Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

– Di­a­ko­ni­a­työs­sä ol­laan tär­kei­den asi­oi­den ää­rel­lä. Jo­kai­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­nen on mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Vai­kein­ta on avut­to­muu­den tai voi­mat­to­muu­den tun­ne toi­sen ih­mi­sen tus­kan ää­rel­lä, Hy­vin­kään seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni An­na Rau­ha­la ku­vai­lee.

An­na Rau­ha­la on di­a­ko­nin am­ma­tin li­säk­si myös us­kon­non opet­ta­jan pä­te­vyy­den suo­rit­ta­nut te­o­lo­gi­an mais­te­ri, ku­va­tai­tei­li­ja, äi­ti ja pa­pin puo­li­so.

Rau­ha­la aloit­ti vuon­na 2021 ny­kyi­ses­sä vi­ras­saan se­ni­o­ri­työn di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä­nä Hy­vin­kääl­lä.

Di­a­ko­nin työ on mo­ni­puo­li­nen ja työ­a­ja­ton. Rau­ha­la va­lot­taa työ­päi­vään­sä:

– Jos aa­mus­ta ei ole eri­tyis­tä me­noa, me­nen en­sin toi­mis­tol­le, kat­son ka­len­te­ri­a­si­at, säh­kö­pos­tit, Te­ams-vies­tit, muut vies­tit ja val­mis­te­len tu­le­via teh­tä­viä.

Toi­si­naan hän aloit­taa aa­mun ko­ti­käyn­nil­lä tai ”Kai­ken kan­san kah­vi­lal­la”. Kah­vi­la on per­jan­tai­aa­mu­päi­vi­sin Hy­vin­kään van­has­sa kir­kos­sa jär­jes­tet­tä­vä va­paa­muo­toi­nen ta­pah­tu­ma, jos­sa on aa­mu­puu­roa, kah­via, har­taus ja jut­tu­seu­raa ke­nel­le ta­han­sa.

Ker­ran vii­kos­sa aa­mu­päi­väl­lä on tii­mi­pa­la­ve­ri.

– Se­ni­o­ri­työs­sä on ko­ti­käyn­te­jä, asu­mis­pal­ve­luis­sa har­tauk­sia sekä yk­si­lö­käyn­te­jä, 70- ja 80-vuo­ti­ai­den syn­ty­mä­päi­vä­juh­lien jär­jes­tä­mi­nen, elä­ke­läis­ker­ho­jen or­ga­ni­soin­ti ja toi­min­ta yh­teis­työ­ver­kos­to­jen kans­sa, Rau­ha­la lu­et­te­lee.

Li­säk­si työ­hön kuu­luu ylei­seen di­a­ko­ni­aan liit­ty­viä teh­tä­viä, ku­ten vas­taa­not­to­toi­min­ta, jos­sa jo­kai­nen tii­min jä­sen te­kee kes­ki­mää­rin yh­den vuo­ron vii­kos­sa, sie­lun­hoi­to­kes­kus­te­lut, su­ru­ryh­mät sekä yh­tei­söl­li­set toi­min­not.

– Har­vak­seen on lei­ri­päi­viä tai -vie­rai­lu­ja, ret­kiä tai ta­pah­tu­mia. Jos­kus osal­lis­tun pää­mes­sun to­teut­ta­mi­seen, Rau­ha­la ker­too rik­kaas­ta työs­tään.

Tai­teen te­ke­mi­nen on kul­ke­nut Rau­ha­lan mu­ka­na ai­na, ja ny­kyi­sin se on si­vu­toi­me­na. Rau­ha­la ku­vaa, et­tä tai­de on hä­nel­le ikään kuin tapa ko­kea elä­mää.

– Jos en eh­di maa­la­ta, mi­nul­le tu­lee stres­saan­tu­nut ja pai­nei­nen olo.

Hän hyö­dyn­tää tai­det­ta myös työ­teh­tä­vis­sään yh­dis­tel­len Raa­mat­tua, maa­laa­mis­ta ja sie­lun­hoi­toa, esi­merk­ki­nä Sie­lun vä­rit -maa­laus­ryh­mä, jota hän ve­tää joka toi­nen viik­ko.

Hän yrit­tää loh­kais­ta tai­teel­le ai­kaa va­paa-ajas­taan. Seu­ra­kun­nan tai­de­ti­lauk­siin hän on saa­nut käyt­tää myös työ­ai­kaan­sa.

Piis­pa vih­kii vir­kaan

Di­a­ko­nik­si voi opis­kel­la Di­a­kis­sa eli Di­a­ko­nia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa. Opin­not poh­jau­tu­vat so­si­o­no­min, sai­raan­hoi­ta­jan, ter­vey­den­hoi­ta­jan tai tul­kin kou­lu­tuk­siin. Rau­ha­la on so­si­aa­li­oh­jaa­ja­di­a­ko­ni.

– Di­a­ko­nik­si kan­nat­taa opis­kel­la, jos ha­lu­aa työs­sään ol­la elä­män pe­ru­sa­si­oi­den ää­rel­lä, myös vai­kei­den. Se­kin on hie­noa, et­tä täs­sä työs­sä saa hil­jen­tyä, pu­hua ja jos­kus kes­kus­tel­la us­kos­ta. It­sel­le­ni se, et­tä di­a­ko­nin vir­kaan vi­hi­tään, on iso asia.

Rau­ha­lan vuo­si­kurs­sin vih­ki­myk­sen suo­rit­ti piis­pa Ee­ro Huo­vi­nen. Ny­kyi­sin vih­ki­myk­sen saa vas­ta, kun on saa­nut työ­tä alal­la, mut­ta 1990-lu­vul­la vi­hit­tiin koko luok­ka val­mis­tu­mi­sen yh­tey­des­sä.

– Sen päi­vän muis­tan hy­vin, ja olen muis­ta­nut lu­paus­ta­ni te­ke­mi­sis­sä­ni sen jäl­keen­kin.

Rau­ha­la esit­te­lee di­a­ko­ni­kir­jaan­sa, jos­sa sa­no­taan muun mu­as­sa: ”Täl­lä di­a­ko­ni­kir­jal­la va­kuu­te­taan, et­tä pyhä di­a­ko­ni­a­kut­su­mus on hä­nel­le us­kot­tu, jot­ta hän kai­kes­sa eläi­si saa­man­sa kut­su­muk­sen mu­kai­ses­ti ja ai­na osoit­tai­si sitä us­kol­li­suut­ta, jota Her­ra pal­ve­li­jal­taan odot­taa.

Ju­ma­la, joka on hä­net kut­su­nut, on us­kol­li­nen. Hän teh­köön hä­net ky­ke­ne­väk­si kaik­keen hy­vään, niin et­tä hä­net ha­vait­tai­siin nuh­teet­to­mak­si mei­dän Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen päi­vä­nä.

Jee­sus sa­noo: ’Jos joku mi­nua pal­ve­lee, seu­rat­koon hän mi­nua; ja mis­sä minä olen, siel­lä on myös mi­nun pal­ve­li­ja­ni ole­va.’”

Lue haas­tat­te­lu ko­ko­nai­suu­des­saan tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä.