JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Siskon rinnalla loppuun saakka

Puhutaan maasta ja taivaasta
7.3.2025 9.00

Juttua muokattu:

6.3. 11:51
2025030611514120250307090000

Mar­jaa­na Leh­to­a­ho

Lee­na Rii­hi­mä­ki kul­ki sis­kon­sa Lai­la Iso­pah­ka­lan rin­nal­la läpi syö­pä­hoi­to­jen vii­mei­sel­le mat­kal­le saak­ka.

Kun Lai­la Iso­pah­ka­lan sai­raus to­det­tiin pa­ran­tu­mat­to­mak­si, psal­min 139 sa­nat loh­dut­ti­vat lä­hei­siä. Psal­mis­sa sa­no­taan: ”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.”

– Lai­la oli saa­nut elää täy­den elä­män, vaik­ka meis­tä se tun­tui ly­hy­el­tä. Oli loh­dul­lis­ta aja­tel­la, et­tä kun päi­väm­me tu­le­vat täy­teen, niin ku­kin vuo­rol­lam­me tääl­tä läh­dem­me, ker­too Iso­pah­ka­lan sis­ko Lee­na Rii­hi­mä­ki.

Rii­hi­mä­ki muis­te­lee Lai­la Iso­pah­ka­lan loh­dut­ta­neen lä­hei­si­ään, et­tä kun hän­tä ei enää ole, voit­te aja­tel­la hä­nen ole­van mu­ka­na hei­dän sy­dä­mis­sään ja muis­tois­saan.

Sis­ko lä­hel­lä

Si­sa­ruk­set Lai­la ja Lee­na oli­vat syn­ty­neet yh­dek­sän­lap­si­sen si­sa­rus­sar­jan kes­ki­vai­heil­le.

– Lai­la oli mi­nua kol­me vuot­ta nuo­rem­pi. Hän oli iloi­nen ja toi­meen­tart­tu­va, ku­vaa Rii­hi­mä­ki sis­ko­aan.

Iso­pah­ka­la muut­ti Tam­pe­reel­le opis­ke­le­maan sai­raan­hoi­ta­jak­si, kun Rii­hi­mä­en per­he jo asui Pirk­ka­las­sa.

– Oli mu­ka­va saa­da sis­ko lä­hel­le mui­den si­sa­rus­ten asu­es­sa kau­em­pa­na.

Val­mis­tut­tu­aan Iso­pah­ka­la pa­la­si syn­nyin­seu­dul­leen Kes­ki-Poh­jan­maal­le töi­hin. Avi­oi­dut­tu­aan Juk­ka Iso­pah­ka­lan kans­sa he aset­tui­vat Ka­la­jo­el­le asu­maan. Lai­la ja Juk­ka sai­vat kasi las­ta, Ei­na­rin ja Alek­sii­nan.

– He oli­vat suun­nil­leen mei­dän nuo­rim­pien las­tem­me ikäi­siä ja puu­hai­lim­me pal­jon yh­des­sä, Rii­hi­mä­ki ker­too.

Vuon­na 2018 Iso­pah­ka­lan per­he muut­ti Lem­pää­lään ja Rii­hi­mä­ki sai taas sis­kon­sa lä­hel­le.

Sai­ras­tu­mi­nen jäl­keen uu­si toi­vo

Hy­vä­kun­toi­nen, lii­kun­taa har­ras­ta­nut Iso­pah­ka­la al­koi ke­säl­lä 2022 ker­toa epä­mää­räi­sis­tä oi­reis­taan ja syys­kuus­sa oi­reet pa­he­ni­vat. Tut­ki­muk­sis­sa di­ag­no­soi­tiin laa­jal­le le­vin­nyt syö­pä. Iso leik­kaus on­nis­tui ja toi­vo pa­ra­ne­mi­ses­ta vi­ri­si. Leik­kauk­sen jäl­keen aloi­tet­tiin so­lun­sal­paa­ja­hoi­to, joka vei ajoit­tain huo­noon kun­toon ja vä­lil­lä sai­raa­la­hoi­toon.

– Hoi­to­jen ai­ka­na yri­tim­me suun­na­ta kat­set­ta eteen­päin ja olim­me yh­tey­des­sä lä­hes päi­vit­täin. Soi­tin Lai­lal­le usein ja kuu­lu­mis­ten li­säk­si pu­huim­me miel­tä vir­kis­tä­vis­tä asi­ois­ta, muis­te­lee Rii­hi­mä­ki.

In­fek­ti­oi­den vält­tä­mi­sek­si Iso­pah­ka­la ei voi­nut kul­kea vä­ki­jou­kois­sa. Sis­kok­set kier­te­li­vät ta­va­tes­saan Iso­pah­ka­lan pi­hal­la ja ihai­li­vat puu­tar­haa. Iso­pah­ka­la oli opis­kel­lut myös puu­tar­ha-alaa ja oma pi­ha­pii­ri kuk­ki­neen, pen­sai­neen ja pui­neen oli hä­nel­le ilon­tuo­ja: uu­si kas­vu oli toi­voa he­rät­tä­vää.

– Seu­ra­sim­me ke­vään ja ke­sän ete­ne­mis­tä ja syk­syl­lä sa­don kyp­sy­mis­tä. Vaih­doim­me kuu­lu­mi­sia ja ku­via ke­vään en­sim­mäi­sis­tä ku­kis­ta, mikä mil­loin­kin kuk­kii ja kuin­ka pal­jon he­del­miä on puis­sa.

Sis­kok­set oli­vat usein yh­des­sä mar­jas­ta­neet ja säi­lö­neet syk­syn sa­toa me­huik­si ja hil­loik­si. Voin­nin mu­kaan ke­vyt lii­kun­ta ja kä­si­työt kuu­lui­vat Iso­pah­ka­lan päi­vä­oh­jel­maan.

Syö­pä uu­siu­tuu

Hoi­to­jak­son lo­pus­sa vai­kut­ti, et­tä hoi­dot oli­vat te­hon­neet. Yl­lä­pi­to­hoi­don ai­ka­na Iso­pah­ka­la pa­la­si osa-ai­kai­ses­ti työ­ter­veys­hoi­ta­jan työ­hön­sä. Mök­ki Ka­la­jo­el­la me­ren ää­rel­lä oli hä­nel­le ra­kas paik­ka, sin­ne per­he suun­ta­si ai­na kun oli mah­dol­li­suus. Iso­pah­ka­la teki siel­tä kä­sin myös etä­töi­tä.

Jou­lun 2023 ai­koi­hin voin­ti heik­ke­ni ja tal­vel­la 2024 to­det­tiin syö­vän le­vin­neen. Suun­ni­tel­tiin hoi­to­jen aloit­ta­mis­ta uu­del­leen.

– Toi­voa pi­det­tiin yl­lä ja suun­nit­te­lim­me ke­vään kuk­kais­tu­tuk­sia. Lai­la lait­toi Ju­kan avus­tuk­sel­la daa­li­an juu­ra­kot taas kas­va­maan. Kas­vun ih­met­tä odo­tet­tiin ja uut­ta kas­vua seu­rat­tiin, muis­te­lee Rii­hi­mä­ki.

– Tou­ko­kuus­sa vie­des­sä­ni Lai­lal­le syn­ty­mä­päi­vä­ter­veh­dys­tä sis­ko oli huo­no­voin­ti­nen, mut­ta jak­soi läh­teä vie­lä puu­tar­ha­kier­rok­sel­le.

Äi­tien­päi­vän 2024 ai­koi­hin Iso­pah­ka­lan voin­ti heik­ke­ni ja hä­net vie­tiin sai­raa­la­hoi­toon. To­det­tiin syö­vän le­vin­neen laa­jal­le, pa­ran­ta­vaa hoi­toa ei enää ol­lut. Hoi­to­lin­ja ra­jat­tiin pal­li­a­tii­vi­sek­si ja hoi­toa jat­ket­tiin oi­rei­den hoi­ta­mi­sel­la.

– Lai­la soit­ti mi­nul­le ja to­te­si ole­van­sa hel­pot­tu­nut, et­tä so­lun­sal­paa­ja­hoi­to­ja ei jat­ke­ta. Hän ker­toi saa­neen­sa sel­lai­sia lääk­kei­tä, et­tä ki­vut ja pa­hoin­voin­ti oli­vat pois­sa, ker­taa Rii­hi­mä­ki.

It­kun jäl­keen pu­het­ta

Iso­pah­ka­la pää­si Pir­kan­maan hoi­to­ko­tiin, jos­sa oli hyvä hoi­to. Hän sai so­pi­van lää­ki­tyk­sen, ki­pu­ja ei enää tar­vin­nut kär­siä.

– Oli pu­hut­te­le­vaa, kuin­ka Lai­la, joka oli työs­sään hoi­ta­nut toi­sia, so­peu­tui au­tet­ta­van osaan. Juk­ka, Alek­sii­na, Ei­na­ri ja minä vuo­rot­te­lim­me Lai­lan luo­na, ei­kä hä­nen ei tar­vin­nut ol­la yh­tään yk­sin. Olim­me lä­hel­lä ja au­toim­me sil­loin kun apua tar­vit­tiin, Rii­hi­mä­ki ker­too.

Saat­to­hoi­to kes­ti noin kuu­kau­den. Ta­va­tes­saan pal­li­a­tii­vi­sen hoi­don pää­tök­sen jäl­keen sis­kok­set it­ki­vät yh­des­sä. Kun it­kut oli it­ket­ty, he pu­hui­vat pal­jon.

– Lai­la ker­toi huo­le­nai­hei­ta ja asi­oi­ta, mis­sä voi­sin ol­la apu­na. Muis­te­lim­me yh­tei­siä puu­hai­lu­ja, ret­kiä, hiih­to- ja mar­ja­reis­su­ja. Meil­lä oli pal­jon mu­ka­via yh­tei­siä muis­to­ja. Lai­la pyy­si, et­tä kä­vi­sin Ju­kan ja las­ten kans­sa is­tut­ta­mas­sa daa­li­at ulos. Hän ke­hot­ti ole­maan ar­mol­li­sia it­sel­lem­me: jos ne ei­vät ala kas­va­maan, niin ei se hait­taa.

Iso­pah­ka­la ha­lu­si myös suun­ni­tel­la hau­ta­jai­sia yh­des­sä sis­kon­sa kans­sa, jot­ta Juk­ka-puo­li­son ei tar­vit­si­si kai­kes­ta huo­leh­tia. Rii­hi­mä­ki kir­joit­ti ylös ys­tä­vien ni­miä, joi­ta kut­sut­tiin hau­ta­jai­siin, suun­nit­te­li lau­lu­ja ja tar­joi­lu­ja­kin sen ver­ran, et­tä ys­tä­vien eri­kois­ruo­ka­va­li­ot huo­mi­oi­tai­siin.

Asi­oi­den jär­jes­te­ly­jen ja vie­rai­lu­jen jäl­keen Iso­pah­ka­la oli uu­pu­nut ja toi­voi, et­tä vie­rai­ta ei enää kä­vi­si. Hän sa­noi ym­mär­tä­vän­sä, et­tä si­sa­ruk­set ja ys­tä­vät ha­lu­ai­si­vat näh­dä hä­net vii­mei­sen ker­ran, mut­ta hän ei jak­sai­si ta­va­ta enää ke­tään. Hän koki ole­van­sa lä­heis­ten­sä aja­tuk­sis­sa ja ru­kouk­sis­sa, ei­kä ol­lut enää asi­oi­ta, jois­ta täy­tyi­si pu­hua. Teh­tiin vie­rai­lu­ra­jaus ja Iso­pah­ka­lan toi­vet­ta kun­ni­oi­tet­tiin.

– Vie­rai­lut oli­vat tun­teik­kai­ta ja voi­mia vie­viä ti­lan­tei­ta, kun tie­dos­te­taan, et­tä ta­paa­mi­nen oli vii­mei­nen, to­te­aa Rii­hi­mä­ki.

Le­vol­li­nen läh­tö

Hoi­to­ko­dis­sa oli le­vol­li­nen olo. Su­ru­kaan ei tun­tu­nut niin mu­ser­ta­val­ta siel­lä sis­kon lä­hel­lä, kun näki, et­tä hä­nel­lä ei ole mi­tään hä­tää.

– Jut­te­lim­me Lai­lan voi­mien mu­kaan, kuun­te­lim­me seu­ro­ja ja lau­lu­ja. Il­ta­ru­kous oli tär­keä, siu­na­sim­me toi­si­am­me ja hy­väs­te­lim­me Ju­ma­lan rau­hal­la. Il­ta­lau­lu­jen ja -vir­sien tur­val­li­set sa­nat loh­dut­ti­vat mei­tä, muis­te­lee Rii­hi­mä­ki.

Lo­pul­ta myös vii­mei­nen hen­käys oli rau­hal­li­nen.

– Lai­la näki jo­tain, mitä me vie­rel­lä ole­vat em­me näh­neet. En­ke­lit tu­li­vat hän­tä nou­ta­maan. Ero­ni­kä­vän kes­kel­lä oli hel­pot­tu­nut olo sii­tä, et­tä sis­ko pää­si pe­ril­le. Le­vol­li­nen läh­dön het­ki vah­vis­ti us­koa.