Kun Aa­po Vii­na­mä­ki toi­mii Lap­pa­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rai­sän­tä­nä seu­rois­sa tai myy­jäi­sis­sä, juon­toi­hin il­mes­tyy usein mu­kaan läm­min­tä huu­mo­ria.

Seu­ra­mat­ko­ja Aa­po on teh­nyt lap­suu­des­ta al­ka­en. Nyt per­heen ko­toa on vain pa­rin mi­nuu­tin kä­ve­ly­mat­ka seu­roi­hin Lap­pa­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ta­lol­le.

Ko­ti­vä­ki on Aa­pol­le iso asia. Hän on vai­mon­sa An­na-Ree­tan kans­sa re­mon­toi­nut per­heel­leen kau­niin oma­ko­ti­ta­lon. Per­hee­seen kuu­luu kuu­si las­ta. Kou­lu­tie­tä kul­ke­vat Hel­mii­na, Vil­ma ja Ou­la, joka juu­ri on aloit­ta­nut en­sim­mäi­sel­lä luo­kal­la. Ko­ti­jou­kois­sa on vie­lä Til­da, Al­pi ja Vie­no.

Van­hem­mis­sa lap­sis­sa on he­vos­tyt­tö­jä ja ka­las­ta­jan al­ku. Ou­la-poi­ka ni­mit­täin on in­no­kas ka­las­ta­ja. Jo 5-vuo­ti­aa­na hän oli Aa­po-isän kans­sa kym­me­nen päi­vää Ruot­sis­sa ka­la­reis­sul­la.

Ka­las­tus on Aa­pon mie­li­puu­haa.

– Osan vuot­ta voin pi­tää it­se­ä­ni mel­kein am­mat­ti­ka­las­ta­ja­na. Lä­hei­ses­tä jo­ki­ran­nas­ta voi kö­ryy­tel­lä Lap­pa­jär­ven ka­la­pai­koil­le. Saa­liik­si jär­ves­tä nou­see ku­haa, hau­kea, ma­det­ta ja sär­keä. Tuk­ku­lii­ke os­taa ka­lat.

Aa­po on har­ras­ta­nut met­säs­tys­tä­kin, mut­ta se on vä­hen­ty­nyt.

– En tie­dä, on­ko sitä jo­ten­kin peh­men­ty­nyt, kun eläi­men am­pu­mi­nen on ru­ven­nut tun­tu­maan jo­ten­kin han­ka­lal­ta.

Aa­po har­ras­taa mie­lel­lään myös työ­ka­lu­jen ra­ken­te­lua.

– Tyk­käi­sin värk­käil­lä vaik­ka kai­ken päi­vää ke­hit­te­le­mäl­lä kai­ken­lais­ta kä­te­vää apu­vä­li­net­tä ka­las­tuk­seen ja ra­ken­ta­mi­seen. Vii­mei­sim­piä kek­sin­tö­jä on moot­to­ri­sa­hal­la toi­mi­va yh­den mie­hen sa­ha­lai­tos, jol­la voi teh­dä hir­siä ja hir­si­pa­nee­lei­ta. Sa­ha­sin sil­lä omaan sau­naan pa­nee­lit.

Kä­sil­lä te­ke­vän Aa­pon työ­u­ran piti suun­tau­tua säh­kö­a­lal­le. Suun­ni­tel­mat muut­tui­vat ja hän läh­ti­kin nuo­hou­sop­piin Tam­pe­reel­le.

Kou­lu­tus­ta kes­ti kak­si vuot­ta ja nuo­hoo­jan työs­tä tuli se oi­kea am­mat­ti. Nyt hän on pii­ri­nuo­hoo­jan työs­sä Lap­pa­jär­vel­lä ja pi­tää työs­tään.

Hän huo­leh­tii sii­tä, et­tä koko pi­tä­jän ta­lot tu­le­vat kier­re­tyk­si joka vuo­si.

– Nuo­hous teh­dään asuk­kai­den tur­val­li­suu­den vuok­si ja nuo­houk­sel­la py­ri­tään es­tä­mään no­ki­pa­lot, Aa­po se­lit­tää.

– Nuo­hoo­ja har­jaa pois sa­vu­hor­miin ker­ty­neen noen, joka voi syt­tyä pa­la­maan. No­ki­pa­lo syn­nyt­tää ko­van kuu­muu­den, joka hel­pos­ti sär­kee sa­vu­hor­min. Tämä taas voi sy­tyt­tää koko ta­lon tu­leen.

Aa­po tie­tää mi­ten no­kea syn­tyy ja osaa an­taa sen va­ral­le vink­ke­jä.

– Eri­tyi­sen pal­jon no­kea ja pien­hiuk­ka­sia ai­heut­taa koi­vuk­la­pien mu­ka­na tu­le­va tuo­hi. Hor­mis­ta nä­kee, jos on pol­tet­tu koi­vua, ja vie­lä ki­tu­val­ke­al­la. Kun pa­la­mat­ta jää­neet sa­vu­kaa­sut me­ne­vät hor­miin, sin­ne saat­taa ker­tyä mon­ta sent­tiä no­kea ja pi­keä.

– Puu­ta kan­nat­taa polt­taa hy­väl­lä lie­kil­lä. Oli­si hyvä polt­taa kui­vaa puu­ta ja an­taa tu­lel­le pal­jon il­maa.

Vas­tuu nuo­houk­sen jär­jes­tä­mi­ses­tä on kiin­teis­tön omis­ta­jal­la, Aa­po ve­to­aa.

– Tu­li­pa­lo saat­taa tu­ho­ta rak­kaan ke­sä­pai­kan, jos sen ja ran­ta­sau­nan sa­vu­hor­me­ja ei ole nuo­hot­tu. Ta­val­li­sen ke­sä­mö­kin ja sen sau­nan tu­li­si­jat hor­mei­neen pi­tää nuo­ho­ta joka kol­mas vuo­si.

Aa­po ei myön­nä kär­si­vän­sä kor­ke­an pai­kan kam­mos­ta, mut­ta tur­va­vä­li­neet ovat eh­dot­to­mas­ti ai­na käy­tös­sä. Toi­saal­ta myrs­kyi­sil­lä säil­lä ei ku­kaan pa­ko­ta kii­pe­ä­mään ka­tol­le.

– Hy­vin tämä hom­ma su­juu, vuo­sit­tain noin tu­hat ra­ken­nus­ta nuo­ho­a­va Aa­po Vii­na­mä­ki va­kuut­taa.

Teks­ti: Ir­ma ja Sa­ka­ri Vii­na­mä­ki

Kuva: Pih­la Vii­na­mä­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.8.2017