­ra­ko­net­ta, toi­seen on­gin­ta­pis­tet­tä, pu­hu­ja­ko­rok­keen vie­reen nos­tet­tiin ve­si­saa­vi ko­li­kol­la täh­tää­mis­tä var­ten, ker­ho­huo­nee­seen val­mis­tel­tiin pai­kat kort­tien as­kar­te­li­joil­le ja pi­pa­rei­den ko­ris­te­li­joil­le.

Keit­ti­ös­tä huo­kui her­kul­li­nen ma­ka­ro­ni­laa­ti­kon ja voh­ve­lei­den tuok­su. Pi­hal­la oli mak­ka­ran­pais­to­paik­ka. Sin­ne saa­tiin myös nos­tu­ri, jos­ta myy­jäis­vie­raat pää­si­vät kat­se­le­maan tie­noo­ta lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä. Tuo­tiin­pa uu­deh­kon ko­dan vie­reen myös ihan oi­kea kai­vin­ko­ne, jota myy­jäis­vie­raat pää­si­si­vät päi­vän mit­taan tes­tai­le­maan.

Joka puo­lel­la – si­säl­lä ja ul­ko­na – hää­ri pie­niä ja vä­hän isom­pia ih­mi­siä yh­tei­ses­sä työs­sä. Se oli kau­nis näky.

Lap­set ovat esi­ku­va­na

– Tie­tys­ti täl­lai­nen vaa­tii ai­kui­sil­ta or­ga­ni­soin­tia, mut­ta lap­set ja nuo­ret pys­ty­vät mi­hin ta­han­sa. Oli lii­kut­ta­vaa, mi­ten oma-aloit­tei­ses­ti he tart­tui­vat teh­tä­viin, yh­te­nä puu­ha­nai­se­na toi­mi­nut Mari Nie­me­lä ker­toi.

Myy­jäi­sis­sä lap­set ja nuo­ret toi­mi­vat kuu­lut­ta­ja­na, sä­es­tä­ji­nä, esi­lau­la­ji­na, keit­ti­ö­työn­te­ki­jöi­nä ja kas­sa­hen­ki­löi­nä sekä eri ak­ti­vi­teet­ti­pis­tei­den ve­tä­ji­nä. Jopa har­tau­des­sa oli avus­ta­ja­na ne­los­luok­ka­lai­nen Lou­na Lou­hi­sal­mi, joka luki Raa­ma­tus­ta teks­tin isän­sä Jaak­ko Lou­hi­sal­men har­taus­pu­het­ta var­ten.

Har­taus­het­kes­sä saim­me kuul­la, mi­ten Jee­sus ot­ti sy­liin­sä lap­sia ja siu­na­si hei­tä, vaik­ka ope­tus­lap­set oli­si­vat mie­luum­min hä­tis­tel­leet nämä pois häi­rit­se­mäs­tä Elä­män Her­raa. Jee­sus muis­tut­ti ope­tus­lap­sil­leen, et­tä vain lap­sen­kal­tai­set pää­se­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

– Tämä on mei­dän­kin tär­ke­ää pi­tää mie­les­sä. Lap­set ovat esi­ku­va­na meil­le kai­kil­le, Lou­hi­sal­mi to­te­si.

Yh­des­sä te­ke­mi­nen in­nos­ti

In­nos­tu­nut tun­nel­ma ja yh­des­sä te­ke­mi­sen mei­nin­ki oli­vat kä­sin­kos­ke­tel­ta­via koko päi­vän ajan. Ta­va­ra teki kaup­pan­sa ja toi­mi­pis­teil­lä kävi ta­sai­nen ku­hi­na.

Lo­puk­si ko­koon­nut­tiin vie­lä lau­lu­het­keen, joka ete­ni Mari Nie­me­län kir­joit­ta­man Virp­pu­lan Kyyh­ky­pe­räl­le muut­ta­nees­ta uu­des­ta per­hees­tä ker­to­van ta­ri­nan kul­jet­ta­ma­na.

Tyt­tö­jen ja poi­kien lau­lu­ryh­mät joh­ti­vat yh­teis­tä lau­lua kos­ket­ta­vas­ti. Sa­moin nuo­ret pi­a­nis­tit pis­ti­vät pa­ras­taan. Nä­kyi konk­reet­ti­ses­ti, mi­ten mo­nen­lai­sia lah­jo­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on nuo­ris­sa­kin su­ku­pol­vis­sa. Ne kan­nat­taa val­jas­taa yh­tei­sek­si hy­väk­si.

Lue en­si vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä myös, mi­ten lä­hes 80 vuot­ta Sii­o­nin työs­sä mu­ka­na ol­lut myy­jäis­vie­ras koki ta­pah­tu­man.