Men­nee­nä vii­kon­lop­pu­na van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen kris­til­li­syy­den pu­hu­jat ko­koon­tui­vat Ou­luun pu­hu­jien­ko­kouk­seen. SRK jär­jes­tää pe­rin­tei­ses­ti kak­si pu­hu­jien­ko­kous­ta vuo­den ai­ka­na, toi­sen ke­säl­lä Su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä ja toi­sen jou­lun ai­kaan. Pu­hu­jien­ko­kouk­ses­sa kuul­laan kris­til­li­syy­den ajan­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta, käy­dään kes­kus­te­lua pi­de­tyn alus­tuk­sen poh­jal­ta sekä koh­da­taan toi­sia pu­hu­jan teh­tä­vään kut­sut­tu­ja.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa pu­hu­ji­na toi­mii sekä maal­li­koi­ta et­tä pap­pe­ja. Teh­tä­vään kut­su­ja­na on pu­hu­jan oma ko­ti­sii­o­ni eli se pai­kal­li­nen rau­ha­nyh­dis­tys, jon­ka pii­ris­sä pu­hu­jak­si kut­sut­ta­va hen­ki­lö toi­mii ja tun­ne­taan. Raa­ma­tun sa­naan pe­rus­tu­en van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa ym­mär­re­tään, et­tä pu­hu­jan teh­tä­vään kut­sut­ta­van tu­lee ol­la mies. Ky­sy­mys pu­hu­jan su­ku­puo­les­ta näh­dään Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­va­na ei­kä esi­mer­kik­si tasa-ar­vo­ky­sy­myk­se­nä.

Pu­hu­jak­si kut­su­mi­sen läh­tö­koh­ta­na on pai­kal­li­sen seu­ra­kun­nan tar­peet. Pu­hu­jan teh­tä­vä­nä on pu­hua ja se­lit­tää Ju­ma­lan sa­naa, ei tuo­da esil­le ih­mi­sen mie­li­pi­tei­tä. Tä­män vuok­si on tar­peen, et­tä pu­hu­ja it­se tun­tee Ju­ma­lan sa­naa ja on juur­tu­nut sen ope­tuk­siin. Apos­to­li Paa­va­li tuo esil­le, kuin­ka sa­nan kuu­le­mi­sen tar­ve sai ai­kaan sen, et­tä Ju­ma­la aset­ti ”en­sin­nä­kin jot­kut apos­to­leik­si, toi­sek­si jot­kut pro­fee­toik­si ja vie­lä jot­kut opet­ta­jik­si” (1. Kor. 12:28). Pu­hu­ja pal­ve­lee seu­ra­kun­taa niil­lä lah­joil­la, jot­ka Ju­ma­la on an­ta­nut hä­nel­le. Ky­sy­myk­ses­sä on seu­ra­kun­nas­sa ole­va pal­ve­lu­teh­tä­vä, ei ar­vo tai ase­ma. Sa­nan­pal­ve­li­jan esi­ku­va­na on Kris­tus, joka nöy­räs­ti pal­ve­lee seu­ra­kun­taan­sa (Joh. 13:12–16).

Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­sa tar­vi­taan mo­nen­lai­sia lah­jo­ja, sil­lä kuu­li­jat ja hei­dän tar­peen­sa­kin ovat mo­net. Sa­nan­pal­ve­li­ja toi­mii usein myös sie­lun­hoi­ta­ja­na, rip­pi-isä­nä ja kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­na hen­gel­li­sis­sä ky­sy­myk­sis­sä. Yh­tei­nen us­ko kes­kus­te­lu­kump­pa­nin kans­sa an­taa tur­val­li­sen poh­jan kes­kus­te­luil­le. Pu­hu­jan teh­tä­väs­sä toi­mi­mi­nen ei tee kui­ten­kaan ih­mi­ses­tä asi­an­tun­ti­jaa elä­män mo­nil­le osa-alu­eil­le. On tär­ke­ää tun­nis­taa oman ym­mär­ryk­sen­sä ja osaa­mi­sen­sa ra­jat sekä voi­ma­va­rat suh­tees­sa eri­lai­siin pyyn­töi­hin.