Paa­vo Oja­jär­vi on 90-vuo­ti­as. Hän asuu Hel­le­vi-vai­mon­sa kans­sa kah­den per­heen oma­ko­ti­ta­los­sa Ala­jär­ven Oja­jär­vel­lä. Ta­lon suu­rem­paa puo­li­kas­ta asus­taa po­jan per­he. Hel­le­vi on vuo­den Paa­voa nuo­rem­pi. Yh­teis­tä mat­kaa on ta­ka­na 67 vuot­ta.

– Olen eri­tyi­sen kii­tol­li­nen Tai­vaan Isäl­le sii­tä, et­tä olen saa­nut lah­jak­si hy­vän ter­vey­den. Näin elä­ke­läi­se­nä tun­tuu hie­nol­ta, et­tä pys­tyy vie­lä tou­hu­a­maan ul­ko­sal­la ja ra­ken­te­le­maan jo­ta­kin. Ai­ka ku­luu mu­ka­vas­ti. Hel­le­vil­lä on muis­ti­sai­raut­ta, mut­ta hy­vin täs­sä ko­to­na vie­lä sel­vi­tään, Paa­vo Oja­jär­vi sum­maa.

Mies to­te­aa, et­tä hä­nel­lä­kin on ol­lut ter­veys­huo­lia, mut­ta hän voi täl­lä het­kel­lä hy­vin.

– Nel­jä vuot­ta sit­ten rin­ta­ki­pu­jen ta­kia jou­duin lää­kä­riin ja siel­lä teh­tiin pal­lo­laa­jen­nus. Se on­nis­tui hy­vin ja ki­vut jäi­vät leik­kaus­pöy­däl­le!

Ah­ke­ra työ­mies

Au­toi­lu on kuu­lu­nut Oja­jär­ven elä­mään koko ajan ja kuu­luu edel­leen. Kort­ti on nyt­kin vii­dek­si vuo­dek­si tas­kus­sa.

Aluk­si hän oli puu­ta­va­ran ajos­sa apu­mie­he­nä. Sit­ten hän siir­tyi pai­kal­li­sen lii­ken­nöit­si­jän lin­ja-au­to­jen kul­jet­ta­jak­si. Sii­nä työs­sä ku­lui 24 vuot­ta. Yk­si kol­men vuo­den jak­so oli sel­lai­nen, et­tä Oja­jär­vi oli kuu­kau­des­sa lin­jal­la lä­hes joka päi­vä 11 tun­tia. Kuu­kau­des­sa oli vain yk­si va­paa sun­nun­tai. Lin­ja kul­ki Ala­jär­vel­tä Äh­tä­riin Soi­nin tai Leh­ti­mä­en kaut­ta ja ta­kai­sin.

– Nuo­re­na jak­soi, hän nau­rah­taa.

Hän muis­te­lee aja­neen­sa myös su­vi­seu­ra­kul­je­tuk­sia lin­ja-au­tol­la pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Opis­to­seu­roi­hin ja opis­to­jen ti­lai­suuk­siin hän kul­jet­ti nuo­ria.

– Nuor­ten ilo ja voi­ma­kas lau­lu seu­ra­mat­koil­la oli sy­käh­dyt­tä­vää.

Kir­ves­mie­hen hom­mat, ta­lo­jen nos­tot ja re­mon­toin­ti oli­vat myös hä­nen työ­ku­vaan­sa.

– Nyt ei enää kan­na­ta ko­vin kor­keil­le ti­ka­puil­le kii­ve­tä, Oja­jär­vi tuu­maa.

Aja­tuk­set työn te­os­sa

Oja­jär­vi oli ai­ka­naan noin 20 vuot­ta Ala­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen lau­lu­ryh­mäs­sä. Lau­la­jat kul­ki­vat hoi­va­ko­deis­sa pi­det­tä­vis­sä har­tauk­sis­sa mu­ka­na.

– Sii­nä teh­tä­väs­sä näin hoi­to­ko­tien asuk­kai­den elä­mää ja ar­kea. Sen ko­ke­muk­sen pe­rus­teel­la sa­non, et­tä van­he­ne­van ih­mi­sen kan­nat­taa yrit­tää ol­la ko­ti­o­lois­sa niin pit­kään kuin suin­kin jak­saa.

Oja­jär­vi ker­too tie­dos­ta­van­sa, et­tä kai­kil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta asua ko­to­na, jo­ten hoi­va­ko­te­ja tar­vi­taan. Osal­le ne ovat vält­tä­mät­tö­miä ny­kyi­sin, kun per­heet ovat ha­jaan­tu­neet mat­ko­jen pää­hän ei­kä tuen saan­ti ole mah­dol­lis­ta.

– On tämä ny­kyi­nen van­hus­ten­hoi­don jär­jes­te­ly pa­rem­pi kuin oli ai­ka­naan syy­tin­ki­so­pi­mus.

Syy­tin­ki­so­pi­muk­sel­la tar­koi­te­taan so­pi­mus­ta, joka ta­kaa kiin­teis­tön myy­jäl­le oi­keu­den jää­dä asu­maan ti­lal­le.

– Meil­lä on mah­dol­li­suus asua täs­sä ko­to­na. Pys­tym­me it­se vie­lä lait­ta­maan ruo­at ja hoi­ta­maan päi­vit­täi­set asi­at. Ruo­ka­na käy­täm­me jon­kin ver­ran kau­pal­li­sia val­mis­tuot­tei­ta. Ja jos tar­vet­ta il­me­nee, soi­tam­me lap­sia apuun, mies poh­tii.

Oja­jär­vi kiel­tää aja­tel­leen­sa juu­ri­kaan van­he­ne­mis­ta. Sen si­jaan hän to­te­aa mie­tis­ke­le­vän­sä usein sitä, et­tä mi­ten seu­raa­vak­si edes­sä ole­va työ teh­täi­siin.

– Ter­veys on ol­lut hyvä ja on kai­ken ai­kaa tul­lut jo­ta­kin hom­mat­tua, niin ei ole tul­lut van­he­ne­mi­seen kes­ki­tyt­tyä.

Ys­tä­vät vir­kis­tä­vät miel­tä

Oja­jär­vel­lä on pu­he­lin ah­ke­ras­sa käy­tös­sä. Äly­pu­he­lin­ta ei ole kum­mal­la­kaan, mut­ta pe­rus­pu­he­li­mel­la voi soi­tel­la, vies­ti­tel­lä ja ku­vat­kin vä­lit­ty­vät. Su­ku­lais­ten ja ys­tä­vien pii­ri on ak­tii­vi­nen ky­se­le­mään kuu­lu­mi­sia. Hel­le­vin kak­si nuo­rem­paa si­sar­ta soit­te­le­vat usein. Vies­te­jä lä­he­tel­lään puo­lin ja toi­sin.

– Kun ys­tä­vät soit­te­le­vat, niin sii­nä pu­hu­taan päi­vän kuu­lu­mi­sia. Mie­li vir­kis­tyy, kun saa vaih­taa aja­tuk­sia tois­ten kans­sa, to­te­aa Hel­le­vi Oja­jär­vi.

Seu­rois­sa käy­mi­nen on ter­veys­syis­tä vä­hen­ty­nyt, mut­ta ra­di­on kaut­ta ja tab­le­til­ta ne­tin vä­li­tyk­sel­lä saa hy­vin kuun­nel­tua seu­ro­ja.

Men­nei­den ai­ko­jen muis­te­lua

Paa­vo Oja­jär­vel­lä on hy­vät muis­tot myös vuo­si­kym­men­ten ta­kaa so­dan jäl­kei­sis­tä ajois­ta. Sil­loin oli kai­kes­ta puu­tet­ta, mut­ta naa­pu­rit aut­toi­vat toi­si­aan. Sään­nös­te­lyn vuok­si ta­va­roi­ta ja tuot­tei­ta os­tet­tiin ku­pon­geil­la. Ky­läl­lä pu­hal­let­tiin yh­teen hii­leen ja kaik­ki tyy­tyi­vät sii­hen elä­mään, mikä oli.

– Se oli mu­ka­vaa ai­kaa.

Pa­ris­kun­ta muis­te­lee ko­to­naan ol­leen pal­jon il­ta­ky­liä, kun lap­set oli­vat nuo­ria. Nuo­ri­soa tuli pal­jon ja lau­lu oli voi­ma­kas­ta.

– Mi­nun piti teh­dä suu­ri pul­la­tai­ki­na il­ta­ky­lää var­ten, Hel­le­vi muis­te­lee.

Naa­pu­rin van­hai­sän­tä Rei­no piti lau­la­mis­ta tär­ke­ä­nä asi­a­na. Hän kävi Oja­jär­vil­lä usein ja sa­noi tul­les­saan, et­tä ”Re­pan ku­mi­ken­gät tuli taas tän­ne”.

Rei­no oli Hel­le­vil­le sa­no­nut, et­tä ”jos ih­mi­nen ei lau­la, niin ää­ni ote­taan hä­nel­tä pois.” Rei­no tyk­kä­si eri­tyi­ses­ti lau­lus­ta Kynt­ti­lä suit­se­vai­nen on ol­lut us­ko­ni (SL 227).

– Hän oli pyy­tä­nyt, et­tä mi­nun pi­tää huo­leh­tia sii­tä, et­tä tuo kau­nis lau­lu lau­le­taan hä­nen ark­kun­sa ää­rel­lä. Ja niin myös teh­tiin, to­te­aa Hel­le­vi Oja­jär­vi.

Van­hus­työn kes­kus­lii­ton käyn­nis­tä­mää Van­hus­ten­päi­vää on vie­tet­ty jo vuo­des­ta 1954 läh­tien lo­ka­kuun en­sim­mäi­se­nä sun­nun­tai­na. Sitä seu­raa­va viik­ko on Van­hus­ten­viik­ko. Tänä vuon­na Van­hus­ten­viik­koa vie­te­tään 6.–12.10.2025 tee­mal­la On­ni kas­vaa yh­tei­sös­sä.