Luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tön jä­se­net Suo­mes­ta ja Ruot­sis­ta töh­ri­vät vii­me vii­kol­la edus­kun­ta­ta­loa Hel­sin­gis­sä. Ta­paus on saa­nut laa­jaa jul­ki­suut­ta: ei niin­kään asia, jon­ka puo­les­ta he toi­mi­vat, vaan ni­men omaan teko, jol­la he asi­aan­sa ajoi­vat. Uu­tis­me­di­at ovat pyr­ki­neet sel­vit­tä­mään muun mu­as­sa edus­kun­ta­ta­lon suo­jaus­ta, ra­ken­nuk­sel­le mah­dol­li­ses­ti koi­tu­vaa py­sy­väm­pää hait­taa ja tem­pauk­ses­ta koi­tu­vaa hin­ta­lap­pua.

Suo­mes­sa laki ta­kaa kai­kil­le mah­dol­li­suu­den il­mais­ta mie­li­pi­tei­tään ja osoit­taa miel­tään. Val­ta­o­sa kan­sas­ta toi­mii la­kien puit­teis­sa. Pie­ni, mut­ta nä­ky­vä jouk­ko on pää­ty­nyt toi­sen­lai­seen vai­kut­ta­mi­seen: kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muu­teen ja hil­jat­tain näh­tyyn ak­ti­vis­miin, jota voi luon­neh­tia van­da­lis­mik­si eli toi­sen omai­suu­den, eri­tyi­ses­ti kult­tuu­ri­koh­tei­den, ta­hal­li­sek­si va­hin­goit­ta­mi­sek­si.

Omai­suu­den va­hin­goit­ta­mi­nen, oli­pa se yk­si­tyis­tä tai yh­teis­tä, he­rät­tää mo­nia ky­sy­myk­siä. Jos minä saan va­hin­goit­taa yh­teis­tä tai toi­sen ih­mi­sen omai­suut­ta, mikä suo­jaa mi­nua it­se­ä­ni mui­den mie­li­val­lal­ta? Min­kä­lai­nen yh­teis­kun­ta seu­raa sii­tä, jos laa­jem­mat kan­san­jou­kot ajat­te­le­vat, et­tä la­kia ei tar­vit­se nou­dat­taa? Oman­kä­de­noi­keu­den käyt­tä­mi­nen ja lail­li­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen hor­jut­ta­mi­nen joh­taa anar­ki­aan, mikä ei pal­ve­le ih­mis­ten, eläin­ten ei­kä luo­ma­kun­nan etua.

Suo­mes­sa on poik­keuk­sel­li­sen pit­kä ja edus­ta­va his­to­ria kan­sa­lai­soi­keuk­sien sa­ral­la. Ylei­ses­tä ja yh­tä­läi­ses­tä ää­ni­oi­keu­des­ta sää­det­tiin val­ti­o­päi­vä­jär­jes­tyk­ses­sä jo vuon­na 1906. Myös kyn­nys läh­teä mu­kaan yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­seen on teh­ty hy­vin ma­ta­lak­si. Vai­kut­ta­mis­työ­tä on mah­dol­lis­ta teh­dä mo­nen­lai­sil­la yh­teis­kun­nan ta­soil­la: niin kun­nis­sa kuin edus­kun­nas­sa tai kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen ja seu­ra­kun­tien ri­veis­sä­kin.

Kris­ti­tyn on hyvä pyr­kiä ra­ken­ta­maan yh­teis­kun­taa lail­li­sin kei­noin. Suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa sii­hen on eri­tyi­sen hy­vät mah­dol­li­suu­det, joi­ta jo­kai­sen kan­nat­taa voi­mien­sa, kiin­nos­tuk­sen­koh­tei­den­sa ja tai­to­jen­sa mu­kaan hyö­dyn­tää.