An­ni Käl­kä­jä

Kii­tol­li­suu­den opet­te­le­mi­nen voi li­sä­tä elä­män mie­lek­kyyt­tä. Vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­val­le sitä ei pidä kui­ten­kaan tu­put­taa.

– Kii­tol­li­suus on hy­vän huo­maa­mis­ta elä­mäs­sä ja ar­von an­ta­mis­ta Tai­vaan Isäl­tä saa­duil­le lah­joil­le, ki­teyt­tää eläk­keel­lä ole­va psy­ki­at­ri­an eri­kois­lää­kä­ri Si­nik­ka Hon­ko­nen.

Toi­sil­le ih­mi­sil­le kii­tol­li­suu­den ko­ke­mi­nen on luon­tai­ses­ti hel­pom­paa. Jot­kut ovat tai­pu­vai­sem­pia nä­ke­mään asi­ois­sa en­si­si­jai­ses­ti han­ka­lat ja ne­ga­tii­vi­set puo­let, kun taas toi­set nä­ke­vät niis­sä mah­dol­li­suu­det ja po­si­tii­vi­set puo­let.

– Kyse on muun mu­as­sa pe­ri­mäs­tä ja per­soo­nal­li­suus­piir­teis­tä. Me ih­mi­set olem­me eri­lai­sia, mut­ta jo­kai­nen voi ha­lu­tes­saan löy­tää oman ta­pan­sa ope­tel­la kii­tol­li­suut­ta, va­kuut­taa Hon­ko­nen.

Hon­ko­nen ker­too kii­tol­li­suu­den har­joit­te­lun tu­le­van it­sel­lään luon­nos­taan esi­mer­kik­si joka il­ta ja aa­mu ru­koi­le­mi­sen yh­tey­des­sä.

– Mi­nul­la on ta­pa­na aloit­taa ru­kous kii­tok­sel­la ja jat­kaa sit­ten siu­nauk­sen pyy­tä­mi­sel­lä. Sau­va­kä­ve­lyl­lä luon­nos­sa saa­tan mie­les­sä­ni hy­räil­lä kii­tos­lau­lu­ja tai -vir­siä, esi­mer­kik­si ”Kii­tos Ju­ma­lam­me, kun an­noit kau­niin maan”.

Kii­tol­li­suut­ta voi ope­tel­la myös kiit­tä­mäl­lä mui­ta.

– Oli­si hyvä muis­taa ar­jes­sa kiit­tää lä­hei­siä avus­ta sil­lä ta­val­la, et­tä kii­tos tu­lee sy­dä­mes­tä. Kii­tol­li­suus li­sään­tyy kiit­tä­mäl­lä. Hy­vät asi­at ker­taan­tu­vat, kun nii­tä ja­kaa.

Kii­tol­li­suus on vas­ta­lää­ke

Mitä kii­tol­li­suu­den ko­ke­mi­nen sit­ten te­kee ih­mi­sel­le, mik­si sen har­joit­ta­mis­ta kan­nat­taa ope­tel­la?

– Kii­tol­li­suu­den tun­ne toi­mii vas­ta­lääk­kee­nä epä­miel­lyt­tä­vil­le tun­teil­le, ku­ten tyy­ty­mät­tö­myy­del­le, ka­teu­del­le, kat­ke­ruu­del­le ja ala­ku­lol­le. Kun ruok­kii po­si­tii­vi­sia tun­tei­ta, pöy­hii sa­mal­la ai­vois­ta liik­keel­le mie­li­hy­vää tuot­ta­vat vä­lit­tä­jä­ai­neet, Hon­ko­nen ker­too.

Vä­lit­tä­jä­ai­nei­ta ovat esi­mer­kik­si do­pa­mii­ni, ok­si­to­sii­ni, en­dor­fii­ni ja se­ro­to­nii­ni. Näil­lä kai­kil­la on sa­man­suun­tai­sia vai­ku­tuk­sia eri­lai­sin pai­no­tuk­sin, esi­mer­kik­si en­dor­fii­ni lie­ven­tää ki­pua ja fyy­si­siä vai­vo­ja. Yh­tei­se­nä te­ki­jä­nä näil­lä vä­lit­tä­jä­ai­neil­la on se, et­tä ne tuot­ta­vat mie­li­hy­vää. Vai­ku­tuk­set nä­ky­vät mo­nel­la ta­val­la: mie­li­a­la ko­ho­aa, eli­mis­tö rau­hoit­tuu fyy­si­ses­ti, nu­kah­ta­mi­nen on hel­pom­paa ja unen­laa­tu pa­ra­nee.

– Hait­ta­vai­ku­tuk­sia ei ole, niin kuin vä­lit­tä­jä­ai­nei­siin vai­kut­ta­vil­la lääk­keil­lä yleen­sä, Hon­ko­nen nau­rah­taa.

Osa­na muu­ta hoi­toa

Vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­van on kui­ten­kin usein han­ka­laa tai jopa mah­do­ton­ta tun­tea kii­tol­li­suut­ta. Ih­mi­nen tar­vit­see sil­loin muil­ta ih­mi­sil­tä rin­nal­la kul­ke­mis­ta ja myö­tä­tun­toa, ei kii­tol­li­suu­den tu­put­ta­mis­ta.

Jos ih­mi­nen on ma­sen­tu­nut tai hä­nel­lä on jo­kin muu psyyk­ki­nen sai­raus, voi kii­tol­li­suu­den har­joit­ta­mi­nen ol­la kui­ten­kin hyvä lisä muun hoi­don ohes­sa. Hon­ko­nen ker­too ko­ke­neen­sa it­se työ­vuo­si­naan työ­uu­pu­muk­sen ja saa­neen sii­hen apua muun mu­as­sa työ­noh­jauk­ses­ta ja te­ra­pi­a­jak­sos­ta.

– Suu­ri apu oli myös se, et­tä puo­li­so­ni jak­soi il­tai­sin kuun­nel­la ja ju­tel­la mi­nul­le sii­tä, mit­kä kaik­ki asi­at ovat hy­vin elä­mäs­säm­me, us­kon lah­ja pääl­lim­mäi­se­nä. Näin olo ke­ven­tyi ja sain nu­kah­taa hy­väl­lä ja kii­tol­li­sel­la mie­lel­lä, muis­te­lee Hon­ko­nen her­kis­ty­nee­nä.

Vai­ke­at elä­män­vai­heet ja ko­et­te­le­muk­set voi­daan jäl­keen­päin näh­dä kii­tol­li­suu­den­kin läpi. Eh­kä ne opet­ti­vat jo­ta­kin tär­ke­ää tai an­toi­vat elä­mäl­le uut­taa sy­vyyt­tä ja suun­taa?

Kai­kil­le tun­teil­le on paik­kan­sa

Tut­ki­jat pu­hu­vat kii­tol­li­suus­har­joi­tus­ten tu­lok­sis­ta va­ro­vas­ti. Muu­tok­sia ih­mi­ses­sä voi nii­den avul­la ta­pah­tua, mut­ta ve­den­pi­tä­vää tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta on han­ka­la teh­dä. Sen si­jaan kii­tol­li­suus­har­joi­tus­ta te­ke­viä ih­mi­siä haas­tat­te­le­mal­la on löy­ty­nyt yl­lät­tä­vi­ä­kin tu­lok­sia: aut­ta­mis­ha­lu on li­sään­ty­nyt, ih­mis­suh­teet ja it­se­tun­to ovat pa­ran­tu­neet ja on­nel­li­suus elä­mäs­sä li­sään­ty­nyt.

– Kii­tol­li­suus ai­heut­taa hy­vää miel­tä ja hyvä mie­li taas li­sää on­nel­li­suut­ta.

Kii­tol­li­suu­den opet­te­le­mi­sen ja kii­tol­li­suus­har­joi­tus­ten tar­koi­tuk­se­na ei ole kui­ten­kaan la­kais­ta han­ka­lia tun­tei­ta pois. Kai­ken­lai­sil­la tun­teil­la on tar­koi­tuk­sen­sa ja nii­tä on hyvä tun­tea ja kä­si­tel­lä. Pa­kon­omai­nen kii­tol­li­suu­teen kes­kit­ty­mi­nen voi­kin ol­la kei­no suo­ja­ta it­se­ään jol­ta­kin tun­teel­ta, jon­ka koh­taa­mi­nen tun­tuu vai­ke­al­ta.

– Koh­tuus kai­kes­sa, myös täs­sä asi­as­sa. Vä­ki­sil­lä ei pidä kai­vaa kii­tol­li­suu­den tun­net­ta ei­kä teh­dä har­joi­tuk­sia, jos se ei tun­nu luon­te­val­ta. Kai­kil­le tun­teil­le, myös epä­miel­lyt­tä­vil­le on paik­kan­sa.

Jo­kai­nen ih­mi­nen on pei­li lä­hei­sil­leen. Van­hem­mat toi­mi­vat kai­kes­sa esi­merk­kei­nä lap­sil­leen. Hon­ko­nen ha­lu­aa­kin nos­taa esil­le vas­tuun nä­kö­kul­man.

– Jo las­ten ta­kia voi­sim­me ope­tel­la kään­tä­mään nä­kö­kul­maa kii­tol­li­suu­den ai­hei­siin elä­mäs­säm­me. He vie­vät sit­ten sitä op­pia eteen­päin seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Lue li­sää kii­tol­li­suu­teen liit­ty­viä teks­te­jä tä­nään il­mes­ty­vis­tä Päi­vä­mie­hes­tä ja Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­tä.