Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus toi­vot­taa ohei­sen kir­joi­tuk­sen myö­tä hy­vää ja ilois­ta isän­päi­vää! Täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­sä leh­des­sä on lu­et­ta­vis­sa eri­lai­sia ko­ke­muk­sia ja nä­kö­kul­mia isyy­des­tä ja us­ko­vai­se­na mie­he­nä elä­mi­ses­tä.

Eri­tyis­lap­si kas­vat­taa isä­nä ja ih­mi­se­nä

Lau­ri Pigg, Ou­lun­sa­lo

Per­hee­see­ni kuu­luu puo­li­so ja 10 las­ta: meil­lä on vau­va, leik­ki-ikäi­set kak­so­set, usei­ta kou­lu­lai­sia ja tei­ne­jä, ja jo ai­kui­si­a­kin lap­sia. Per­hees­säm­me on myös eri­tyi­syyt­tä. Eri­tyis­lap­sen isä­nä tun­nen kul­ke­nee­ni pit­kän mat­kan, mut­ta sil­ti huo­maan ai­na uu­del­leen, et­tä mo­net ti­lan­teet ovat mi­nul­le uu­sia ja vaa­ti­vat poh­din­taa.

Isyys on ol­lut mi­nul­le sy­väl­li­ses­ti vai­kut­ta­va ja pit­kä op­pi­mis­ko­ke­mus. Eri­tyi­nen lap­se­ni on muut­ta­nut mi­nua mo­nel­la ta­val­la. Olen ny­kyi­sin ava­ra­kat­sei­sem­pi, ja yh­teys omiin tun­ne­ti­loi­hin on pa­ran­tu­nut. Mo­nen­lai­set ti­lan­teet – ar­jen kään­teet, so­peu­tu­mis­val­men­nus­vii­kot ja ver­tais­tu­ki­kes­kus­te­lut – ovat pa­kot­ta­neet poh­ti­maan ja kes­kus­te­le­maan asi­ois­ta. Olen op­pi­nut, et­tä ym­pä­ril­lä saat­taa ta­pah­tua iso­ja­kin asi­oi­ta, mut­ta kaik­kea ei vält­tä­mät­tä kan­na­ta ot­taa lii­an ras­kaas­ti.

Yh­tei­sen ajan mer­ki­tys

Työn ja isyy­den yh­teen­so­vit­ta­mi­nen kaik­ki­ne mui­ne teh­tä­vi­neen tun­tuu vä­lil­lä yli­voi­mai­sel­ta. Koen mo­nes­ti epä­on­nis­tu­mi­sen tun­net­ta, sil­lä jos­kus tun­tuu, et­tä vaik­ka ai­kaa oli­si­kin, ei enää ole­kaan jak­sa­mis­ta.

Olen pyr­ki­nyt luo­maan sään­nöl­li­seen viik­ko­ryt­miim­me tär­kei­tä ru­tii­ne­ja. Maa­nan­tail­le on va­rat­tu isien ja las­ten uin­tia. Nuo­ren kans­sa meil­lä on 1–2 ker­taa vii­kos­sa yh­tei­nen jää­kiek­ko­vuo­ro, ja ul­ko­sau­nas­sa tu­lee mo­nes­ti nuor­ten mies­ten kans­sa mu­ka­via kes­kus­te­lu­ja. Yh­teis­tä ai­kaa on myös tyt­tö­jen kans­sa pe­sä­pal­los­sa, kah­va­kuu­lat­ree­nis­sä ja len­kil­lä.

Nau­tin suun­nat­to­mas­ti niis­tä het­kis­tä, kun pää­sen jär­jes­tä­mään koko per­heen tai las­ten kans­sa yh­tei­siä mat­ko­ja. Sil­loin ai­kaa ja ener­gi­aa on run­saas­ti käy­tet­tä­vis­sä yh­tei­seen te­ke­mi­seen ja ole­mi­seen.

Lap­sen etu en­sin

Mo­nen­lais­ten vai­hei­den ja uu­vut­ta­vien­kin ai­ko­jen läpi elä­nee­nä osaan ny­kyi­sin pa­rem­min ar­vi­oi­da omaa jak­sa­mis­ta­ni. Ta­sa­pai­noi­len usein sen kans­sa, et­ten kuor­mit­tai­si puo­li­so­a­ni omil­la har­ras­tuk­sil­la­ni. Avoin kes­kus­te­lu aut­taa yl­lä­pi­tä­mään pa­ri­suh­teen ta­sa­pai­noa ja tu­kee mo­lem­pien jak­sa­mis­ta.

Eri­tyis­van­hem­muus on jo­tain sel­lais­ta, mitä vain toi­nen ver­tai­nen voi sy­vim­mil­tään ym­mär­tää. Ver­tais­ten tuki on tär­ke­ää ja am­mat­ti­lais­ten apu elin­tär­ke­ää. Kaik­kein tär­kein­tä on kui­ten­kin tuen ha­ke­mi­nen lap­sel­le ja ai­na lap­sen etu edel­lä. Lap­sel­le saa­ta­va oi­ke­an­lai­nen apu ja tuki aut­taa myös van­hem­paa.

Isä­nä suu­rin loh­tu on se, kun saan epä­on­nis­tu­nee­na­kin ko­kea an­teek­si­an­ta­mus­ta ja huo­ma­ta elä­mäs­sä het­kiä, kun Tai­vaan Isä suo lap­sel­le ja van­hem­mil­le toi­von pil­kah­duk­sia. Omat lä­hei­set ys­tä­vät ovat ol­leet tu­ke­na sil­loin, kun on ol­lut vai­ke­aa, ja sa­man­lai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vien isäys­tä­vien tuki on kan­ta­nut mi­nua.