Päi­vik­ki Mu­ta­nen

Vas­ti­kään vau­va­ni oli op­pi­nut omin avuin liik­ku­maan pai­kas­ta toi­seen. Vie­raas­sa pai­kas­sa kon­ta­tes­saan hän kur­kis­te­li vä­hän vä­liä ol­kan­sa yli var­mis­taak­seen, vie­lä­kö äi­ti on sii­nä. Si­ni­sis­sä sil­mis­sä pil­kah­ta­va epä­var­muus rau­hoit­tui näh­des­sään hy­my­ni. Koh­ta hän roh­kais­tui kont­taa­maan yhä kau­em­mas mi­nus­ta.

Ke­sän kyn­nyk­sel­lä vau­va op­pi kä­ve­le­mään, ja vauh­dis­taan hur­maan­tu­nee­na as­ke­lei­ta on otet­ta­va kaik­ki­al­la. As­ke­lei­den var­muu­den kas­va­es­sa myös olan yli kur­kis­te­lu on vä­hen­ty­nyt. Lap­sen pon­te­va ole­mus ker­too ra­ken­tu­nees­ta luot­ta­muk­ses­ta: äi­ti on jos­sain lä­het­ty­vil­lä. Kol­hu­ja sat­tuu, mut­ta sy­liin saa ai­na pa­la­ta.

Sa­mas­ta il­mi­ös­tä on kyse, kun ai­kui­nen lap­si läh­tee ko­toa. Läh­ti­jän as­kel var­mis­tuu hil­jal­leen. Mat­kan var­rel­la ko­e­taan eri­lai­sia kas­vu­ki­pu­ja, jois­sa ko­din an­ta­maa va­rus­tus­ta pun­ni­taan. Mil­le ar­voil­le pe­rus­tan elä­mä­ni? Mis­sä asi­as­sa toi­min toi­sin kuin ko­dis­sa­ni? Omak­si it­sek­si kas­va­mi­nen on rank­kaa – on opit­ta­va luot­ta­maan, et­tä omat sii­vet kan­ta­vat, kun etäi­syys ko­dis­ta kas­vaa.

Koti on elä­män kiin­to­pis­te, jos­ta ih­mi­nen pon­nis­taa elä­mään­sä. Ko­dis­sa opi­taan, mil­lais­ta on ol­la ih­mi­nen toi­sel­le – tu­han­sis­sa ar­jen het­kis­sä. Jos koti on ol­lut tur­va­ton, ih­mi­nen voi tun­tea ole­van­sa ek­syk­sis­sä. Hä­dän het­kel­lä ei eh­kä ole paik­kaa, jos­sa tur­vaan­sa saa vah­vis­taa.

Vii­me vuo­si­na olen ra­ken­ta­nut omaa ko­tia yh­des­sä rak­kaan puo­li­so­ni kans­sa. Olen tun­te­nut poi­mi­va­ni eväi­tä lap­suu­den­ko­dis­ta­ni. Olen on­ne­kas, sil­lä ajal­li­nen ko­ti­ni on ol­lut tur­val­li­nen kiin­to­pis­te elä­mäs­sä­ni. Van­hem­pie­ni mi­nuun pu­no­ma rak­kaus on saa­nut siir­tyä omien las­te­ni hoi­vaa­mi­seen. Mi­nuun ra­ken­tu­nut pe­rus­tur­val­li­suus on aut­ta­nut mi­nua loh­dut­ta­maan omia vau­vo­ja­ni. Oman äi­ti­ni myö­tä­tun­to mie­les­sä­ni olen voi­nut ym­mär­tää it­ku­aan tih­rus­ta­van lap­sen har­mia. Kun on it­se saa­nut ko­kea hoi­vaa haa­vois­saan, on hel­pom­pi tar­jo­ta sitä myös toi­sel­le.

Us­ko­vai­sel­le Ju­ma­laan tur­vaa­mi­nen on suu­ri asia. Hen­gel­li­nen koti tar­jo­aa py­sy­vän tur­van kaik­kiin läh­töi­hin – oli­pa se ul­ko­mail­le tai ikiu­neen. Ju­ma­lan tar­jo­a­maa tur­vaa ei tar­vit­se epäil­lä, se kes­tää ian­kaik­ki­ses­ti. Haa­voit­tu­vai­se­na saa loh­dut­tau­tua evan­ke­liu­mil­la, ja ru­koil­la vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin­sä. Kun kiin­to­pis­tee­nä on Ju­ma­la, on as­kel ke­vyt ja roh­kea.