Teksti: Sirkka Lehto Kuvat: Linnea Linnanmäki
Janakkalan Harvialassa asuva 58-vuotias Elina Kiviniemi on uuden edessä, sillä hän opettelee asumaan yksin. Hänen puolisonsa Ismo sai taivaskutsun viime syksynä.
– Kaikista mahdollisista syöpähoidoista huolimatta Ismon elämä tuli täyteen. 61 täydellistä vuotta, Taivaan Isä näki hyväksi tämän mittaisen elämän, Kiviniemi toteaa.
Katse on eteenpäin
Ennen Ismon sairastamista ja kuolemaa myös Elina sairasti oman syöpänsä.
– Taivaan Isä on koetellut meitä monilla vakavilla sairauksilla ja erilaisilla elämänvaiheilla. Nämä vaiheet ovat kuuluneet elämäämme, vaikka inhimillisesti olisimme halunneet kivuttomampaa arkea ainakin välillä, Kiviniemi kertoo.
– Monesti yhdessä puhuimme, mitä olisimme vaihtaneet johonkin toisen perheen koettelemuksiin, aina tulimme tulokseen, että näin on hyvä, nämä vaiheet ovat meille tarpeellisia.
Tämä kertoo paitsi luottamuksesta, myös positiivisesta luonteenlaadusta. Kiviniemi sanookin, että on suurta lahjaa se, että Taivaan Isä on antanut mieltä katsella eteenpäin.
– Ismolla oli peruspositiivinen elämänasenne, enkä minäkään ehkä synkin luonne ole. Mieluummin olemme katselleet eteenpäin kuin jääneet “junnaamaan” paikoillemme tai synkistelleet kovin pitkään jo tapahtuneita.
Ymmärrys ei aina riitä
Aina ei ollut niin kirkasta – sairauksien ja kuoleman keskellä ei joka päivä riittänyt ymmärrystä.
– Niin totta sekin, että uskoa oli välillä niin vähän, että Jumalan tarkoitusta ei tahtonut aina ymmärtää, Kiviniemi toteaa ja jatkaa:
– Sain veljeltäni neuvon: Kun on vaikeaa kiittää Taivaan Isää, pyydä Isältä voimia tyytyä hänen tahtoonsa.
Kiviniemi toteaa, että vaikka varmasti kuulostaa itsestäänselvyydeltä, että usko on antanut voimia sairauden sietoon, se on kuitenkin totta.
– Jotenkin sairauksien koki, vaikkei aina ymmärtänytkään, olevan Jumalan sallimia.
Sairasteluiden aikana vaikeinta oli eristäytyminen, kun piti varoa pöpöjä ja kulkutauteja.
– Lasten perheiden sekä sukulaisten ja ystävien vierailuja piti rajoittaa. Seuroihin ei voitu lähteä. Voi, kuinka monesti kyynelsilmin kuuntelimme nettiseuroja haikeina, ettemme voineet olla fyysisesti seuroissa läsnä. Ja kuinka kiitollisia olimme nettiseuroista!
Näissä ja monissa muissa tilanteissa sukulaisten, ystävien ja uskovaisten rukoukset ja muistamiset aivan konkreettisesti kannattelivat.
– Kun on ollut murhemieli jonkun asian kanssa, on ihan käsittämätöntä, miten silloin aina joku Taivaan Isän lähetti – enkeli – soitti, lähetti viestin tai tuli jopa ovella piipahtamaan.
Elämä jatkuu surusta huolimatta
Kiviniemen suru on vielä tuore. Tällä hetkellä päällimmäisenä on kiitos, että puoliso on perillä taivaassa. Hänen uskonsa on muuttunut näkemiseksi.
– Itsekäs minä olisin halunnut hänet omanani vielä pitää ja jatkaa elämää yhdessä. Suru on vielä tuore, sydän sykkyrällä ikävästä, muistojen tulvat pulpahtelevat ajatuksiin, hiljainen koti kaipaa häntä, mutta ihan ilmeellisesti olen saanut voimia.
Kaikesta huolimatta elämä jatkuu.
– Kun aurinko nousee, on aamu. Kun aurinko laskee, on ilta, tulee yö. Ihan kuulen korvissani Ismon toiveen, kuinka hän haluaa meidän jatkavan elämää eteenpäin.
Kiviniemi toivoo, että Jumala hoitaisi ja kantaisi – antaisi lopulta vain kiitollisuuden siitä, että sai tähän asti elää puolisonsa kanssa.
– Suru asuu minussa sen puolikkaan kokoisessa kolossa, joka elämästäni on otettu pois ja lähtenyt taivaaseen. Kolossa on kirkas, lämmin ja suloinen keskusta, mutta sen reunoilla on ikävää, kaipausta, tyhjyyttä ja rosoisuuttakin. Haluan uskoa, että Taivaan Isä hoitaa suruani pienin palasin niin, että kolon lämpöinen suloisuus hioo rakkaudellaan kaiken rosoisuuden lämpimäksi kiitollisuudeksi.
Perhe on rikkaus
Kiviniemillä on viisi lasta, joilla kaikilla on jo omat perheensä.
– Perheenä olemme ollut paljon yhdessä, jakaneet ajatuksiamme ja tunteitamme. Jokaisessa meistä suru ja ikävä asuu vähän eri lailla, mutta jokainen meistä on kiitollinen puolisosta, isästä, apesta ja papasta.
– Rakkaat muistot kantavat. Lasten huolenpito minun jaksamisesta ja selviämisestä on tuntunut sydänlämpöiseltä.
Kiviniemi kokee, että perhe on suuri rikkaus ja ilon aihe.
– Lastenlasten elämäniloa kumpuaa leikkien keskellä. Välillä kuuluu leikkien seasta: “Pappa on taivaassa. Meillä ei ole mitään hätää!” Tuota luottamusta ja uskomisen täydellisyyttä rukoilen monesti.
Rakkaus on antanut näköaloja
Kiviniemi iloitsee siitä, että heitä on muistettu ja kannettu Taivaan Isän sydämelle erityisen paljon viimeisinä aikoina. Jumalan lasten rakkaus on puhutellut ja antanut voimia ja näköaloja elämään ja arkeen.
– Samanlaista rakkaudellista huolenpitoa rukoilen meidän jokaisen elämään kipujen sekä elämän ilojen keskelle. Kun rukoilemme vielä “tapahtukoon sinun tahtosi” meidän jokaisen pyyntömme perään, meillä on täydellisin huolenpitäjä taivaassa.
– “Minä levitän siipeni sinun yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla” ovat niin täydelliset lohdun sanat, Kiviniemi toteaa psalmiin 94 viitaten.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys