Vehreät pellot ja niityt riukuaitoineen, laiduntavat lehmät ja punamullalla maalatut idylliset talot huokuivat rauhaa. Taalainmaan maaseutu oli jäänyt Aida Leppäsen mieleen kutsuvana seutuna kahdella Ruotsin suviseuroihin suuntautuneella matkalla. Niinpä ystävän veljen työvoiman värväykseen oli innostavaa tarttua.
– Kun kuulimme, että Taalainmaalla olisi tarjolla maalaustyötä, aloimme kavereiden kesken kysellä, ketä kiinnostaisi lähteä, hän kertoo kesätyökuvioistaan.
Osa kavereista oli kiinnostunut, mutta oli selvää, että suurin osa ystäväpiiristä jäisi silti Suomeen. Tämä vaikutti joidenkin lähtemisintoon. Leppäselle oli selvää, kenen kanssa hän ainakin lähtisi.
– Meidät vihittiin Akun kanssa toukokuussa, ja viikko hääloman jälkeen tulin sitten alkuun yksin tänne. Aku tuli perässä, kun oli käynyt armeijan loppuun, tuore vaimo kertaa avioliittonsa alkuaikoja.
Kuuden hengen kaveriporukka on nyt urakoinut työpareittan maalaushommia. Asunnoiksi löytyivät valmiiksi kalustetut huoneistot pienkerrostalosta Mockfjärdistä.
Punamultaa seinissä ja käsissä
Maalaustyö oli tuttua parilta aiemmalta kesältä. Tiedossa oli, että fyysinen työ voi helposti käydä raskaaksi.
– Ollaan yritetty rajoittaa työpäivät 8–9 tunnin pituisiksi, ettei käy liian rankaksi. Maalaisympäristö on ihanan rauhoittava, luovana ihmisenä tarvitsen ympärilleni rauhaakin, vaikka toisaalta olen sosiaalinen, kuvailee Leppänen.
Esimiehet ovat kannustaneet nauttimaan myös vapaa-ajasta ja mahdollisuudesta tutustua Ruotsiin. Työmaita on ollutkin ympäri Taalainmaata, joten maakunta punaisine tupineen on tullut tutuksi.
– Punamullalla on tosiaan enimmäkseen maalattu, esittelee maalari faluninpunaisia raitoja käsissään.
Työpäivän päätteeksi on ollut ihana pulahtaa uimaan Siljan-järveen tai asunnon ohitse virtaavaan jokeen.
Askeleita yhteen sovittaen
Tuoreet aviopuolisot ovat opetelleet molemmille sopivaa tekemisen tahtia.
– Pientä vääntöä on ollut työideologiasta; meillä on vähän erilaisia ajatuksia siitä, kuinka paljon tehdään töitä. Aku painaisi enemmän töitä, minusta voisi välillä “fiikkailla” (kahvitella), nauraa nuori vaimo.
Yhdessä työskentely on kuitenkin sujunut hyvin ja asioiden sopiminen on ollut helpompaa kuin vieraamman parin kanssa.
– Jos tulee kinaa, on helpompi pyytää anteeksi, kun on niin läheinen ihminen, eikä jää mitään hampaankoloon.
Unelmointikin kulkee mukana. Päivittäisillä työmatkoilla pariskunnalla on tapana katsella matkan varrella olevia taloja ja jutella siitä, millainen talo heillä joskus voisi olla.
Tervetulleina seuroihin
Taalainmaan rauhanyhdistykselle nuoret kesämaalarit on otettu lämpimästi vastaan.
– Seuroissa on kyllä ollut käsinkosketeltava uskovaisten yhteys. Meille on tultu juttelemaan ja kyselemään, ketä ollaan. On ollut tervetullut olo, Leppänen kiittelee.
Myös nuorten toimintaan on päässyt hyvin mukaan.
– On oltu mukana retkillä, iltakylissä, pelattu sählyä ja karjamajamökillä on ollut porukkaa grillaamassa, hän kertoilee aktiviteeteista.
Turvallinen yhteisöllisyys on näkynyt rauhanyhdistyksellä.
– Seuroissa on ollut koskettavaa, kun monet ihmiset, lapsetkin, rohkeasti kättä nostamalla pyytävät siunausta. Siihen en ole esimerkiksi Helsingissä tottunut, pääkaupunkiseudulla kasvanut Leppänen vertaa.
Jokapäiväinen kielikylpy vaikuttaa
Työn vaatimuksena oli osata ruotsia edes auttavasti, onhan toimintaympäristö täysin ruotsinkielinen – vaikka työkavereista puolet onkin suomalaisia.
– Oma ruotsin kielen taito oli todella vähäinen, vaikka olin ruotsin ylioppilaskirjoituksissa kirjoittanut. Jo ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi kuitenkin ymmärtää paremmin, mitä asiakkaat puhuivat, ja nyt alkaa kommunikointi sujua.
Leppänen on rohkaistunut puhumaan ruotsia ja huomannut, että kielioppivirheet eivät ymmärretyksi tulemista haittaa.
Eroja ja yhtäläisyyksiä
Kovin moni asia ei Ruotsissa poikkea suomalaisesta elämänmenosta.
– En tiedä, johtuuko ero Suomen ja Ruotsin erosta vai maaseudun ja kaupungin erosta, mutta asiakkaat ovat täällä jotenkin rennompia ja luottavaisempia. Fiikkailemaan pyytävät parikin kertaa päivässä, kesätyöläinen pohdiskelee.
Ruokakaupan valikoimista löytyy kaikkea tuttua. Erona Leppänen mainitsee, että lihatuotteita löytyy ehkä enemmän pakasteina kuin Suomessa ja pipareita syödään muulloinkin kuin jouluna.
Vastakkainasettelua tai ennakkoluuloisuutta suomalaisten ja ruotsalaisten välillä hän ei ole havainnut.
– Olen kyllä kuullut, että aikaisempina vuosikymmeninä suomalaisten maine työntekijöinä ei ole ollut niin hyvä. Ja omat ennakkokäsitykset ruotsalaisista, jos vähän oli erilaisuuden tuntua, ovat kyllä muuttuneet paremmiksi, Leppänen vakuuttaa.
– Tuntuu, että täällä ihmiset hymyilevät ja tervehtivät toisiaan enemmän. Suomalaiset ovat usein semmoisia tuppisuita.
Lomailua työn ohessa
Kesään on mahtunut kolme Suomen vierailua, mikä teki alkukesän vähän repaleiseksi.
– Alkuviikkoina lensin pääsykokeisiin, sitten kävimme Suviseuroissa ja vielä yhden ystäväpariskunnan häissä, laskeskelee nainen piipahduksia kotimaahan.
Useampiakin hääkutsuja kesälle oli tullut, mutta välimatka verotti osallistumista. Molempien puolisoiden kotiväet ovat päässeet käymään nuorenparin esimmäisessä kodissa, ja Aida ja Aku ovat saaneet esitellä ruotsalaista asuinympäristöään heille.
– Suviseurojen jälkeen teimme pienen lomareissun Norjan puolella, ajelimme Jotunheimin kansallispuistoon ja vuonomaisemaan. Pidennetyssä viikonlopussa ehti tämmöisen tehdä, Leppänen kertaa kesän lomakokemuksia.
Mieleen jäi myös vierailu Tällbergin idyllisessä kylässä. Loppukesäksi on luvassa muun muassa kalastusta iltojen ja viikonloppujen ratoksi.
– Ostimme Akun kanssa virvelit ja kerran olemme tähän mennessä käyneet kalalla.
Tuomisina hymyjä pohjoiseen
Syyskuussa odottaa uudenlainen arki Oulussa. Sekä Aida että Aku aloittavat opinnot Oulun yliopistossa.
– Pääsin luokanopettajakoulutukseen. Asuntokin jo löytyi onneksi täältä käsin netin välityksellä.
Taalainmaan kesästä Suomeen tuodaan paitsi taloudellista turvaa opiskelijaelämään myös muutamia lobbikselta (kirppikseltä) löytyneitä koriste-esineitä oman kodin sisustukseen.
– Ja ajattelin kyllä ottaa täältä mukaan yliopistomaailmaan sen, että ihmisille kannattaa hymyillä ystävällisesti, hymyilee iloinen paluumuuttaja.
Muistoihin jää ihana yhteisen elämän alku ja ensimmäinen yhteinen koti Taalainmaalla, jonne ehti jo tulla ikävä suviseurareissulla.
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?