Veh­re­ät pel­lot ja nii­tyt riu­ku­ai­toi­neen, lai­dun­ta­vat leh­mät ja pu­na­mul­lal­la maa­la­tut idyl­li­set ta­lot huo­kui­vat rau­haa. Taa­lain­maan maa­seu­tu oli jää­nyt Ai­da Lep­pä­sen mie­leen kut­su­va­na seu­tu­na kah­del­la Ruot­sin su­vi­seu­roi­hin suun­tau­tu­neel­la mat­kal­la. Niin­pä ys­tä­vän vel­jen työ­voi­man vär­väyk­seen oli in­nos­ta­vaa tart­tua.

– Kun kuu­lim­me, et­tä Taa­lain­maal­la oli­si tar­jol­la maa­laus­työ­tä, aloim­me ka­ve­rei­den kes­ken ky­sel­lä, ketä kiin­nos­tai­si läh­teä, hän ker­too ke­sä­työ­ku­vi­ois­taan.

Osa ka­ve­reis­ta oli kiin­nos­tu­nut, mut­ta oli sel­vää, et­tä suu­rin osa ys­tä­vä­pii­ris­tä jäi­si sil­ti Suo­meen. Tämä vai­kut­ti joi­den­kin läh­te­mi­sin­toon. Lep­pä­sel­le oli sel­vää, ke­nen kans­sa hän ai­na­kin läh­ti­si.

– Mei­dät vi­hit­tiin Akun kans­sa tou­ko­kuus­sa, ja viik­ko hää­lo­man jäl­keen tu­lin sit­ten al­kuun yk­sin tän­ne. Aku tuli pe­räs­sä, kun oli käy­nyt ar­mei­jan lop­puun, tuo­re vai­mo ker­taa avi­o­liit­ton­sa al­ku­ai­ko­ja.

Kuu­den hen­gen ka­ve­ri­po­ruk­ka on nyt ura­koi­nut työ­pa­reit­tan maa­laus­hom­mia. Asun­noik­si löy­tyi­vät val­miik­si ka­lus­te­tut huo­neis­tot pien­ker­ros­ta­los­ta Mockf­jär­dis­tä.

Pu­na­mul­taa sei­nis­sä ja kä­sis­sä

Maa­laus­työ oli tut­tua pa­ril­ta ai­em­mal­ta ke­säl­tä. Tie­dos­sa oli, et­tä fyy­si­nen työ voi hel­pos­ti käy­dä ras­kaak­si.

– Ol­laan yri­tet­ty ra­joit­taa työ­päi­vät 8–9 tun­nin pi­tui­sik­si, et­tei käy lii­an ran­kak­si. Maa­lai­sym­pä­ris­tö on iha­nan rau­hoit­ta­va, luo­va­na ih­mi­se­nä tar­vit­sen ym­pä­ril­le­ni rau­haa­kin, vaik­ka toi­saal­ta olen so­si­aa­li­nen, ku­vai­lee Lep­pä­nen.

Esi­mie­het ovat kan­nus­ta­neet naut­ti­maan myös va­paa-ajas­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta tu­tus­tua Ruot­siin. Työ­mai­ta on ol­lut­kin ym­pä­ri Taa­lain­maa­ta, jo­ten maa­kun­ta pu­nai­si­ne tu­pi­neen on tul­lut tu­tuk­si.

– Pu­na­mul­lal­la on to­si­aan enim­mäk­seen maa­lat­tu, esit­te­lee maa­la­ri fa­lu­nin­pu­nai­sia rai­to­ja kä­sis­sään.

Työ­päi­vän päät­teek­si on ol­lut iha­na pu­lah­taa ui­maan Sil­jan-jär­veen tai asun­non ohit­se vir­taa­vaan jo­keen.

As­ke­lei­ta yh­teen so­vit­ta­en

Tuo­reet avi­o­puo­li­sot ovat ope­tel­leet mo­lem­mil­le so­pi­vaa te­ke­mi­sen tah­tia.

– Pien­tä vään­töä on ol­lut työ­i­de­o­lo­gi­as­ta; meil­lä on vä­hän eri­lai­sia aja­tuk­sia sii­tä, kuin­ka pal­jon teh­dään töi­tä. Aku pai­nai­si enem­män töi­tä, mi­nus­ta voi­si vä­lil­lä “fiik­kail­la” (kah­vi­tel­la), nau­raa nuo­ri vai­mo.

Yh­des­sä työs­ken­te­ly on kui­ten­kin su­ju­nut hy­vin ja asi­oi­den so­pi­mi­nen on ol­lut hel­pom­paa kuin vie­raam­man pa­rin kans­sa.

– Jos tu­lee ki­naa, on hel­pom­pi pyy­tää an­teek­si, kun on niin lä­hei­nen ih­mi­nen, ei­kä jää mi­tään ham­paan­ko­loon.

Unel­moin­ti­kin kul­kee mu­ka­na. Päi­vit­täi­sil­lä työ­mat­koil­la pa­ris­kun­nal­la on ta­pa­na kat­sel­la mat­kan var­rel­la ole­via ta­lo­ja ja ju­tel­la sii­tä, mil­lai­nen talo heil­lä jos­kus voi­si ol­la.

Ter­ve­tul­lei­na seu­roi­hin

Taa­lain­maan rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le nuo­ret ke­sä­maa­la­rit on otet­tu läm­pi­mäs­ti vas­taan.

– Seu­rois­sa on kyl­lä ol­lut kä­sin­kos­ke­tel­ta­va us­ko­vais­ten yh­teys. Meil­le on tul­tu jut­te­le­maan ja ky­se­le­mään, ketä ol­laan. On ol­lut ter­ve­tul­lut olo, Lep­pä­nen kiit­te­lee.

Myös nuor­ten toi­min­taan on pääs­syt hy­vin mu­kaan.

– On ol­tu mu­ka­na ret­kil­lä, il­ta­ky­lis­sä, pe­lat­tu säh­lyä ja kar­ja­ma­ja­mö­kil­lä on ol­lut po­ruk­kaa gril­laa­mas­sa, hän ker­toi­lee ak­ti­vi­tee­teis­ta.

Tur­val­li­nen yh­tei­söl­li­syys on nä­ky­nyt rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä.

– Seu­rois­sa on ol­lut kos­ket­ta­vaa, kun mo­net ih­mi­set, lap­set­kin, roh­ke­as­ti kät­tä nos­ta­mal­la pyy­tä­vät siu­naus­ta. Sii­hen en ole esi­mer­kik­si Hel­sin­gis­sä tot­tu­nut, pää­kau­pun­ki­seu­dul­la kas­va­nut Lep­pä­nen ver­taa.

Jo­ka­päi­väi­nen kie­li­kyl­py vai­kut­taa

Työn vaa­ti­muk­se­na oli osa­ta ruot­sia edes aut­ta­vas­ti, on­han toi­min­ta­ym­pä­ris­tö täy­sin ruot­sin­kie­li­nen – vaik­ka työ­ka­ve­reis­ta puo­let on­kin suo­ma­lai­sia.

– Oma ruot­sin kie­len tai­to oli to­del­la vä­häi­nen, vaik­ka olin ruot­sin yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa kir­joit­ta­nut. Jo en­sim­mäis­ten viik­ko­jen jäl­keen al­koi kui­ten­kin ym­mär­tää pa­rem­min, mitä asi­ak­kaat pu­hui­vat, ja nyt al­kaa kom­mu­ni­koin­ti su­jua.

Lep­pä­nen on roh­kais­tu­nut pu­hu­maan ruot­sia ja huo­man­nut, et­tä kie­li­op­pi­vir­heet ei­vät ym­mär­re­tyk­si tu­le­mis­ta hait­taa.

Ero­ja ja yh­tä­läi­syyk­siä

Ko­vin moni asia ei Ruot­sis­sa poik­kea suo­ma­lai­ses­ta elä­män­me­nos­ta.

– En tie­dä, joh­tuu­ko ero Suo­men ja Ruot­sin eros­ta vai maa­seu­dun ja kau­pun­gin eros­ta, mut­ta asi­ak­kaat ovat tääl­lä jo­ten­kin ren­nom­pia ja luot­ta­vai­sem­pia. Fiik­kai­le­maan pyy­tä­vät pa­ri­kin ker­taa päi­väs­sä, ke­sä­työ­läi­nen poh­dis­ke­lee.

Ruo­ka­kau­pan va­li­koi­mis­ta löy­tyy kaik­kea tut­tua. Ero­na Lep­pä­nen mai­nit­see, et­tä li­ha­tuot­tei­ta löy­tyy eh­kä enem­män pa­kas­tei­na kuin Suo­mes­sa ja pi­pa­rei­ta syö­dään muul­loin­kin kuin jou­lu­na.

Vas­tak­kai­na­set­te­lua tai en­nak­ko­luu­loi­suut­ta suo­ma­lais­ten ja ruot­sa­lais­ten vä­lil­lä hän ei ole ha­vain­nut.

– Olen kyl­lä kuul­lut, et­tä ai­kai­sem­pi­na vuo­si­kym­me­ni­nä suo­ma­lais­ten mai­ne työn­te­ki­jöi­nä ei ole ol­lut niin hyvä. Ja omat en­nak­ko­kä­si­tyk­set ruot­sa­lai­sis­ta, jos vä­hän oli eri­lai­suu­den tun­tua, ovat kyl­lä muut­tu­neet pa­rem­mik­si, Lep­pä­nen va­kuut­taa.

– Tun­tuu, et­tä tääl­lä ih­mi­set hy­myi­le­vät ja ter­veh­ti­vät toi­si­aan enem­män. Suo­ma­lai­set ovat usein sem­moi­sia tup­pi­sui­ta.

Lo­mai­lua työn ohes­sa

Ke­sään on mah­tu­nut kol­me Suo­men vie­rai­lua, mikä teki al­ku­ke­sän vä­hän re­pa­lei­sek­si.

– Al­ku­viik­koi­na len­sin pää­sy­ko­kei­siin, sit­ten kä­vim­me Su­vi­seu­rois­sa ja vie­lä yh­den ys­tä­vä­pa­ris­kun­nan häis­sä, las­kes­ke­lee nai­nen pii­pah­duk­sia ko­ti­maa­han.

Use­am­pi­a­kin hää­kut­su­ja ke­säl­le oli tul­lut, mut­ta vä­li­mat­ka ve­rot­ti osal­lis­tu­mis­ta. Mo­lem­pien puo­li­soi­den ko­ti­vä­et ovat pääs­seet käy­mään nuo­ren­pa­rin esim­mäi­ses­sä ko­dis­sa, ja Ai­da ja Aku ovat saa­neet esi­tel­lä ruot­sa­lais­ta asui­nym­pä­ris­tö­ään heil­le.

– Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen teim­me pie­nen lo­ma­reis­sun Nor­jan puo­lel­la, aje­lim­me Jo­tun­hei­min kan­sal­lis­puis­toon ja vuo­no­mai­se­maan. Pi­den­ne­tys­sä vii­kon­lo­pus­sa eh­ti täm­möi­sen teh­dä, Lep­pä­nen ker­taa ke­sän lo­ma­ko­ke­muk­sia.

Mie­leen jäi myös vie­rai­lu Täl­l­ber­gin idyl­li­ses­sä ky­läs­sä. Lop­pu­ke­säk­si on lu­vas­sa muun mu­as­sa ka­las­tus­ta il­to­jen ja vii­kon­lop­pu­jen ra­tok­si.

– Os­tim­me Akun kans­sa vir­ve­lit ja ker­ran olem­me tä­hän men­nes­sä käy­neet ka­lal­la.

Tuo­mi­si­na hy­my­jä poh­joi­seen

Syys­kuus­sa odot­taa uu­den­lai­nen ar­ki Ou­lus­sa. Sekä Ai­da et­tä Aku aloit­ta­vat opin­not Ou­lun yli­o­pis­tos­sa.

– Pää­sin luo­ka­no­pet­ta­ja­kou­lu­tuk­seen. Asun­to­kin jo löy­tyi on­nek­si tääl­tä kä­sin ne­tin vä­li­tyk­sel­lä.

Taa­lain­maan ke­säs­tä Suo­meen tuo­daan pait­si ta­lou­del­lis­ta tur­vaa opis­ke­li­ja­e­lä­mään myös muu­ta­mia lob­bik­sel­ta (kirp­pik­sel­tä) löy­ty­nei­tä ko­ris­te-esi­nei­tä oman ko­din si­sus­tuk­seen.

– Ja ajat­te­lin kyl­lä ot­taa tääl­tä mu­kaan yli­o­pis­to­maa­il­maan sen, et­tä ih­mi­sil­le kan­nat­taa hy­myil­lä ys­tä­väl­li­ses­ti, hy­myi­lee iloi­nen pa­luu­muut­ta­ja.

Muis­toi­hin jää iha­na yh­tei­sen elä­män al­ku ja en­sim­mäi­nen yh­tei­nen koti Taa­lain­maal­la, jon­ne eh­ti jo tul­la ikä­vä su­vi­seu­ra­reis­sul­la.