Pysyvä mutta muotoaan muuttava äitiys
Lasse Kokko
Lasse Kokko
Saara Kolehmainen
Äitiyteen liittyy vahvoja tunteita. Usein lapsen syntymä on erityinen juhlahetki äitiydessä ja elämässä. Lasten kasvaessa äitiys saa uusia ulottuvuuksia ja muovautuu perheelle juuri sopivaksi.
Vuosituhannen alussa Lea Räisäsen perheessä odotettiin esikoista, kevään lasta, hartaasti ja luottavaisin mielin.
– Ajatus äidiksi tulosta oli yhtä aikaa kutkuttavan ihanaa ja jännittävää. Kehoa ja mieltä mullistavassa raskaudessa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Olimme nuoria ja huolettomia.
Marika Kirvesmäestä oli tullut äiti jo vuosikymmentä aikaisemmin.
– En ehkä juurikaan etukäteen pohtinut äitiyttä. Tuntuu, että se oli hyvin luonnollinen ja luonteva asia itselleni. Oli vahva luottamus siihen, että jos minusta tulee äiti, asiat järjestyvät.
”Haluan olla kotona”
Kun Kirvesmäki oli lapsi, hänen äitinsä oli kotiäiti. Hänellä on siitä lämpimät ja turvalliset muistot.
– Kun tulin pienenä koululaisena koulusta kotiin, tiesin, että äiti on siellä.
Kotiäitiys on hänelle sydämen asia, johon puoliso on rohkaissut ja tukenut.
– Ajattelin, että jos saamme lapsia ja jos on suinkin mahdollista, haluan olla lasten kanssa kotona. Olen tosi kiitollinen, että tämä toive elämässäni on toteutunut. Olen ollut onnellinen läheisyydestä pienten ja isompienkin lasten kanssa.
Perheen tehtävien jaossa on ollut luontevaa, että tietyt kotiin ja lapsiin liittyvät asiat ovat äidin vastuulla.
Kirvesmäki kuvailee, että äitiys muuttaa muotoaan jokaisen lapsen kohdalla, vaikka äidin rooli on yksi ja sama.
– Vauva-aikana äidin tehtävä on aika erilainen kuin vaikkapa teini-ikäisen tai aikuisen lapsen elämässä. Koen, että se sama, tärkeä äidin rooli jatkuu koko elämän ajan.
Hän toivoo, että nuorilla äideillä ja perheillä olisi mahdollisuus valita ja tehdä perheenä omannäköisiä päätöksiä, ilman ulkopuolisia paineita.
– Lapsia tarvitaan tähän yhteiskuntaan, mutta arvostetaanko lapsiperheitä oikeasti? Tuetaanko vaikkapa taloudellisesti niin, että kotiäitiys olisi mahdollinen vaihtoehto.
Toisaalta joutuu mittimään, mikä on riittävä hyvinvoinnin taso.
– Uskallammeko luottaa siihen, että Taivaan Isällä on vara siunata elämäämme. Itse olen kokenut, että Jumala on siunannut ja pitänyt huolen vaikeinakin aikoina.
”Olen saanut kehittää ammattitaitoani”
Lea Räisäsen äiti kävi töissä ja Räisänen oli perhepäivähoidossa. Hän toteaa, että äidin malli on voinut vaikuttaa häneenkin.
– En ole kokenut painetta olla kotiäiti tai syyllisyyttä siitä, että käyn töissä ja vien lapseni hoitoon. Ajattelen, että hoitajat olivat minulle omien vanhempien lisäksi tärkeitä kasvattajia ja hoitovuosista on rakkaita muistoja. Samoin meidän lapsilla on ollut muita taitavia kasvattajia meidän vanhempien rinnalla, toteaa Räisänen.
Työssäkäyvän äidin rooli on sopinut hänelle hyvin.
– Olen jaksanut paremmin kotiarkea, kun olen saanut välillä asettua opettajan työhön ja kehittää ammattitaitoani.
Räisäsen puoliso työskentelee suurimman osan viikosta toisella puolella Suomea.
– Äidin rooli korostuu arkiviikoilla, ja pitkälti arjesta yksin vastaavana kipuilen usein riittämättömyyden tunteen kanssa. Ehdinkö kohdata jokaista lastani riittävästi, onko minulla aikaa pysähtyä heidän tärkeiden asioidensa äärelle? Olenko liian kiireinen ja poissaoleva työasioiden pyöriessä mielessä, hän kertoo pohdinnoistaan.
Hänelle onkin muodostunut tärkeäksi tavaksi kysyä lapsilta päivän kuulumiset.
– Kysymykseen, miten päivä meni, saan useimmiten vastauksen ”hyvin”, minkä jälkeen jatkan, että kerro tarkemmin jostakin tilanteesta tai tapahtumasta koulupäivän aikana. Tämä pieni, mitättömältä tuntuva rutiininomainen hetki on yllättävän merkityksellinen.
Elämän tärkein rooli
– Jokaisen lapsen syntymä on ollut erityinen juhlahetki äitiydessä ja elämässä. Siinä hetkessä on jotakin niin suurta, että sitä ei osaa edes oikein sanoittaa, kuvailee Kirvesmäki.
Hän kertoo, että vaikka vauva-ajat ovat vieneet voimia, hän on kokenut, että vauva on valtava voimavara koko perheelle.
– Hän tuo valtavasti iloa ja rakkautta perheeseen, Kirvesmäki korostaa.
Räisäselle äitiys on ennen kaikkea vahvaa tunnetta.
– Sen parhaita puolia on rakastaa ja olla rakastettu, hän kuvailee.
Äitiys on Räisäselle elämän tärkein rooli, ja lapset parasta ja rakkainta, mitä Taivaan Isä on hänelle suonut. Lasten kasvun myötä äitiys on saanut uusia ulottuvuuksia.
– Pienten lasten äitinä oli ihanaa ihmetellä elämää yhdessä, lasten kasvaessa on voinut tehdä ja kokea asioita yhdessä. Lasten kasvaminen ja pesästä pyrähtäminen on tehnyt toisaalta kipeää, mutta toisaalta nautin suunnattomasti aikuisista lapsista ystävinä, joiden kanssa voi jakaa elämää.
Läsnä ja saatavilla
– Toivon, että olen välittänyt lapsiini lämpimän ja rakastavan suhtautumisen, ja että olen osannut olla läsnä, sanoo Räisänen.
Kiireistä huolimatta hän tykkää järjestää yhteistä tekemistä lasten kanssa. Perheen yhteisistä retkistä ja reissuista onkin paljon rakkaita muistoja.
– Lapset ovat sanoittaneet, että olen ”kova yrittämään”. Yritän parhaani mukaan olla lasten saatavilla sekä järjestellä asioita ja tilanteita kaikkien kannalta mahdollisimman suotuisasti, mikä ei aina suinkaan ole kovin helppoa.
Kirvesmäki kuvailee itseään vahvasti tunteella lasten elämässä mukana olevaksi äidiksi. Hän on kiinnostunut lasten asioista ja ammentaa niistä voimaa itselleen. Elämä lasten kanssa on täyttä ja rikasta.
– Ajatus ”minun arkeni on hänen lapsuutensa” on lähellä sydäntäni. Lapsuudella on iso merkitys koko elämää ajatellen.
Joskus kodin arkirutiinit kuitenkin väsyttävät. Silloin puoliso on patistellut lähtemään hengähdystauolle saamaan uutta virtaa. Myös Siionin työ on tuonut mukavaa vastapainoa kotiäitiyteen. Se on antanut paljon iloa elämään.
Oman ajan ottamiseksi Räisänen nauttii päämäärättömästä hiihtelystä ja lenkkeilystä ja äänikirjojen kuuntelusta.
– Neulominen on auttanut minua pysähtymään ja olemaan suorittamatta, olemalla samalla läsnä lasten touhutessa ympärillä.
”Olet rakas ja riittävä”
Rehellisyys, avoimuus ja luottamus ovat asioita, joista pidetään kiinni sekä Kirvesmäen että Räisäsen perheissä.
– Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus helpottaa asioista sopimista ja luo avoimen keskusteluilmapiirin, painottaa Räisänen.
Kirvesmäki lisää, että sopimuksista pidetään kiinni.
– Tarvittaessa asioista voidaan myös neuvotella. Toivoisin rehellisyyttä ja avoimuutta, ihan kaikissa asioissa.
Hän rohkaisee lapsia etsimään rohkeasti omaa polkuaan.
– Haluan sanoa: löydä ja etsi rohkeasti oma polkusi. On tärkeää opiskella, mutta omaisuus ja ammatti ei määrittele ihmistä. Olet rakas ja riittävä omana itsenäsi. Kohtele toisia niin kuin tahtoisit heidän kohtelevan sinua.
He kumpikin toivovat pystyvänsä välittämään lapsille luottamusta siihen, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy ajallaan.
– Taivaan Isän kädessä on koko elämä, muistuttaa Kirvesmäki.
Räisänen toivoo, että lapsilla säilyisi kaikissa elämänvaiheissa luottamus Taivaan Isän huolenpitoon.
– Huokaan usein Taivaan Isän puoleen, että hän pitäisi huolta kaikista rakkaistani.
Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7:21
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
