Anna-Leena Saukko
Anna-Leena Saukko
Matias Muhola
Jumala on antanut jokaiselle juuri sopivat lahjat ja riittävän viisauden käyttää niitä oman uskon ja seurakunnan rakennukseksi.
Sunnuntain evankeliumitekstin vertaus on viimeisestä tuomiosta. Isäntä on Jumala ja palvelijat ovat ihmisiä, joille Jumala on antanut uskon sekä henkilökohtaiset, erilaiset lahjat. Näitä lahjoja kuvataan talentteina.
Teksti valottaa osaltaan uskon ja tekojen suhdetta. On tärkeää kirkastaa näiden ero: Usko saadaan yksin armosta, lahjana, Kristuksen sovitustyön tähden (Room. 3:28). Kukaan ei pääse taivaaseen omien tekojen ansiosta, vaan elävän uskon kautta. Jumala vaikuttaa Hengen hedelmät, eli teot, jotka ovat kiinteä seuraus uskosta. Kuten Paavali toteaa: usko ilman tekoja on kuollutta uskoa (Jaak. 2:17).
Teot eivät ole täydellisiä
Vaikka sydämellä olisi elävä usko, teot eivät tässä maailmassa ole koskaan täydellisesti Jumalan sanan mukaisia. Kuten Paavali totesi: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. – – Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.” (Room. 7:19, 21.) Erehtyvälle syntiselle kuuluu aina Jumalan valtakunnasta synninpäästön sanat. Rippi on ihana armolahja, joka antaa voimaa uskon tielle sekä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Valvominen on toimimista
Valvominen on keskeinen käsite uskon elämässä. Se ei ole passiivista paikallaan oloa, vaan kehotus valvomiseen liittyy aktiiviseen toimintaan, eli niiden lahjojen käyttämiseen, joita Jumala on meille antanut. Hän varustaa meidät erilaisilla lahjoilla sen mukaan kuin hyväksi näkee. Toisille on annettu viisi talenttia, toisille kaksi talenttia. He eivät tee työtään Jumalan valtakunnassa määrällisesti yhtä paljon, vaan omille lahjoilleen uskollisina.
Teksti myös muistuttaa tärkeästä asiasta: työ ei ole meidän työtämme, vaan Jumalan työtä, hänen lahjojensa jakamista. Jumalan lapsi toimii sydämen halusta, rakkaudesta. Yksikään Jumalan lapsi ei oleta saavansa pelastusta tekojen kautta. Kuten evankelista Matteus toteaa myöhemmin: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?’” (Matt. 25:37.)
Millaisena näen Jumalan?
Palvelija, joka pelkäsi, ei lopulta tuntenut lainkaan Herraansa. Jumala näyttäytyi hänelle ankarana ja pelottavana tuomarina. Jumala näyttäytyy juuri tällaisena ihmiselle, joka luulee kelpaavansa Jumalalle omien hyvien tekojen vuoksi.
Palvelija ei myöskään pitänyt saamaansa lahjaa arvokkaana. Hän piilotti lahjansa sen sijaan, että olisi pitänyt sitä arvossa ja käytössä. Tänäkin päivänä on ihmisiä, jotka tietävät, mistä elävä usko löytyy, mutta eivät pidä sitä ajankohtaisena asiana omassa elämässä.
Evankelimitekstin kohta saattaa toisaalta aiheuttaa hädän jopa uskovaiselle. Kelpaanko minä Jumalalle? Olenko käyttänyt talenttiani? Jeesus muistuttaa toisaalla, ettei usko löydy ihmisestä itsestä (Luuk. 17:1–6).
Tämä on lohdullinen muistutus meille: Jumala on antanut jokaiselle juuri sopivat lahjat. Hän antaa myös riittävän viisauden käyttää niitä seurakuntansa rakennukseksi (1. Kor. 14:12) ja voimat jokaiseen päivään säilyä Jumalan lapsena. Ja kun toimii väärin, armo ohjaa pyytämään syntejä anteeksi. Näin Jumala itse puhdistaa oksat, Jumalan lapset, syntikuormasta, jotta he jakaisivat entistä enemmän Jumalan lahjoja. (Joh. 15:1–17.) Jumala ei ole armoton tuomari, vaan rakas Isä, joka hoitaa, pitää huolen ja kutsuu eksyneitä takaisin.
Evankeliumiteksti Matt. 25:14–30
Raamattu 1992: ”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. ”Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. ”Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ ”Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ ”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys