Salla Pätsi
Kummitätini, Paula Helka Saukkonen, tykkää talvesta ja pimeästä. Hän kokee, että oma elämä on elettävä, olivatpa säät minkälaisia tahansa. Mieluummin valoisalla asenteella.
– Luminen maisema on kaunis. Parasta on aurinkoinen pakkasilma, jolloin lumi kimaltaa ja voi erottaa jopa yksittäisiä lumikiteitä. Sydäntalvella luonto lepää. Jotain samaa koen itsekin – on aikaa kuunnella itseään, hän miettii.
– Kesä- ja syystöiden jälkeen on mukava sytyttää kynttilöitä ja lukea vaikka hyvää kirjaa. Tykkään lumettomasta syksystä, siitä ettei liukkaita kelejä tulisikaan!
Joensuun tienoilla valoisa aika on talvella lyhyt, mutta nyt eläkkeellä ollessaan Saukkonen nauttii, kun hänellä on mahdollisuus ulkoilla myös päiväsaikaan. Pimeinä, pilvettöminä iltoina saa ihailla tähtikirkasta taivasta.
Marraskuussa hän kertoo ajatustensa suuntautuvan jo tulevaan jouluun, ja joulukuu hurahtaakin juhlaa valmistellessa.
– Jouluksi toivon ehdottomasti lunta, valkoista joulua! Ja sitten tammikuussa on ilo seurata päivän pitenemistä vähän kerrassaan, hän summaa.
Varsinaista Lapin kaamosta Saukkonen ei ole koskaan vielä kokenut, mutta etelässä hän kertoo talvisaikaan käyneensä useita kertoja.
– Mielestäni Suomen neljä vuodenaikaa on rikkaus! Jokaisessa on oma kauneutensa ja hyvät puolensa.
Saukkonen kertoo tykkäävänsä liikunnasta ja ulkoilevansa päivittäin. Hän pääsee aivan kotinsa nurkalta helposti hiihtoladulle. Joskus hän pakkaa sukset autoon ja hiihtelee vaihtelun vuoksi eri laduilla.
Ja viimeistään maaliskuussa, kun on yleensä parhaat jäähiihtokelit, Saukkonen suuntaa siskojensa kanssa eväsretkelle Harinjärven mökille ja Kuorinkajärvelle.
– Olen sitä mieltä, että ulkoilu säällä kuin säällä on vain pukeutumiskysymys! Myös avantouintia olen harrastanut jo vuosikymmeniä. Ja pari kertaa viikossa käyn ohjatussa jumpassa. Nyt on mahdollisuus myös aamujumppaan, hän iloitsee.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys