JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Pysyvä mutta muotoaan muuttava äitiys

Puhutaan maasta ja taivaasta
12.5.2024 12.00

Juttua muokattu:

10.5. 14:18
2024051014185020240512120000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Äi­tiy­teen liit­tyy vah­vo­ja tun­tei­ta. Usein lap­sen syn­ty­mä on eri­tyi­nen juh­la­het­ki äi­tiy­des­sä ja elä­mäs­sä. Las­ten kas­va­es­sa äi­tiys saa uu­sia ulot­tu­vuuk­sia ja muo­vau­tuu per­heel­le juu­ri so­pi­vak­si.

Vuo­si­tu­han­nen alus­sa Lea Räi­sä­sen per­hees­sä odo­tet­tiin esi­kois­ta, ke­vään las­ta, har­taas­ti ja luot­ta­vai­sin mie­lin.

– Aja­tus äi­dik­si tu­los­ta oli yh­tä ai­kaa kut­kut­ta­van iha­naa ja jän­nit­tä­vää. Ke­hoa ja miel­tä mul­lis­ta­vas­sa ras­kau­des­sa kaik­ki oli uut­ta ja ih­meel­lis­tä. Olim­me nuo­ria ja huo­let­to­mia.

Ma­ri­ka Kir­ves­mä­es­tä oli tul­lut äi­ti jo vuo­si­kym­men­tä ai­kai­sem­min.

– En eh­kä juu­ri­kaan etu­kä­teen poh­ti­nut äi­tiyt­tä. Tun­tuu, et­tä se oli hy­vin luon­nol­li­nen ja luon­te­va asia it­sel­le­ni. Oli vah­va luot­ta­mus sii­hen, et­tä jos mi­nus­ta tu­lee äi­ti, asi­at jär­jes­ty­vät.

”Ha­lu­an ol­la ko­to­na”

Kun Kir­ves­mä­ki oli lap­si, hä­nen äi­tin­sä oli ko­ti­äi­ti. Hä­nel­lä on sii­tä läm­pi­mät ja tur­val­li­set muis­tot.

– Kun tu­lin pie­ne­nä kou­lu­lai­se­na kou­lus­ta ko­tiin, tie­sin, et­tä äi­ti on siel­lä.

Ko­ti­äi­tiys on hä­nel­le sy­dä­men asia, jo­hon puo­li­so on roh­kais­sut ja tu­ke­nut.

– Ajat­te­lin, et­tä jos saam­me lap­sia ja jos on suin­kin mah­dol­lis­ta, ha­lu­an ol­la las­ten kans­sa ko­to­na. Olen tosi kii­tol­li­nen, et­tä tämä toi­ve elä­mäs­sä­ni on to­teu­tu­nut. Olen ol­lut on­nel­li­nen lä­hei­syy­des­tä pien­ten ja isom­pien­kin las­ten kans­sa.

Per­heen teh­tä­vien ja­os­sa on ol­lut luon­te­vaa, et­tä tie­tyt ko­tiin ja lap­siin liit­ty­vät asi­at ovat äi­din vas­tuul­la.

Kir­ves­mä­ki ku­vai­lee, et­tä äi­tiys muut­taa muo­to­aan jo­kai­sen lap­sen koh­dal­la, vaik­ka äi­din roo­li on yk­si ja sama.

– Vau­va-ai­ka­na äi­din teh­tä­vä on ai­ka eri­lai­nen kuin vaik­ka­pa tei­ni-ikäi­sen tai ai­kui­sen lap­sen elä­mäs­sä. Koen, et­tä se sama, tär­keä äi­din roo­li jat­kuu koko elä­män ajan.

Hän toi­voo, et­tä nuo­ril­la äi­deil­lä ja per­heil­lä oli­si mah­dol­li­suus va­li­ta ja teh­dä per­hee­nä oman­nä­köi­siä pää­tök­siä, il­man ul­ko­puo­li­sia pai­nei­ta.

– Lap­sia tar­vi­taan tä­hän yh­teis­kun­taan, mut­ta ar­vos­te­taan­ko lap­si­per­hei­tä oi­ke­as­ti? Tu­e­taan­ko vaik­ka­pa ta­lou­del­li­ses­ti niin, et­tä ko­ti­äi­tiys oli­si mah­dol­li­nen vaih­to­eh­to.

Toi­saal­ta jou­tuu mit­ti­mään, mikä on riit­tä­vä hy­vin­voin­nin taso.

– Us­kal­lam­me­ko luot­taa sii­hen, et­tä Tai­vaan Isäl­lä on vara siu­na­ta elä­määm­me. It­se olen ko­ke­nut, et­tä Ju­ma­la on siu­nan­nut ja pi­tä­nyt huo­len vai­kei­na­kin ai­koi­na.

”Olen saa­nut ke­hit­tää am­mat­ti­tai­to­a­ni”

Lea Räi­sä­sen äi­ti kävi töis­sä ja Räi­sä­nen oli per­he­päi­vä­hoi­dos­sa. Hän to­te­aa, et­tä äi­din mal­li on voi­nut vai­kut­taa hä­neen­kin.

– En ole ko­ke­nut pai­net­ta ol­la ko­ti­äi­ti tai syyl­li­syyt­tä sii­tä, et­tä käyn töis­sä ja vien lap­se­ni hoi­toon. Ajat­te­len, et­tä hoi­ta­jat oli­vat mi­nul­le omien van­hem­pien li­säk­si tär­kei­tä kas­vat­ta­jia ja hoi­to­vuo­sis­ta on rak­kai­ta muis­to­ja. Sa­moin mei­dän lap­sil­la on ol­lut mui­ta tai­ta­via kas­vat­ta­jia mei­dän van­hem­pien rin­nal­la, to­te­aa Räi­sä­nen.

Työs­sä­käy­vän äi­din roo­li on so­pi­nut hä­nel­le hy­vin.

– Olen jak­sa­nut pa­rem­min ko­ti­ar­kea, kun olen saa­nut vä­lil­lä aset­tua opet­ta­jan työ­hön ja ke­hit­tää am­mat­ti­tai­to­a­ni.

Räi­sä­sen puo­li­so työs­ken­te­lee suu­rim­man osan vii­kos­ta toi­sel­la puo­lel­la Suo­mea.

– Äi­din roo­li ko­ros­tuu ar­ki­vii­koil­la, ja pit­käl­ti ar­jes­ta yk­sin vas­taa­va­na ki­pui­len usein riit­tä­mät­tö­myy­den tun­teen kans­sa. Eh­din­kö koh­da­ta jo­kais­ta las­ta­ni riit­tä­väs­ti, on­ko mi­nul­la ai­kaa py­säh­tyä hei­dän tär­kei­den asi­oi­den­sa ää­rel­le? Olen­ko lii­an kii­rei­nen ja pois­sa­o­le­va työ­a­si­oi­den pyö­ries­sä mie­les­sä, hän ker­too poh­din­nois­taan.

Hä­nel­le on­kin muo­dos­tu­nut tär­ke­äk­si ta­vak­si ky­syä lap­sil­ta päi­vän kuu­lu­mi­set.

– Ky­sy­myk­seen, mi­ten päi­vä meni, saan useim­mi­ten vas­tauk­sen ”hy­vin”, min­kä jäl­keen jat­kan, et­tä ker­ro tar­kem­min jos­ta­kin ti­lan­tees­ta tai ta­pah­tu­mas­ta kou­lu­päi­vän ai­ka­na. Tämä pie­ni, mi­tät­tö­mäl­tä tun­tu­va ru­tii­ni­no­mai­nen het­ki on yl­lät­tä­vän mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Elä­män tär­kein roo­li

– Jo­kai­sen lap­sen syn­ty­mä on ol­lut eri­tyi­nen juh­la­het­ki äi­tiy­des­sä ja elä­mäs­sä. Sii­nä het­kes­sä on jo­ta­kin niin suur­ta, et­tä sitä ei osaa edes oi­kein sa­noit­taa, ku­vai­lee Kir­ves­mä­ki.

Hän ker­too, et­tä vaik­ka vau­va-ajat ovat vie­neet voi­mia, hän on ko­ke­nut, et­tä vau­va on val­ta­va voi­ma­va­ra koko per­heel­le.

– Hän tuo val­ta­vas­ti iloa ja rak­kaut­ta per­hee­seen, Kir­ves­mä­ki ko­ros­taa.

Räi­sä­sel­le äi­tiys on en­nen kaik­kea vah­vaa tun­net­ta.

– Sen par­hai­ta puo­lia on ra­kas­taa ja ol­la ra­kas­tet­tu, hän ku­vai­lee.

Äi­tiys on Räi­sä­sel­le elä­män tär­kein roo­li, ja lap­set pa­ras­ta ja rak­kain­ta, mitä Tai­vaan Isä on hä­nel­le suo­nut. Las­ten kas­vun myö­tä äi­tiys on saa­nut uu­sia ulot­tu­vuuk­sia.

– Pien­ten las­ten äi­ti­nä oli iha­naa ih­me­tel­lä elä­mää yh­des­sä, las­ten kas­va­es­sa on voi­nut teh­dä ja ko­kea asi­oi­ta yh­des­sä. Las­ten kas­va­mi­nen ja pe­säs­tä py­räh­tä­mi­nen on teh­nyt toi­saal­ta ki­pe­ää, mut­ta toi­saal­ta nau­tin suun­nat­to­mas­ti ai­kui­sis­ta lap­sis­ta ys­tä­vi­nä, joi­den kans­sa voi ja­kaa elä­mää.

Läs­nä ja saa­ta­vil­la

– Toi­von, et­tä olen vä­lit­tä­nyt lap­sii­ni läm­pi­män ja ra­kas­ta­van suh­tau­tu­mi­sen, ja et­tä olen osan­nut ol­la läs­nä, sa­noo Räi­sä­nen.

Kii­reis­tä huo­li­mat­ta hän tyk­kää jär­jes­tää yh­teis­tä te­ke­mis­tä las­ten kans­sa. Per­heen yh­tei­sis­tä ret­kis­tä ja reis­suis­ta on­kin pal­jon rak­kai­ta muis­to­ja.

– Lap­set ovat sa­noit­ta­neet, et­tä olen ”kova yrit­tä­mään”. Yri­tän par­haa­ni mu­kaan ol­la las­ten saa­ta­vil­la sekä jär­jes­tel­lä asi­oi­ta ja ti­lan­tei­ta kaik­kien kan­nal­ta mah­dol­li­sim­man suo­tui­sas­ti, mikä ei ai­na suin­kaan ole ko­vin help­poa.

Kir­ves­mä­ki ku­vai­lee it­se­ään vah­vas­ti tun­teel­la las­ten elä­mäs­sä mu­ka­na ole­vak­si äi­dik­si. Hän on kiin­nos­tu­nut las­ten asi­ois­ta ja am­men­taa niis­tä voi­maa it­sel­leen. Elä­mä las­ten kans­sa on täyt­tä ja ri­kas­ta.

– Aja­tus ”mi­nun ar­ke­ni on hä­nen lap­suu­ten­sa” on lä­hel­lä sy­dän­tä­ni. Lap­suu­del­la on iso mer­ki­tys koko elä­mää aja­tel­len.

Jos­kus ko­din ar­ki­ru­tii­nit kui­ten­kin vä­syt­tä­vät. Sil­loin puo­li­so on pa­tis­tel­lut läh­te­mään hen­gäh­dys­tau­ol­le saa­maan uut­ta vir­taa. Myös Sii­o­nin työ on tuo­nut mu­ka­vaa vas­ta­pai­noa ko­ti­äi­tiy­teen. Se on an­ta­nut pal­jon iloa elä­mään.

Oman ajan ot­ta­mi­sek­si Räi­sä­nen naut­tii pää­mää­rät­tö­mäs­tä hiih­te­lys­tä ja lenk­kei­lys­tä ja ää­ni­kir­jo­jen kuun­te­lus­ta.

– Neu­lo­mi­nen on aut­ta­nut mi­nua py­säh­ty­mään ja ole­maan suo­rit­ta­mat­ta, ole­mal­la sa­mal­la läs­nä las­ten tou­hu­tes­sa ym­pä­ril­lä.

”Olet ra­kas ja riit­tä­vä”

Re­hel­li­syys, avoi­muus ja luot­ta­mus ovat asi­oi­ta, jois­ta pi­de­tään kiin­ni sekä Kir­ves­mä­en et­tä Räi­sä­sen per­heis­sä.

– Mo­lem­min­puo­li­nen luot­ta­mus ja kun­ni­oi­tus hel­pot­taa asi­ois­ta so­pi­mis­ta ja luo avoi­men kes­kus­te­luil­ma­pii­rin, pai­not­taa Räi­sä­nen.

Kir­ves­mä­ki li­sää, et­tä so­pi­muk­sis­ta pi­de­tään kiin­ni.

– Tar­vit­ta­es­sa asi­ois­ta voi­daan myös neu­vo­tel­la. Toi­voi­sin re­hel­li­syyt­tä ja avoi­muut­ta, ihan kai­kis­sa asi­ois­sa.

Hän roh­kai­see lap­sia et­si­mään roh­ke­as­ti omaa pol­ku­aan.

– Ha­lu­an sa­noa: löy­dä ja et­si roh­ke­as­ti oma pol­ku­si. On tär­ke­ää opis­kel­la, mut­ta omai­suus ja am­mat­ti ei mää­rit­te­le ih­mis­tä. Olet ra­kas ja riit­tä­vä oma­na it­se­nä­si. Koh­te­le toi­sia niin kuin tah­toi­sit hei­dän koh­te­le­van si­nua.

He kum­pi­kin toi­vo­vat pys­ty­vän­sä vä­lit­tä­mään lap­sil­le luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä elä­mä kan­taa ja kaik­ki jär­jes­tyy ajal­laan.

– Tai­vaan Isän kä­des­sä on koko elä­mä, muis­tut­taa Kir­ves­mä­ki.

Räi­sä­nen toi­voo, et­tä lap­sil­la säi­lyi­si kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa luot­ta­mus Tai­vaan Isän huo­len­pi­toon.

– Huo­kaan usein Tai­vaan Isän puo­leen, et­tä hän pi­täi­si huol­ta kai­kis­ta rak­kais­ta­ni.

14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys