Olen Kin­nu­sen Mar­kus Tor­ni­os­ta. Per­hee­see­ni kuu­luu vai­mo Sir­pa sekä yh­dek­sän las­ta. Meil­le muut­ti myös juu­ri ly­hyt­kar­vai­nen sak­san­sei­so­jan pen­tu.

Olen ol­lut pois­sa työ­e­lä­mäs­tä jo vuo­sia ter­veys­ti­lan­tee­ni vuok­si.

Tor­nio on ää­rim­mäi­sen hyvä paik­ka har­ras­taa lin­tu­ja. Tor­nio on jo­en­var­si­kau­pun­ki, jos­sa joki yh­tyy me­reen. Alu­eel­ta löy­tyy myös pel­to­a­lu­ei­ta, van­haa me­ren­poh­jaa. Alue on otol­li­nen paik­ka seu­ra­ta muut­ta­via lin­tu­ja.

En miel­lä it­se­ä­ni lin­tu­bon­ga­rik­si, kut­sun it­se­ä­ni mie­luum­min lin­tu­har­ras­ta­jak­si. Oma ta­voit­tee­ni on saa­da joka vuo­si ko­koon 100 tun­nis­tet­tua lin­tu­la­jia. Tämä täyt­tyy mei­dän alu­eel­la koh­ta­lai­sen hel­pos­ti.

Lin­tu­har­ras­tus on ym­pä­ri­vuo­tis­ta, vaik­ka pai­not­tuu­kin ke­vää­seen. Li­a­kan ky­lä­läi­sil­le lie­nen var­sin tut­tu näky tien­var­rel­la ke­väi­sin. Mo­net mu­ka­vat kes­kus­te­lut on käy­ty tä­män myö­tä. Usein mi­nul­ta pyy­de­tään tun­nis­tu­sa­pua sekä lin­tu­jen ku­viin et­tä ää­niin.

Ke­vät­muut­to on lä­hin­nä sy­dän­tä­ni. Sitä jak­saa ih­me­tel­lä vuo­des­ta toi­seen, ai­na uu­del­leen ja uu­del­leen. Ke­vät on lin­tu­har­ras­ta­jan jou­lu.

Mi­nul­la ke­vää­seen kuu­luu myös lin­nun­pönt­tö­jen huol­ta­mi­nen ja uu­sien ri­pus­ta­mi­nen.

Suo­sik­ki­lin­tu­ni on kir­jo­siep­po. Se il­mes­tyy lau­la­maan meil­le va­pun tie­noil­la. Tämä mus­ta­val­koi­nen pik­ku­lin­tu jak­saa lau­laa aa­mus­ta il­taan tän­ne saa­pu­es­saan. Mi­nul­la ke­vään odo­tus kul­mi­noi­tuu kir­jo­sie­pon sekä pa­ju­lin­nun saa­pu­mi­seen.

Kir­jo­siep­po pe­sii pön­töis­sä. Pa­ju­lin­tu sen si­jaan on nä­ky­mät­tö­mäm­pi – sen en­nem­min kuu­lee kuin nä­kee. Nämä mo­lem­mat kuu­lu­vat eh­dot­to­mas­ti suo­sik­kei­hi­ni. 

Toki myös ”Han­nun ja Ker­tun”, se­pel­kyyh­ky­pa­ris­kun­nan, joka pe­sii ta­ka­met­säs­sä, saa­pu­mi­nen tuo oman sä­väyk­sen­sä.

It­se en niin pe­rus­ta har­vi­nais­ten lin­tu­jen bon­gauk­ses­ta. Mi­nul­le suu­rem­pi rie­mu on ta­val­lis­ten lin­tu­jen saa­pu­mi­nen.

Täy­tyy erik­seen mai­ni­ta yk­si mie­leen­pai­nu­va vuo­si elä­mä­ni var­rel­la. Pää­sin lin­tu­ren­gas­ta­jan mu­kaan. Näin tal­vi­lin­tu­jen ren­gas­tus­ta. Li­säk­si kä­vim­me ren­gas­ta­mas­sa pöl­lö­jä: hel­mi­pöl­lö, la­pin­pöl­lö, hii­ri­pöl­lö, suo­pöl­lö. Sa­moin ren­gas­tim­me ka­na­hauk­ko­ja ja tuu­li­hauk­ko­ja.

Lap­sil­le on var­mas­ti jää­nyt mie­leen, kun ren­gas­ta­ja kävi ko­ti­pi­has­sam­me ren­gas­ta­mas­sa Suo­men pie­nim­män lin­nun, pa­ju­lin­nun poi­ka­set.

Lin­tu­har­ras­tus on sii­tä mu­ka­va, et­tei se vaa­di pal­joa. Vaa­te­tus säi­den mu­kaan. Kii­ka­rit oli­si hyvä ol­la. Hu­rah­ta­neil­ta löy­tyy usein kau­ko­put­ki, jol­la nä­kee kau­em­pa­na ole­via lin­tu­ja.

Ny­ky­ään löy­tyy myös la­jien tun­nis­ta­mi­seen so­vel­luk­sia pu­he­li­meen la­dat­ta­vak­si. Hel­poin tapa ope­tel­la tun­nis­ta­maan lin­tu­ja on pys­tyt­tää lin­nuil­le tal­vi­ruo­kin­ta. La­ji­mää­rä tal­vel­la on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi.

Kii­tos ko­ti­vä­en, oma kiin­nos­tuk­se­ni lin­tui­hin ja luon­toon on pe­räi­sin jo lap­suu­den ajois­ta. Olen har­ras­ta­nut met­säs­tys­tä, mar­jas­tus­ta ja ka­las­tus­ta ai­van pik­ku­po­jas­ta läh­tien. Muis­tan jo lap­suu­des­ta lin­tu­ret­ket isän ja si­sa­rus­ten kans­sa Li­a­kan pel­lol­le. Met­säs­tys har­ras­tuk­se­na on tu­ke­nut lin­tu­jen tun­nis­tus­ta.

 Pel­kän kat­se­le­mi­sen si­jaan lin­nut tar­vit­se­vat myös ih­mi­sen apua. Ve­sis­tö­jen ja met­sien hoi­to on isos­sa roo­lis­sa lin­tu­jen hy­vin­voin­nis­sa. Ri­pus­ta­mal­la pönt­tö­jä ja ruok­ki­mal­la lin­tu­ja pait­si ilah­du­tam­me it­se­äm­me, myös au­tam­me lin­tu­ja.

Pa­ras hyt­tys­mag­neet­ti on pi­ha­pii­ri­ni ri­pus­tet­ta­vat lin­nun­pön­töt. Hyt­ty­nen jos toi­nen­kin ka­to­aa pien­ten lin­nun­poi­kas­ten ra­vin­nok­si.

Kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä aloit­taa lin­tu­har­ras­tus­ta. Mu­kaan iI­oi­nen ja ute­li­as mie­li, ja ih­met­te­le­mään Luo­jan töi­tä.

Mi­nua pu­hut­te­lee eri­tyi­ses­ti Sii­o­nin lau­lun 127 en­sim­mäi­nen sä­keis­tö: ”Ih­met­te­len Luo­jan töi­tä: ke­sä­kuk­kain heh­kua, pou­ta­pil­ven val­keut­ta, täh­ti­tai­vaan suu­ruut­ta.”