Itselle sopivaa alaa on lähdettävä jostakin kokeilemaan. Suuntaa voi muuttaa myöhemmin, ajattelevat Jenni Rantala (vas.) ja Ira Koivisto.
Linnea Korhonen
Itselle sopivaa alaa on lähdettävä jostakin kokeilemaan. Suuntaa voi muuttaa myöhemmin, ajattelevat Jenni Rantala (vas.) ja Ira Koivisto.
Linnea Korhonen
Ritva Nauha
Tämän vuoden abiturienteilla ammatinvalinta pyörii jo mielessä.
– Suunnitelmat eivät ole vielä täysin selvät. Tällä hetkellä minua kiinnostaa esimerkiksi farmasia, kertoo ylivieskalainen Jenni Rantala, joka valmistuu lukiosta ensi joulukuussa.
– Yläkoulun opinto-ohjaaja kannusti minua valitsemaan luonnontiedeaineita lukioon, ja nyt ne ovatkin alkaneet kiinnostaa enemmän. Tuntuu luontevalta hakea opiskelemaan alaa, jossa niitä tarvitaan.
Perholaiselle Ira Koivistolle yhteishaku on juuri nyt ajankohtainen asia.
– Koen, että siihen liittyy paljon paineita esimerkiksi siitä, pääseekö haluamaansa kouluun ja toisaalta myös tietynlaista häpeää, jos ei pääsekään.
Hän kertoo kiinnostuvansa helposti monista asioista, ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan, ja siksi ammatinvalinta tuntuu toisaalta vaikealta.
– Koulumaailma on kiinnostanut ja tuntunut tutulta. Työ koulussa voisi sopia minulle, siellä vaikkapa opinto-ohjaajan tai erityisopettajan ammatti, Koivisto pohtii.
– Koen, että omat vahvuudet ja taipumukset ovat selkiytyneet lukiossa ja sitä ennen jo opistovuoden aikana.
Tulevan ammatin miettiminen tuntuu isolta päätökseltä ja on useita ammatteja, jotka tyttöjä kiinnostavat. Samalla kumpikin toteaa, että aina voi vaihtaa alaa, jos aloitetut opinnot eivät tunnukaan omilta.
– Aluksi ajattelin haluavani sellaiselle paikkakunnalle, jossa tietäisin varmasti olevan kavereita. Kun mietin asiaa enemmän, alkoi tuntua kivalta myös se ajatus, että haastaisin itseäni ja hakisinkin jonnekin ihan yksin, Koivisto puntaroi.
–Toisaalta hakupaikan valintaan vaikuttaa paljon se, että joitakin aloja voi opiskella vain joillakin paikkakunnilla.
Rantalan mielestä olisi kiva, jos opiskelukaupungissa olisi ennestään tuttuja kavereita.
– Ne eivät kuitenkaan ole kynnyskysymys opiskelukaupungin valinnassa. Pidän tärkeänä kulkuyhteyksiä muualle Suomeen. Olisi hyvä, jos opiskelukaupungista pääsisi junalla kotikaupunkiini Ylivieskaan.
– Lukion loppumiseen liittyy paljon epävarmuutta, sillä samalla tasainen lukioarki loppuu ja yhtäkkiä pitäisikin löytää elämälle jokin suunta, Jenni Rantala miettii.
– Luottamus Jumalan johdatukseen kuitenkin vähentää yhteishakuun ja tulevaisuuteen liittyviä paineita. Voin ajatella, että lopulta pääsen opiskelemaan sitä alaa, joka minulle on tarkoitettu.
Myös Ira Koivisto ajattelee, että saa turvallisella mielellä hakea kouluihin ja luottaa siihen, että Taivaan Isällä on hänenkin elämälleen jokin suunnitelma.
– Tuntuu turvalliselta, että vaikka muuttaisinkin aivan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, josta en tuntisi valmiiksi ketään, voin aina mennä rauhanyhdistykselle, josta voi saada uusia ystäviä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys