Sirk­ka Leh­to

Har­ri Puo­li­tai­val, mu­hos­lai­nen per­hee­ni­sä ja yrit­tä­jä, on te­ko­ä­lyn ja ko­ne­op­pi­mi­sen asi­an­tun­ti­ja ja säh­kö­tek­nii­kan dip­lo­mi-in­si­nöö­ri. Tor­pa­tak­seen koko ajan eri ka­na­vis­ta vir­taa­vaa tie­toa hä­nel­lä on omat kons­tin­sa sekä koti- et­tä työ­e­lä­mään.

– Käy­tän tosi pal­jon pu­he­li­men muis­ti­kir­ja­so­vel­lus­ta, jo­hon lai­tan jon­kin asi­an ylös – en siis pyri ak­tii­vi­ses­ti muis­ta­maan juu­ri mi­tään, Har­ri Puo­li­tai­val ker­too.

Yk­si tapa hal­li­ta ai­kaa on lait­taa ka­len­te­riin tär­keim­piä jut­tu­ja.

– Läh­tö­koh­tai­ses­ti olen kui­ten­kin sitä miel­tä, et­tä sitä pa­rem­pi elä­mä, mitä vä­hem­män ka­len­te­ris­sa on mi­tään pa­kol­lis­ta me­noa, lin­jaa Puo­li­tai­val.

Työ­e­lä­mäs­sä tie­to­tul­vaan tuo ra­ken­net­ta muun mu­as­sa sään­nöl­li­set viik­ko­pa­la­ve­rit tii­min kans­sa, jois­sa py­ri­tään pri­oi­ri­soi­maan te­ke­mi­set.

– Sit­ten myös eri­lai­set asi­ak­kuu­den­hal­lin­ta­jär­jes­tel­mät aut­ta­vat jä­sen­tä­mään ja ko­ko­a­maan tie­toa.

Puo­li­tai­val te­kee esi­mer­kik­si pa­la­ve­reis­sa di­gi­taa­li­sel­la ky­näl­lä muis­tiin­pa­no­ja.

– Se aut­taa kes­kit­ty­mään pa­la­ve­riin ja luo pa­la­ve­ris­ta vah­vem­man muis­ti­jäl­jen, jos on esi­mer­kik­si piir­tä­nyt muis­tiin­pa­noon vaik­ka jon­kun hah­mon, lo­gon tai muun sel­lai­sen, hy­myi­lee hän.

Lap­set ovat aseet­to­mia al­go­rit­min kans­sa

Myös so­si­aa­li­nen me­dia on Puo­li­tai­pa­leen mie­les­tä ai­ka­syöp­pö, jo­hon on­nek­si al­kaa tul­la ra­joi­tuk­sia: Tans­kan hal­li­tus ha­lu­aa kiel­tää usei­den so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vien käy­tön al­le 15-vuo­ti­ail­ta, Suo­mes­sa tu­le­va kiel­to kos­ke­nee al­le 13-vuo­ti­ai­ta. Ruu­tu­ai­ka tul­lee Suo­mes­sa ole­maan 11–13-vuo­ti­ail­la enin­tään kak­si tun­tia päi­väs­sä.

– Nämä on hy­viä jut­tu­ja. Al­go­rit­meil­lä voi­daan ra­ken­taa lo­pu­ton viih­de­put­ki, ja lap­si on ihan asee­ton sen edes­sä, Puo­li­tai­val to­te­aa.

Jos taas lap­si käyt­tää di­gi­lai­tet­ta esi­mer­kik­si piir­tä­mi­seen tai muu­hun uut­ta luo­vaan toi­min­taan, se on Puo­li­tai­pa­leen mie­les­tä hyvä jut­tu.

– Las­ten screen­ti­meä (ruu­tu­ai­kaa) aset­ta­es­sa kan­nat­taa huo­mi­oi­da tuo – et­tei tar­vi kiel­tää koko pu­he­lin­ta, vaan voi sal­lia ap­pit, joil­la teh­dään it­se jo­ta­kin.

Puo­li­tai­val on it­se­kin ot­ta­nut ra­joi­tuk­sia käyt­töön.

– Mul­la on it­sel­lä käy­tös­sä screen­time, jol­la py­rin ra­jaa­maan some-ajan­käyt­töä.

Hän on vä­lil­lä jopa pois­ta­nut so­vel­luk­sia pu­he­li­mes­ta, jot­ta kir­jau­tu­mi­nen pal­ve­luun on kyn­nyk­sen ta­ka­na ja sin­ne ei tule men­tyä lain­kaan esi­mer­kik­si tau­ko­jen ai­ka­na.

– What­sAp­pis­sa seu­raan joi­ta­kin ryh­miä, joi­hin tu­lee sa­to­ja vies­te­jä päi­väs­sä. Olen pii­lot­ta­nut ne Arc­hi­ve-toi­min­nol­la ja lait­ta­nut pääl­le ”hil­jen­nä il­moi­tuk­set”-ase­tuk­sen.

No­pe­as­sa kom­men­toin­nis­sa tu­lee hu­te­ja

Puo­li­tai­val pe­rään­kuu­lut­taa rank­kaa pri­o­ri­soin­tia, esi­mer­kik­si juu­ri What­sApp-kom­men­toin­nis­sa.

– Jos­kus te­ki­si mie­li kom­men­toi­da päi­vän uu­tis­ta­pah­tu­mia sa­man tien, mut­ta hy­väk­si ide­ak­si on osoit­tau­tu­nut se, et­tä an­taa­kin ajan ku­lua 1–2 päi­vää ja miet­tii sit­ten, on­ko ai­hees­ta syy­tä kom­men­toi­da mi­tään vai on­ko sii­tä jo suun­nil­leen kaik­ki sa­not­tu.

– No­pe­as­sa kom­men­toin­nis­sa saat­taa tul­la myös hu­te­ja sik­si, et­tä uu­tis­ta­pah­tu­man kaik­ki oleel­li­set fak­tat­kaan ei ole heti sa­man päi­vän ai­ka­na pöy­däs­sä, huo­maut­taa Puo­li­tai­val.

Esi­mer­kik­si omal­la te­ko­ä­ly-alal­la on pal­jon niin sa­not­tu­ja päi­vä­per­ho­sia.

– Tu­lee me­he­vä ot­sik­ko, mut­ta tar­kem­min kat­sot­tu­na ei ole mi­tään oi­ke­aa tai uut­ta. Kun tun­tee seu­rat­ta­van ai­heen tai tee­man pe­rus­teet ja kä­sit­teet, pää­see kiin­ni no­pe­as­ti sii­hen, on­ko asia ol­leel­lis­ta tai on­ko sii­nä uu­tu­sar­voa.

Te­ko­ä­lyn asi­an­tun­ti­ja­na hän käyt­tää te­ko­ä­lyä koko ajan. Ky­sy­es­sään jo­ta­kin asi­aa sil­tä hän syöt­tää mah­dol­li­sim­man tark­ko­ja promp­te­ja eli käs­ky­jä. Sen­kin hal­lin­taan ja help­po­käyt­töi­syy­teen hä­nel­lä on vink­ki: promp­ti­poh­jat työ­hön, va­paa-ai­kaan ja har­ras­tuk­siin.

– Tal­len­nan ja or­ga­ni­soin te­ko­ä­lyl­le an­net­ta­via käs­ky­jä. Esi­mer­kik­si jos usein huo­maan, et­tä se­li­tän jo­tain asi­aa vaik­ka lu­ki­o­lai­sel­le, niin promp­ti­poh­ja oli­si: ”Ker­ro lu­ki­on to­ka­luok­ka­lai­sel­le {ai­he}, ku­vai­le, mi­ten se liit­tyy {toi­nen mah­dol­li­nen tee­ma} ja niin edel­leen”, ker­too Puo­li­tai­val.

Tie­don laa­tu haas­taa

On­ko tie­toa lii­kaa? Vaik­ka luo­tet­ta­vuus ja tie­don laa­tu haas­ta­vat, Puo­li­tai­val ei ajat­te­le niin­kään.

– Te­ko­ä­lyl­lä tuo­te­tus­sa ”tie­dos­sa” saat­taa ol­la pal­jon hy­vää ja tot­ta. Sit­ten joku oleel­li­nen asia on vää­rin – ja se pi­laa koko ju­tun. Tä­män li­säk­si on si­säl­tö­jä, jois­sa on sel­väs­ti mis-ja di­sin­for­maa­ti­o­ta.

Tie­don ym­mär­tä­mi­sen ja oleel­li­suu­den ta­ju­a­mis­ta haas­taa se, et­tei kai­kis­ta maa­il­man ai­heis­ta voi yk­si ih­mi­nen ol­la pe­ril­lä. Puo­li­tai­val ku­vai­lee, et­tä in­ter­net on yk­si iso kai­ku­kam­mio.

– Siel­lä tu­lee kaik­kiin mah­dol­li­siin asi­oi­hin 360 as­tet­ta mie­li­pi­tei­tä ja nä­kö­kul­mia, joi­hin on vai­kea tuo­da mi­tään uut­ta.

On­nek­si löy­tyy vas­ta­pai­no­ja.

– Ihan pa­ras­ta­han on lu­kea hy­vää kir­jaa. Kes­kit­tyy vain sii­hen, niin häly lai­me­nee, vink­kaa Puo­li­tai­val.