Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Päivän evankeliumi kuvaa tapahtumaa, jossa Jeesus saapui viimeisen kerran Jerusalemiin. Lähestyessään kaupunkia hän puhkesi itkuun. Hän ei itkenyt sitä, mikä häntä itseään oli pian kohtaava, vaan murehti kaupungin tulevaa kohtaloa.
Jeesuksen itkun syynä oli Jerusalemin asukkaiden kovakorvaisuus. He eivät tahtoneet kuulla Jumalan kutsua eivätkä ymmärtäneet todellista turvaansa. Sokeudessaan Jerusalem hylkäsi Kuninkaansa eikä siksi voinut välttää tulevaa hävitystä ja tuhoa.
Kutsun hylkääminen
Jumalan kutsun hylkääminen on kohtalokasta. Jeesuksen ennustus tarkoitti turmion päivää etsikkoajan torjuneelle kaupungille. Profetia oli vavahduttava kuvaus kaupunkia kohtaavasta tuhosta. Ennustus kävi toteen noin 40 vuoden kuluttua, vuonna 70 jKr., kun roomalainen legioona valloitti Jerusalemin Tituksen, keisari Vespasianuksen pojan, johdolla. Ensin sen ympärille rakennettiin kivinen muuri. Piiritetystä kaupungista kukaan ei voinut paeta, sen asukkaita ei voitu huoltaa ja lopulta nälkä nujersi viimeisetkin puolustajat.
Jerusalemin valtauksen yhteydessä tuhoutui myös kaupungin kuuluisa temppeli. Järkyttävän kohtalon syynä oli etsikkoajan hylkääminen: ”He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi, sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi” (Luuk. 19:44).
Jeesuksen sanoma on vakava ja voimakkaasti puhutteleva. Jumalan kutsun hylkääminen johtaa onnettomuuteen. Ihminen ei voi itse määrätä tai valita aikaa Jumalan kutsun vastaanottamiselle. Heprealaiskirjeessä muistutetaan etsikon päivästä: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa” (Hepr. 3:7–8). Jumala kutsuu ihmistä usein nuoruuden aikana. Saarnaajan kirjassa on kehotus: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä” (Saarn. 12:1).
Merkki, jota vastaan sanotaan
Luukas kertoo Jeesuksen dramaattisesta toiminnasta hänen tullessaan Jerusalemin temppeliin. Sen esipihalla tapahtui pyhäkön arvoa alentavaa uhrieläinten kaupittelua ja siihen liittyvää rahanvaihtoa temppelipapiston välittämättä asiasta. Jeesus puuttui tähän levottomaan markkinahumuun voimallisesti. Hän alkoi ajaa kaupittelijoita ja ostajia ulos ja nuhteli heitä kovin sanoin.
Jeesus muistutti pyhäkön arvosta ja sen varsinaisesta merkityksestä: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone, mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan” (Luuk. 19:46). Jeesus halusi näin puhdistaa temppelin ja palauttaa sen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Jumalanpalvelukseen osallistuville tärkeintä on oikea Herran pelko ja sydämen rukouksen kautta yhteys häneen.
Jeesuksen oma toiminta temppelissä oli sopusoinnussa sen pyhän tarkoituksen kanssa. Hän opetti siellä joka päivä. Kuulijoiden joukossa oli niitä, jotka tahtoivat kuunnella Jumalan valtakunnan lähestymistä ja evankeliumin ilosanomaa. Ylipapit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat sen sijaan miettivät, miten saisivat Jeesuksen surmatuksi. Hurskaan Simeonin ennustus, jonka hän noin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin oli samassa temppelissä lausunut, oli toteutumassa: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi; monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hän on oleva myös merkki, jota vastaan sanotaan.” (Luuk. 2:34.)
Pentti Saulion teksti on julkaistu aiemmin SRK:n kirjassa Evankeliumipostilla 1, Ensimmäinen vuosikerta, 2012 (toim. Juhani Alaranta).
Evankeliumi: Luuk. 19:41–48
Raamattu 1992: Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Biblia: Ja kuin hän lähemmä tuli, katsoi hän kaupungin päälle, itki häntä, ja sanoi: jos sinäkin tietäisit, niin sinä ajattelisit tosin tällä sinun ajallas, mitä sinun rauhaas sopis. Mutta nyt ovat ne kätketyt sinun silmäis edestä. Sillä ne päivät pitää tuleman sinun ylitses, että sinun vihollises skantsaavat sinun, ja ympäri piirittävät sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta, ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettet etsikkos aikaa tuntenut.
Ja hän meni sisälle templiin, rupesi ajamaan siitä ulos ostajia ja myyjiä, sanoen heille: kirjoitettu on: minun huoneeni on rukoushuone; mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
Ja hän opetti joka päivä templissä, mutta pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsivät häntä surmataksensa, ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän; sillä kaikki kansa riippui hänessä, ja kuulivat häntä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys